Olen jo muutaman vuoden ollut yksin.Ei löydy naisystävää yli viiskymppiselle.Miehiä kyllä olisi tarjolla useampiakin.Täytyy varmaan alkaa heteroksi.
Pirtsakkaa pakkaspäivää:)
Pirtsakkaa pakkaspäivää:)
Hei kaikille
;:hs:;
162131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Meitä aikuisia naisia on pilvin pimein. Mä esim olen ihana fiksu poikamainen vapaa nainen pääkaupunkiseudulta. Laita osoitetta tulemaan ni kirjoitellaan :)
mutta tykkäätkö sä naisellisesta, no on mussa jotain jätkääkin, käytös välillä:)
oon 40. mä tykkäisin poikamaisesta, mutten kehtaa lähestyä.
Pistähän vaan rohkeasti sähköpostiosoitetta tulemaan!!
sulla kysyntä määrää suunnan. Ei ilmeisesti ole keltään pois vaikka alkaisitkin. Samoin kaunista päivää.
Joo. On vaikea edes tutustua suunnilleen itsensä ikäisiin lesboihin, siitä puhumattakaan että joskus saisi ihan kumppanin.
Minussa on varmaan jotain vikaa kun en osaa vastata deitti-ilmoituksiin enkä laittaa omaa ilmoitusta. Kun se tuntuu niin vaativalta, tulee sellainen olo että odotukset on hirveän korkeita puolin ja toisin ja että jos tapaisi vaikka viisi naista niin jonkun kanssa pitäisi kolahtaa... Kun kuitenkin ihastuminen, rakastuminen jne. on hirveän satunnaista. En voi tilata mistään rakastumiskohteeksi sopivaa ja minua rakastamaan ryhtyvää naista.
Siksi en oikeastaan odota mitään erityistä mutta olisi kiva tavata, tehdä jotain yhdessä jne.
Ei kaikesta huolimatta ruveta heteroiksi;)
Olin eilen illalla ison hkiläisen tavaratalon ruokaosastolla ostoksilla. Kiinnitin huomiota siihen, että minua katseli vähän hymyillen hyvinpukeutunut tumma mies. Jossain vaiheessa hän tupsahti taas eteeni ja kysyi englanniksi suomenkielisestä tuoteselosteesta. Sitten hän kysyi, ehtisinkö kahville ostosten jälkeen. Sanoin ei. Tämä oli ilmeisesti iskuyritys ja en voinut olla ajattelematta, että olisipa hän ollut nainen. Lähestyminen oli luontevaa, rentoa, ystävällistä.. Sitten ajattelin että osaisinpa ottaa oppia tästä miehestä. Koskaan ei kukaan nainen ole lähestynyt tuolla tavoin ihan tavanomaisessa paikassa.
...toi oli kiva tarina tuo tavaratalon kohtaaminen! Heti kuvittelin naisen siihen ja mikäs olisi ollut kahville lähtiessä!?
Ehkäpä Suomesta puuttuu sellainen deittailukulttuuri tai se on ratkaisevasti erilaista kuin muualla? Ei uskalleta pyytää ketään "vain" kahville ja katsoa kaikessa rauhassa toimiiko ne kemiat vai ei. Heti pitäisi olla jotain "vakavampaa" tarjolla, kuin ensin täysin pintapuolinen tutustuminen yleisen juttelun myötä, nuuskun hakeminen toisesta ja sitten vasta minkäänlaisten päätösten teko... eikä vielä sittenkään pappilan suuntaan!!
Sama koskee myös näitä deitti-ilmoituksia, ihan kuten sanoit. Muutenkin puhuit silkkaa asiaa! Odotukset hinataan aivan liian korkealle ja monta kertaa pettymyksetkin ovat sitten potenssissa. Miksi ihmeessä? Pitäisi olla enemmän leikkimieltä, tervettä itsenäisyyttä ja ihan vaan sosiaalisen kanssakäymisen tarvetta, eikä tätä iänikuista synkkyydessä kyntämistä. Pakko ja paine johtaa vain ihmissuhdekeitoksiin ja vaikeuksiin! Yksinäisyyden varjolla ajaudutaan vereslihaisiin draamoihin ja täysin vääriin pariutumisiyrityksiin, kun kaikesta olisi voinut selvitä toisinkin.
No joo, onhan toi nyt tietenkin aika karkeasti yleistetty. Ja kyllähän deitti-ilmoitustenkin kautta saattaa napata, mutta kuten toteat, ei se mikään automaatti ole: ilmoitus sisään ja kas!
Heteroiksi ei tietenkään ryhdytä tuollaisen perusteella, se nyt olisi jo miestenkin halveeraamista :D. Postimyynnistä ei muijaa kuitenkaan saa, kyllä siinä tarvitaan itsensä kehiin laittamista muullakin tasolla. Ehkä suomalainen on niin perin juurin ujo?
