Haluat että lapsestasi tulee parempi kuin itse olet.
Haluat suojella häntä maailman tuskilta, kuitenkin valmistamaan hänet tuimimpiin tuuliin.
Olet jo hänen syntyessään ajatellut hänestä tulevan jotain erikoista, onhan hän kupeistasi lähtenyt.
Oletko osannut sittenkään kasvattaa?
Oletko ohjannut hänet soveliaisiin harrastuksiin?
Oletko tarjonnut hengen ravintoa hopealautasella?
Vaiko keskittynyt äreänä omiin työtehtäviisi, väsyneenä illassa. Kumpi ärrkele se Debet oli?
Oletko antanut lapsellesi ylipäätään eväät pärjätä tässä maailman kiputilassa?
Tuleeko hänestä kaltaisesi vai kunnon ihminen?
Näitä miettii kevään ylioppilaan vanha isä.
Haluat suojella häntä maailman tuskilta, kuitenkin valmistamaan hänet tuimimpiin tuuliin.
Olet jo hänen syntyessään ajatellut hänestä tulevan jotain erikoista, onhan hän kupeistasi lähtenyt.
Oletko osannut sittenkään kasvattaa?
Oletko ohjannut hänet soveliaisiin harrastuksiin?
Oletko tarjonnut hengen ravintoa hopealautasella?
Vaiko keskittynyt äreänä omiin työtehtäviisi, väsyneenä illassa. Kumpi ärrkele se Debet oli?
Oletko antanut lapsellesi ylipäätään eväät pärjätä tässä maailman kiputilassa?
Tuleeko hänestä kaltaisesi vai kunnon ihminen?
Näitä miettii kevään ylioppilaan vanha isä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tullu mitä tullu, omaa leipäänsä syövät.
Eivät ole herroja, eivät kyllä narrejakaan, rehellisellä työllä leipänsä hankkivat.
Kohdattavaksi. Monesti on vastattava nou.
Lapsestani tuli suutari, naapurin Teijasta lisenssiaatti.
Kas kun ei seminologiksi asti opiskellut...
Huonoa omaatuntoahan saa kantaa uuniin asti, jos haluttaa.
Mutta kuitenkin...
Tulevat jostain Sillanpään kumpujen yöstä, luulisin.
Näin on tehty, ja näin tehrähän sano Siltalan pehtoori.
Entäs kun tulee se näpäkkä arvioitsija.
Olet rakentanut talosi savelle, se sortuu.
Lähdetkö miettimään uutta perustusta, vaiko kiroat rakennusmestarin?
... se päämäärä kasvatuksessa, että lapseni oppisivat ajattelemaan ja tekemään päätökset Omilla aivoillaan. Miettimään asioita eri kanteilta ja antamatta muiden mielipiteitten vaikuttaa päätöksiin.
Olen kannustanut lasta niissä harrastuksissa, joita ovat itse halunneet tehdä.
Olen lapsille aina Perustellut mielipiteeni ja vaatinut heidänkin perustelemaan mielipiteitä tai tekemisiä ja se on helpottanut keskusteluja ja ymmärtämistä siihen, Miksi esim. aina ei voi jotakin asiaa tehdä (pienen lapsen kohdalla).
Jos lapsi on perustellut hyvin jonkun asian, niin olen myöntynyt johonkin, vaikkei se olisi ollut mun mielestä se paras vaihtoehto.
Olen antanut lasten "toteuttaa itseään", vaikka siitä on seurannut mitä kummallisimpia "jutskareita" kotona :)) Oikein naurattaa näin jälkeen päin.
Kynät, liidut, paperia oon pistänyt heidän käteen melkein heti, kun ovat johonkin esineeseen kyenneet tarrautumaan :) Kumpainenkin on erittäin hyviä piirtäjiä.
En missään nimessä olisikaan halunnut, että olisivat tulleet kaltaisekseni. Sen verran kummallisen höperö immeinen olen.
En osaa vastata, että olenko osannut kasvattaa heitä oikein, kun oikeastaan oon pyrkinyt siihen, että EN heitä kasvattaisi. Ajattelen, että kasvattaminen johonkin, on pyrkimys jotenkin Muuttaa toista.
En varmaankaan olisi osannut luoda lapsilleni niin tasapainoista elämää, ellei lapsilla olisi ollut niin hyvää isää.
Luulen myös, että annoimme puolisoni kanssa lapsillemme hyvän esimerkin hyvästä suhteesta ja toisen ihmisen huomioon ottamisesta ja kunnioituksesta. Näin ajattelen, kun katselen heidän elämistään omien kumppaneitten kanssa.
Mutta näin pitää vastata.
Heidän perheessään on niin omituinen tilanne, jota voisi elämäksi kutsua...
Kun keväällä saa nuorin tyttäreni ylioppilaslakin kutreilleen, vanhemmalle kolmas yliopistotason tutkinto.
Mitäs sitten? Nenää kaivamaan, häntää kotiin hieromaan.
Harmaaksi pantteriksi, Alkon kulmille ystävien ystäviksi?
Vaiko vangin toivetta hakemaan rupshtaneille neideille?
Kissa kertokoon...