VIIKON on joka päivä supistellu vähän. Muutama kipee yksittäinen tai sitten pientä menkkamaista kipua hetkittäin. Eilen illalla 11 aikaan alko "poltella" ihan kunnolla. Kolmen tunnin ajan se koveni ja tuli oikein napakoita supistuksia. Siis TODELLA poltteli. Sitten yhtäkkiä loppu. Nukahdin ja heräsin parin tunnin päästä kun poltteli taas, sitä kesti puolitoista tuntia ja sitten taas tuli uni ja nyt aamulla ei enää mitään.
Miten paljon voi tulla näitä vääriähälytyksiä yhelle ihmiselle???!! Oon oikeesti ihan VIHANEN koska ootin että nyt vihdoin oikeesti lähetään synnyttää ja kun heräsin ja totesin että vieläKIN olen kotona, omassa sängyssä, kivut tipotiessää, niin masennuiun, turhauduin ja ravostuin.
Ainut positiivinen asia on se että onneks ei lähetty sairaalaan vaikka välillä poltteli tosi pahasti. Oli tullu turha reissu ja sekös vituttas vielä enemmän. Nyt en varmaan viitti lähtee sinne ennen ku alkaa jo pää näkyä ettei varmasti tuu taas pettymystä.
Miten paljon voi tulla näitä vääriähälytyksiä yhelle ihmiselle???!! Oon oikeesti ihan VIHANEN koska ootin että nyt vihdoin oikeesti lähetään synnyttää ja kun heräsin ja totesin että vieläKIN olen kotona, omassa sängyssä, kivut tipotiessää, niin masennuiun, turhauduin ja ravostuin.
Ainut positiivinen asia on se että onneks ei lähetty sairaalaan vaikka välillä poltteli tosi pahasti. Oli tullu turha reissu ja sekös vituttas vielä enemmän. Nyt en varmaan viitti lähtee sinne ennen ku alkaa jo pää näkyä ettei varmasti tuu taas pettymystä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
esikoisen aikaan käytiin muutaman kerran turhaan sairaalassa ja toisen aikaan oli noita kipeitä supistuksia jopa kuukauden lähes päivittäin mutta ne aina loppui, kyllä sillon vitutti..sitten ei viikkoon supistellut ja olinkin huomaamatta auennut 4cm ja äitipolilla annettiin käynnistysaika seuraavalle aamulle, aamuun ei tarvinnut oottaa kun vedet meni jo illalla :)
Joo, onpa pettymys kun lapsi ei ole vielä valmis ja tulee kun on oikea aika. Mieti lasta äläkä itseäsi. Ja mitäs kun vauva ei sitten nuku kun SINÄ haluat, kai hermostut siitäkin ja tulet tänne kiroilemaan?
selkeesti et ite oo (vielä) loppuraskauden iloja kokenu. tuu sitten uudestaan pätee kuka ajattelee kenenkin parasta.
eikös tää palsta oo sitä(kin) varten että täällä saa purkaa olojaan ja jakaa tuntemuksia muitten raskaanaolevien kanssa..?
..ainakin ite oon aatellu et täällä saa purkaa jos on tunnollaan jotain =)
eli tuollaiset jotka ei ymmärrä mitn voivat kiroilla jossain muualla =)
on kyllä menossa kolmas raskaus.. yksi synnytys takana
saanut päähäsi, että aloittajan synnytys ei käynnisty, koska lapsi ei ole valmis? Raskaushan menee joskus yliajalle, vaikka silloin lapseen kohdistuvat riskit vain kasvavat. Toisaalta lapsi voi syntyä keskosena. Ei synnytys siis välttämättä käynnisty itsestään juuri lapsen kannalta parhaalla hetkellä. Olisikin hienoa, jos näin olisi, mutta valitetttavasti luonto ei ole ihan niin viisas. Aloittaja ei tainnut mainita, millä viikoilla on, mutta jos viikkoja ei olisi riittävästi, hän ei varmaan olisi enää kotona odottelemassa synnytyksen käynnistymistä. Ymmärrän hyvin turhautumisen vääriin hälytyksiin ja kärsimättömyyden saada vauva lopulta syliin.
Ole onnellinen, että raskautesi jatkuu loppuun asti. Monia vaivoja varmaan ilmenee loppuraskaudessa, eikä ne ole mukavia. Mutta kaikkein vähiten mukavaa on saada keskonen jonka hengen edestä pelkää päivittäin! Yksikään lapsi ei ole kohtuun jäänyt, kyllä se tulee sieltä ulos tavalla tai toisella, kun on sen aika.
paljon aloittajalla on viikkoja?
minulla supistukset alkoivat rv 37 ja siinä vaiheessa lapsi kyllä oli jo valmis syntymään, supistuksia kuitenkin tuli päivittäin sinne syntymään asti 40 4. ja täällä ne supistukset oli sen verran kipeitä että valvottiin lähes joka yö..
se vauva oo jo aika valmis viikolla 38? eihän se enää muuta kun liho. Niin että sen puoleen kyllä noilla viikoilla saa ihan rauhassa syntyä.
Mut tuo kuulostaa TOSI ilkeeltä että monta viikkoa supistelee eikä vauvaa näy, on mahtanu ottaa koville :( jotenkin sitä on niin varuillaan koko ajan että jos tulee pieniäkin tuntemuksia niin heti käy oikein "tunnustelee" että jos vaikka alkas kunnolla supistella. Sit jos ei, niin turhautuu.
Mitenhän sitä osais hetkeks ihan unohtaa että edes on raskaana ja ajatella jotain ihan muuta? On kauheen uuvuttavaa kun mieli pyörii koko ajan synnytyksessä ja vauvassa...
En tiedäkään millä viikoilla aloittanut on, mutta itse kaksi viikkoa sitten synnyttäneenä kehoittaisin ottamaan vastaan kaikki "ihanuudet" jotka loppuraskaus tuo tullessaan. Itse en tätä kokenut koska synnytin rv30 1. Usko pois, olisin paljon mieluummin nauttinut raskausajan vaivoista kuin ainaisesta pelosta vauvan henkiin jäämisestä.