Joku tosikko tietenkin ryttää tämänkin, pitää olla uskollinen, luotettava ja SINUN heti kättelyssä. Niin se ei vaan mene, eikä edes saa mennä. Leikkimieltä kehiin!
tosi pitkään kypsytellä mahdollista tunnetta, nauttia siitä mahdollisuudesta että toinen ihminen on siinä ihan lähellä, muttei vielä uskalla koskettaa. Tarkkailla toisen katseita ja reaktioita, tehdä yhdessä arkipäiväisiä asioita ja jutella kauemmin ilman mitään velvollisuutta vielä sitoutua toiseen. Katsoa ja miettiä rauhassa voisinko kenties ihastua tai rakastua tuohon naiseen, entä hän minuun. Mutta kaikilla tuntuu tosiaan olevan nykyään niin kiire, pitää heti vastata "kyllä tai ei". mistä hitosta sen heti tietää, kun ei eds tunne. Jos tähän prosessiin nyt pari kuukautta elämästä menee, niin onko se sitten liian pitkä aika, vaikka päättyisikin sitten tulokseen, ettei mitään vakavampaa syntynyt.
Mulla on just yks nettituttu, joka vaatii multa heti vaikka mitä ja on jotenkin hirveen tyrkky ja päällekäyvä, jarruttais vähän ja malttais vietellä, niin homma vois toimiakin.
pitäisi heti ruveta seurustelemaan kun on lounaalla käyty!!Mitäh? sitä mä en ymmärrä.
Minusta on mukavaa olla seinkku ja käydä kahvittelemassa sekä lounastamassa mm nettituttujen kanssa.Kivaa kutkutusta kuun ei toista tunne ja itekkin vähän petraa.
Sitten tullaan vaatimaan että kun sulla on vapaa viikonloppu niin minun pitäisi viettää se hänen kanssaan!!Miksi? Mä haluaisin myös omaa aikaa enkä jatkuvast nyhjätä jonkun kanssa.
En minä silti haluaisi ihan parin kuukauden perusteella suhdetta rakentaa vielä.
Ihmeellistä pakko- olemista.
Niin ja ap selle tiedoksi että kyllä alta ja päältä 5kymppisii naisii on netti pullollaan.Sekaan vaan ja kyllä sullekkin nainen löytyy!
Täällä kolmikymppinen sinkku nainen..Kyllä minulle kelpaisi vaikka yli viisikymppinen nainen, jos vain olisi uskollinen, naisen näköinen, symppis ja fiksu:)
..mulla ei sitten oo mahkuja ku oon nafti 50
pitää ootella, syksyllä tulee maaginen raja täyteen :)
Niin kelpaisi minullekkin:)
kunnon seksiä riittävästi?
Hiukan avarakatseisuutta naiset. Onko parisuhde ja pariutuminen ikäkysymys? Onko nuoremmassa ikäpolvessa enemmän potentiaalisia vaihtoehtoja?
Keski-ikäinen on jo löytänyt identiteettinsä, joten olettaisin siis että potentiaalisia vaihtoehtoja on yhtä paljon tai jopa enemmän kuin nuoremmassa ikäpolvessa. Nuoret tietysti identiteettinsä hakumatkalla vaihtavat paria useammin ja hyppäävät kelkkaan heteromaailmasta. Ovatko nuoret avarakatseisimpia?
Iäkkäät ovat jo pariutuneet, joten tarjontaa on siksi ehkä vähemmän. Vai haemmeko oikeasta paikasta? Miksi kadehtia toisten onnea, kun voi löytää omansa vaikka kaapin takaa?
Naisia juoksee vapaana pitkin maailmaa, heitä ei kotioloissa tavoita. Keski-ikäinen on myös jo oman elämänsä puitteet rakentanut, joten hän ei joka kelkaan lähde, parin on vastattava henkilökohtaista yhteiskunnallista asemaa ja taloudellista riippumattomutta? Kysymys kuuluu, mitä me oikein haemme, vai haemmeko mitään? Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Pyöröovet heilumaan ja nutturat tötterölle, ladyt :)
heteroksi ala. Se se vasta hankalaa elämää on. :) (On kokemusta).
Mä itse olen viime aikoina miettinyt sellaista (olen 30-v), että jos mun ikäinen alkaa suhteeseen esim 10-15 vuotta vanhemman naisen kanssa, niin tuleeko suhteesta helposti äiti-tytär tyylinen suhde? Välillä kun tuolla kaupungilla näkee aikas raikkaan näköisiä 45 naisia. :)
Se on mun mielestä kyllä ihan kiinni ihmisistä.
Oon joskus herättänyt muutamassa 30v. nuoremmassa
naisessa äidillisiä tunteita.
En oo mikään sohlo-tumpelo taikka muuten sääliä herättävä, kuiteskaan.
välttämättä tule äiti-tytär tyylisiä suhteita, jos se nuorempi osapuoli on kovin kokenut ja maailmaa nähnyt sekä ikäistään kypsempi ja tasapainoinen ja se vahnempi osapuoli pikkasen nuorekas, mutta omaa samankaltaiset arvot kuin se nuorempi ja tietty se, että ei ole kyynisen katkeroitunut ja molemmilta vaaditaan avarakatseisuutta, niin hyvää tulee:)