Kysyisin kaikilta kolarissa olleilta, miten toivuitte henkisestä järkytyksestä? Itse olin nyt keskiviikkona kolarissa ja minulle ei käynyt mitään niskasärkyä kummempaa, mutta haluaisin kuulla muiden kokemuksia vastaavista tilanteista. Olin kääntymässä vasemmalle vihreällä nuolivalolla, jolloin toinen auto tuli minun autoni kylkeen. Tärähdys säikäytti, pari yötä olen painajaisia nähnyt kohti tulevasta autosta ja rysäyksestä. En ollut voinut kuvitellakaan miten voimakas täräys voi olla jo taajamanopeuksissa. Ja kun kaikki tapahtui niin nopeasti, muistan vaan nähneeni sivusilmällä, että nyt tuo auto tulee muuten kylkeen ja sitten tuli hirveä rysäys. Eilen kävin ajamassa tuttavani autolla ja pelotti ihan helvetisti ajaa risteyksissä. Pelotti myös istua kyydissä. Muistan kolaritilanteen kuitenkin melko hyvin. Olin kääntymässä ja sitten vaan yht'äkkiä näkyi auton keula. Sitten tuli jumalaton rysäys ja sitten tuli shokki. Ensin yritin laittaa hätävilkun päälle, mutta se ei toiminut, koska auton akku oli irronnut. Sitten vedin käsijarrun päälle (ikäänkuin estin autoa enää liikkumasta mihinkään), irrotin turvavyöni, havaitsin että en tainnut luojan kiitos lyödä itseäni mihinkään, jäin istumaan paikalleni ja katselin ymrpärilleni josko joku tulisi auttamaan kun minä taidan olla vähän shokissa (ensiapukoulutukset olen käynyt kun lähihoitajaksi opiskelen). Jalankulkija tuli apuun ja soitti 112:een ja samaan aikaan soitin itse avomiehelleni, joka tuli välittömästi paikalle. Melko heti tuli ambulanssi, poliisi ja paloauto. Istuin edelleen autossa. Vatsassa tuntui ikävä tunne tärähdyksen ja säikähdyksen ansiosta. Pulssini oli mitatessa 122, verenpainetta en muista. Shokki kesti parisen tuntia, sitten alkoi syke tasaantua. Ja sitä miettii, että olisi voinut estää kolarin kun olisi vaan ajanut suoraan ja kääntynyt vasta seuraavasta risteyksestä vasemmalle, mutta kun ajattelin meneväni vain yksistä liikennevaloista, ja näinollen ajavani taloudellisesti. Ja vaikkei kolari minun vika ollutkaan, olisinko voinut tarkkailla ympäristöäni paremmin? Pari päivää on tullut vähän väliä (varsinkin öisin) pakonomaisesti mieleen se lähestyvä auton keula ja jumalaton tärähdys, ilmeisesti vaan käsittelen asiaa niin? Miten kauan muilla on mennyt, että ette ajattele asiaa päivittäin? Minulla on tällä hetkellä vaan suunnaton tarve purkaa asiaa..
autokolarit
labiamajora
66363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Rysäytin moottoritiellä toisen auton perään, kun edellä ajava idiootti päätti tehdä U-käännöksen huoltoaukon kautta. (Oli ajanut rampin ohi.)
Auto meni lunastuskuntoon, mutta samana päivänä olin töissä vaikka nenä poskella. Pysäys toisen auton perään löi nenän rattiin turvavöistä huolimatta. Lääkäri ei edes tarjonnut sairaslomaa vaikka kyselin.
Olen kuullut paljon vastaavanlaisia "tarinoita" jossa on ollut kyseessä alhaiset nopeudet ja tapahtumasta on selvitty naarmuitta, mutta sen jälkeiset henkiset kokemukset liikenteessä ovat olleet todella pitkään vaikeita. Itse olin onnettomuudessa kolme vuotta sitten, moottoritiellä kuski menetti auton hallinnan ja ajoimme betoniseinää päin, minä apukuskin paikalla. Kuskille selvisi murtumalla kädessä, minä mursin koko lantioseudun alueeni. Minulle ei tullut kuitenkaan mitään pelkotiloja, ei ratin takana eikä vieressäkään, mutta kyllä se taitaa olla koko loppuelämän mielessä se tapahtuma kun vieläkin kivut päivittäisiä, niin lantiossa kuin selässä ja jaloissakin, vaikkakaan eivät tuskaisia kipuja, mutta juuri sen verran, että ne muistuttavat olemassaolollaan.
Usein käyn tapahtumaa mielessäni, mutta kun olen antanut itselleni luvan myöntää, että tapahtunutta ei saa muutettua enkä olisi itse voinut tilanteessa tehdä yhtään mitään, niin ajatukset eivät ole painajaismaisia. Suosittelen sinullekin, että annat itsellesi luvan tiedostaa sen, että itse toimit oikein, et olisi voinut tehdä sillä hetkellä mitään muutakaan. Joka kerta kun lähdet autolla liikenteeseen otat riskin, vaikka itse hallitset auton ja liikennesäännöt, et koskaan voi olla varma, että muut autoilijat pystyvät samaan. Aja itse varmasti, huolehdi turvallisuudestasi (vyö, airback, turvaväli, jne) muuta et valitettavasti voi tehdä liikenteessä. Elämästä ei kuitenkaan koskaan selviä hengissä, joten sitä on turha pelätä. Saatat pelätä vahingoittumista, mutta kuten itsekin terv. alan tulevana ammattilaisena tiedät ja minä voin kokemuksen perusteella kertoa, Suomen terveydenhuolto kyllä tekee parhaansa, jotta vahingot saadaan korjatuksi.
Puhu asiasta läheisillesi, käsittele ja mieti tapahtunutta, mutta älä nukkumaan mennessä sekä reilusti vaan liikenteeseen takaisin mukaan, älä anna pelolle periksi.
Onnea paranemiseen :)
Hei,
olen ollut myös kolarissa, jossa oli mennä henki konkreettisesti.
Mä jouduin sairaalaan ja jossain välissä tuli kriisiterapeutti paikalle. Hänen neuvonsa oli (ainakin niin muistan), että asiasta kannattaa keskustella läheisten kanssa. Mitä enemmän asiasta puhuu, sitä vähemmän asia jää vaivaamaan.
Mulle tuli kaikenlaista muuta vaivaa kolarista, joten olen käynyt myös neuropsykologin pakeilla.
Juuri niihin aikoihin oli tasan vuosi onnettomuudesta ja minusta tuntui, että olen ollut vuoden "lisäajalla". Psykologi sai minut uskomaan, ettei se, mitä tapahtui, pysty tapahtumaan enää toista kertaa. Jo matemaattiset kaavatkin sen todistavat :)
Onnekkaan ohjeet ovat loistavia.
Kannattaa alkaa ajamaan autolla, vaikka hiljaisissa paikoissa ensin ja sen jälkeen korottaa painetta menemällä isompaan liikenteeseen. Varmasti et tehnyt virhettä, varmasti ei tule enää samanlaista tilannetta, varmasti pärjäät liikenteessä yhtä hyvin kuin ennen onnettomuutta.
Vähän toiseen asiaan... kai kävit kuitenkin lääkärillä tutkituttamassa itsesi. Niskan äkillinen nytkähdys aiheuttaa hyvin useissa tapauksissa ongelmia. Piiskanisku-vammaksi sitä kutsutaan. Seuraile tilannetta ja käy heti lääkärissä, jos jotain outoutta tapahtuu niskaan tai käteen.
Onneksi et kopsauttanut päätäsi mihinkään.
En muista, miten ne määrittelyt menivätkään, mutta myös piiskanisku-vammoissa pää nytkähtää ensin eteenpäin takaatulevasta voimasta, jolloin aivokudos hölskähtää kallon etuosan röpöliäitä luita vastaan (vammat syntyvät) ja taas seuraavassa vaiheessa taakse päin. Jos sinulla muistin kanssa tulee ongelmia tai mielialat vaihtelevat ja alat tuntemaan jaksamisen puutetta, ota yhteyttä hyvään neurologiin.
Ei vakuutuslääkäri-listalla oleviin lääkäreihin.
pelkotilasta pois. Olin päättänyt, että lähden ajamaan kunhan saan uuden auton. Kun näin pystyin pähkäilemään ja tekemään niin minulla ei vissiin järkytystä juuri ollut.
Kokemusta on muutaman kerran ojaan joutumisesta kyytiläisenä.
Nekään eivät järkyttäneet. Jokuhan pelästyy ihan lumipenkkaan tömpsähtämistäkin pienellä vauhdilla.
Tuo niskahomma onkin sitten sellainen, että se voi antaa itseään ilmi vuodenkin päästä. Toisin sanoen et ehkä tajua joitain oireita ennenkuin ne haittaavat sinua tosi paljon. Muista silloin mainita tämä onnettomuus.
Ikävää on se, että vakuutusyhtiön kanssa ja lääkärien kanssa joutuu vuosia tappelemaan siitä, että mistä oireet johtuvat.
Niskan retkahdusvamma= Whiplash
Voihan olla, että et saa mitään jälioireita eli älä nyt ala niitä paniikissa odottamaan.
Puhu kolarista ystävien kanssa.
Toisekseen sinun pitäisi saada itsesi uskomaan, että ei ollut sinun syysi ja et voinut tilanteelle kertakaikkiaan yhtään mitään.
Niin vain kävi ja niin se käy muillekin ihmisille.
Kolareitahan ei sattuisi jos ehtisi aina väistää ja autot ei karkaisi käsistä, ei ajettaisi väsyneenä tai ärtyneenä tai ajatuksissan tai muuten vain tehtäisi vääriä arviointeja ja ja jne.
olin kolarissa. Tyttökaverini ajoi huonon kelin vallitessa automme toisen auton perään ja sitten ojan kautta katolleen mentiin motarinopeudessa. Mulle jäi pieni talviajotrauma. Joskus ns. peilijää pelottaa ja saatan olla joskus jopa tien tukkona silloin.
Varmaan se ajamisen pelko johtuu siitä, että toista noin hyvää onnea kolarissa ei ehkä tule... (Onnettomuushetken nopeus oli n. 120km/h)eli siis ajetaan hiljaa, tai sitten mennään julkisilla kulkineilla.
Monesti kolarista voi saada jonkun asteisen niskavamman. Itsellänikin oireet alkoi myöhään, 2 kk:tta kolarista. Ja hirveet oireet olikin! Luulin, ettei käynyt mitään mut nyt on oltu yli vuosi saikulla.
p3.foorumi/niskavamma -osoitteessa on tietoa niska- ja päävammoista, joita pienikin kolari voi aiheuttaa. eli jos alkaa ilmestyä oireita, mene lekuriin! Jollekin osaavalle fysiatrille. Palstalla on vinkkejä.