huono

Haloo!

Kyllä minusta pieni tukistaminen eli tukkapöllön antaminen tai että otetaan huutava lapsi kainaloon ja viedään siten väkisin omaan sänkyynsä rauhottumaan on ihan ok. Ihmettelen mitä niistä lapsista tulee joita ei ole koskaan ojennettu?

perheessä on joskus annettu pieni tukistus tai luunappi - jo olis sosiaalihuolto ja sijoituspaikat pulassa, jos tuon perusteella otetaan huostaan.

Ennen vanhaan annettiin remmillä ja risulla oikein kunnolla eli pienen pieni ojennus ei pahaa tee.

Kyllä huomaa vapaan kasvatuksen hedelmät, nokkavia ja itsetietoisia mukuloita, jotka soittavat suutaan kaikille. Ei voinut kuvitella, että 70-80 -luvulla oltaisiin esim. opettajaa vastaan huudeltu tms.

"Joka kuritta kasvaa, se kunniatta koulee."

2v4kk ja 4kk kirjoitti:

Haloo!

Kyllä minusta pieni tukistaminen eli tukkapöllön antaminen tai että otetaan huutava lapsi kainaloon ja viedään siten väkisin omaan sänkyynsä rauhottumaan on ihan ok. Ihmettelen mitä niistä lapsista tulee joita ei ole koskaan ojennettu?

Lue lisää

Kyllä lasta voi "ojentaa" muutenkin kuin esimerkiksi tukkapöllyllä. Olen monesti kauhistellut puolituttujen äitien juttuja, kun nämä ovat sitä mieltä, että varmasti jokainen on joskus lastaan ainakin tukistanut ja joka muuta väittää, niin valehtelee. Itse voin valehtelematta sanoa, että en ole, enkä ikinä tule tukistamaan tai muuta väkivaltaa käyttämään. Tietysti jos rimpuilevan lapsen syliin ottaminen halutaan tulkita väkivallaksi, niin siihen "syyllistyn" itsekin.

Meillä on käytössä jäähyttely eli kun jostakin asiasta on jo kielletty eli tavallaan annettu varoitus, seuraavaksi asian toistuessa tulee pieni jäähy, joka istutaan tietyssä paikassa. Samalla lapsen kanssa keskustellaan siitä, mitä tuli tehtyä. Lapsi on aina ollut erittäin voimakastahtoinen ja nyt uhmaiässä. Jäähylle joutuessaan saattaa ensin huutaa suoraa huutoa, mutta sitten rauhoittuu, kun selitämme miksi ei saanut tehdä niin kuin teki. Joskus samasta asiasta on pitänyt istua useampikin jäähy, välillä on riittänyt yksi kerta eikä sama enää toistu.

Ihan pienelle jäähypenkki ei sovi, siellä kun pitää jo osata istua itse karkaamatta. Pikkuinen on paras ottaa pahanteosta tiukasti syliin ja antaa raivota kiukkunsa turvallisesti siinä sylissä ja sitten selittää asiaa kuten isommallekin. Pienet ymmärtävät puhetta enemmän kuin moni uskookaan ja helpompi lapsen on kiukunpuuskassaan ymmärtää yksinkertaisia perusteluja kuin sitä, että oma äiti/isä repii vihaisena tukasta. Mielestäni väkivaltaiset rangaistukset perustuvat vain pelkoon, kun taas jäähyn tai vastaavan aikana lapsella on aikaa miettiä itsekin tekoaan. Myöhemmin lapsi sitten jättää kolttosia tekemättä siksi, että osaa jo ajatella niiden olevan väärin, koska aiheuttavat esimerkiksi vanhemmille/sisaruksille mielipahaa tai itselle/muille vaaratilanteita, eikä pelkästään siitä syystä, että pelkää tukistusta tai lyöntiä.

Tuosta lapsen väkisin sänkyyn viemisestä tulee mieleen, että se voi aiheuttaa jonkinlaista vastenmielisyyttä nukkumaan menoa kohtaan, kun lepopaikkaa käytetään myös rangaistuspaikkana.

... kirjoitti:

Kyllä lasta voi "ojentaa" muutenkin kuin esimerkiksi tukkapöllyllä. Olen monesti kauhistellut puolituttujen äitien juttuja, kun nämä ovat sitä mieltä, että varmasti jokainen on joskus lastaan ainakin tukistanut ja joka muuta väittää, niin valehtelee. Itse voin valehtelematta sanoa, että en ole, enkä ikinä tule tukistamaan tai muuta väkivaltaa käyttämään. Tietysti jos rimpuilevan lapsen syliin ottaminen halutaan tulkita väkivallaksi, niin siihen "syyllistyn" itsekin.

Meillä on käytössä jäähyttely eli kun jostakin asiasta on jo kielletty eli tavallaan annettu varoitus, seuraavaksi asian toistuessa tulee pieni jäähy, joka istutaan tietyssä paikassa. Samalla lapsen kanssa keskustellaan siitä, mitä tuli tehtyä. Lapsi on aina ollut erittäin voimakastahtoinen ja nyt uhmaiässä. Jäähylle joutuessaan saattaa ensin huutaa suoraa huutoa, mutta sitten rauhoittuu, kun selitämme miksi ei saanut tehdä niin kuin teki. Joskus samasta asiasta on pitänyt istua useampikin jäähy, välillä on riittänyt yksi kerta eikä sama enää toistu.

Ihan pienelle jäähypenkki ei sovi, siellä kun pitää jo osata istua itse karkaamatta. Pikkuinen on paras ottaa pahanteosta tiukasti syliin ja antaa raivota kiukkunsa turvallisesti siinä sylissä ja sitten selittää asiaa kuten isommallekin. Pienet ymmärtävät puhetta enemmän kuin moni uskookaan ja helpompi lapsen on kiukunpuuskassaan ymmärtää yksinkertaisia perusteluja kuin sitä, että oma äiti/isä repii vihaisena tukasta. Mielestäni väkivaltaiset rangaistukset perustuvat vain pelkoon, kun taas jäähyn tai vastaavan aikana lapsella on aikaa miettiä itsekin tekoaan. Myöhemmin lapsi sitten jättää kolttosia tekemättä siksi, että osaa jo ajatella niiden olevan väärin, koska aiheuttavat esimerkiksi vanhemmille/sisaruksille mielipahaa tai itselle/muille vaaratilanteita, eikä pelkästään siitä syystä, että pelkää tukistusta tai lyöntiä.

Tuosta lapsen väkisin sänkyyn viemisestä tulee mieleen, että se voi aiheuttaa jonkinlaista vastenmielisyyttä nukkumaan menoa kohtaan, kun lepopaikkaa käytetään myös rangaistuspaikkana.

Lue lisää

Meillä on myös "käytössä" tämä jäähypenkki systeemi. Se on tehokas ja toimii, eikä siinä tarvitse millään tavalla mitään väkivaltaa. Tietysti lapsi huutaa ja raivoaa ensin kun jäähypenkille joutuu. Hyvin äkkiä kuitenkin rauhoittuu, kun pyydän rauhallisesti että rauhoitu niin jutellaan. Kun lapsi hiljenee niin sitten kerron mistä syystä jäähypenkille joutui ja miksi ei saa niin tehdä mitä juuri teki. Jäähypenkin jälkeen annetaan hali ja suukko.

Kiljuvan ja huutavan lapsen vieminen tosiaan sinne omaan sänkyyn voi johtaa siihen että tulee "kammo" nukkumaanmenosta.

Tässä viestissä kerrottiin mun mielestä täyttä asiaa. Väkivalta ei ratkaise mitään. Tukkapöllyt yms on mun mielestä merkki vanhemman väsymyksestä, ja sillä saa ns. äkkiä hoidettua kurittamisen ja ojentamisen. Mutta lapsen kasvatuksessa ei pidä mennä aina siitä mistä aita on matalin.

kuinkahan monessa kirjoitti:

perheessä on joskus annettu pieni tukistus tai luunappi - jo olis sosiaalihuolto ja sijoituspaikat pulassa, jos tuon perusteella otetaan huostaan.

Ennen vanhaan annettiin remmillä ja risulla oikein kunnolla eli pienen pieni ojennus ei pahaa tee.

Kyllä huomaa vapaan kasvatuksen hedelmät, nokkavia ja itsetietoisia mukuloita, jotka soittavat suutaan kaikille. Ei voinut kuvitella, että 70-80 -luvulla oltaisiin esim. opettajaa vastaan huudeltu tms.

"Joka kuritta kasvaa, se kunniatta koulee."

Lue lisää

olen sitä mieltä että pieni luunappi tai tukistus ei ole joskus pahaksi.
Itsekin olen pienenä luunappeja otsaan saanut ja joskus tukkapöllöäkin, eikä ole jäänyt minäänlaisia traumoja asiasta!