Luottaispa

Olen tottunut niin paljon törmäämään ennakkoluuloihin ympärilläni, että oikeastaan aina jo odotan, että mut torjutaan, jätetään, ideoistani ei innostuta saati haluta niitä kuulla. Kukaan ei halua tehdä mun kanssa mitään saati naamaani nähdä.

Se on kuitenkin aika vaikeeta kun töissä pitäisi työskennellä ryhmässä tai ainakin keskustella tiiminä.

Ennakkoluulot johtuu siitä, että tulin rankasti hylätyksi nuorena, osin myös lapsena. Äitini veti usein suun viivaksi kun puhuin sille, isäni oli rähjäävä alkoholisti joka talvipakkasella pimeällä napsaisi valot pois koko talosta ja sisareni tekivät parhaansa ilkeyden maailmanennätyksessä. Tuossa ei edes ollut vielä kaikki saati pahin.

Opin siis että ihmiset ovat ilkeitä ja haluavat pahaa. Nyt aikuisena tiedän että tuo ei pidä paikkaansa, mutta haavoistani en ole kokonaan päässyt. Tiedän että kaikki on vaan mun pään sisällä... Miten sitä osaisi jakaa tai antaa itsestään mutta niin, että osaisi myös luontevasti ottaa toisilta vastaan, jos ymmärrät? Yhtä hyvin voisin mennä psykiatrille tai olla menemättä, eipä ne menneet siitä miksikään muutu.

En halua ENÄÄ olla eristyksissä muista ihmisistä!
080
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


toisiin ihmisiin kirjoitti:

Olen tottunut niin paljon törmäämään ennakkoluuloihin ympärilläni, että oikeastaan aina jo odotan, että mut torjutaan, jätetään, ideoistani ei innostuta saati haluta niitä kuulla. Kukaan ei halua tehdä mun kanssa mitään saati naamaani nähdä.

Se on kuitenkin aika vaikeeta kun töissä pitäisi työskennellä ryhmässä tai ainakin keskustella tiiminä.

Ennakkoluulot johtuu siitä, että tulin rankasti hylätyksi nuorena, osin myös lapsena. Äitini veti usein suun viivaksi kun puhuin sille, isäni oli rähjäävä alkoholisti joka talvipakkasella pimeällä napsaisi valot pois koko talosta ja sisareni tekivät parhaansa ilkeyden maailmanennätyksessä. Tuossa ei edes ollut vielä kaikki saati pahin.

Opin siis että ihmiset ovat ilkeitä ja haluavat pahaa. Nyt aikuisena tiedän että tuo ei pidä paikkaansa, mutta haavoistani en ole kokonaan päässyt. Tiedän että kaikki on vaan mun pään sisällä... Miten sitä osaisi jakaa tai antaa itsestään mutta niin, että osaisi myös luontevasti ottaa toisilta vastaan, jos ymmärrät? Yhtä hyvin voisin mennä psykiatrille tai olla menemättä, eipä ne menneet siitä miksikään muutu.

En halua ENÄÄ olla eristyksissä muista ihmisistä!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu