Tällä palstalla oli hiljattain parikin juttua kahvin keitosta ja tarjoilusta prykällä. Tässä on samankaltainen. Tämä tapahtui eräässä Nordströmin uusimmista moottorilaivoista joskus -60 luvulla. Tarina on tosi ja Pitkäsen nimikin on oikea. Tarkempia tietoja en katso kuitenkaan aiheelliseksi antaa.
Laivan täkkikolmonen oli suuri kahvin ystävä. Hän halusi iltavahdissaankin prykällä juoda kahvit. Kahvin hän haetutti aina vahtimiehellä. Kahvi piti tuoda oikeassa kahvikupissa jonka alla oli vati. Annokseen kuului lisäksi kaksi sokeripalaa ja tanskalainen, tiiliskiven mallisesta kakusta leikattu viipale. Kahvi tuotiin kupissa ja vadin reunalla olivat sokeripalat ja kakkuviipale. Hommasta teki vaikean kolmosen vaatimus, että kahvi ei saanut läikkyä vadille. Silloinhan kastuivat sokerit ja kakkuviipale ja olihan se hieman epäsiistin näköistäkin. Tehtävä oli vaikea ja kolmonen kikkasi aina saatuaan läikkynyttä kahvia. Vahtimiehistä tämä oli turhauttavaa ja vastenmielistä lisätyötä josta tuli vain suunsoittoa. Tehtävästä ei ollut kukaan selviytynyt kunnialla.
No, sitten eräässä Pohjois-Suomen satamassa laivaan tuli matruusiksi Pitkänen. Pitkänen joutui kolmosen vahtiin. Pian laivassa levisikin tieto, että Pitkänen osaa viedä kahvin läikyttämättä. Hän sai tästä vakihomman ja kolmonen antoi ikään kuin palkkioksi Pitkäselle joitakin vapauksia muissa hommissa.
Joinakin iltoina Pitkänen sai viedä kahvia kipparillekin kun ukko oli päättänyt piipahtaa sillalla. Sama juttu jos luotsi oli päällä ja sattui olemaan Pitkäsen vahti. Pitkänen toi aina kahvit läikyttämättä. Merkillepantavaa oli vain se, jos tuotavaa oli kahdelle, hän toi vain kupin kerrallaan tehden kaksi reissua alas. Enempään ei Pitkänenkään pystynyt.
Uffarimessissä Pitkäsen taitoa ihmeteltiin ja arveltiinkin hänen olleen mahdollisesti tarjoilijana tai peräti hovimestarina ennen merelle lähtöään. No, miehistön messissä ammattitaidon salaisuus tiedettiin. Pitkänen kaatoi ylös vietävän kahvikupin vain puolilleen, laittoi kakkuviipaleen ja sokeripalat kinttaan sisään ja viimeiseksi ennen lähtöään ryyppäsi omasta kupista suunsa täyteen ja lähti prykälle. Paattitäkiltä siivelle noustuaan hän varovasti tyhjensi suustaan kahvin kuppiin, laittoi sokerit ja kakkuviipaleen vadille ja astui sisään. Siinä oli Pitkäsen taidon salaisuus.
Taidollaan Pitkänen sai varsinkin kolmoselta suurta arvostusta joka myös uskoi Pitkäsen esimerkillään kannustavan muitakin, varsinkin nuorempia täkkäreitä tehtävissään. Samoin miehistön puolella sai Pitkäsen kekseliäisyys ansaitsemaansa arvostusta ja eri laivojen messeissä kerrottavat merimiesjutut yhden tarinan lisää muiden joukkoon.
Laivan täkkikolmonen oli suuri kahvin ystävä. Hän halusi iltavahdissaankin prykällä juoda kahvit. Kahvin hän haetutti aina vahtimiehellä. Kahvi piti tuoda oikeassa kahvikupissa jonka alla oli vati. Annokseen kuului lisäksi kaksi sokeripalaa ja tanskalainen, tiiliskiven mallisesta kakusta leikattu viipale. Kahvi tuotiin kupissa ja vadin reunalla olivat sokeripalat ja kakkuviipale. Hommasta teki vaikean kolmosen vaatimus, että kahvi ei saanut läikkyä vadille. Silloinhan kastuivat sokerit ja kakkuviipale ja olihan se hieman epäsiistin näköistäkin. Tehtävä oli vaikea ja kolmonen kikkasi aina saatuaan läikkynyttä kahvia. Vahtimiehistä tämä oli turhauttavaa ja vastenmielistä lisätyötä josta tuli vain suunsoittoa. Tehtävästä ei ollut kukaan selviytynyt kunnialla.
No, sitten eräässä Pohjois-Suomen satamassa laivaan tuli matruusiksi Pitkänen. Pitkänen joutui kolmosen vahtiin. Pian laivassa levisikin tieto, että Pitkänen osaa viedä kahvin läikyttämättä. Hän sai tästä vakihomman ja kolmonen antoi ikään kuin palkkioksi Pitkäselle joitakin vapauksia muissa hommissa.
Joinakin iltoina Pitkänen sai viedä kahvia kipparillekin kun ukko oli päättänyt piipahtaa sillalla. Sama juttu jos luotsi oli päällä ja sattui olemaan Pitkäsen vahti. Pitkänen toi aina kahvit läikyttämättä. Merkillepantavaa oli vain se, jos tuotavaa oli kahdelle, hän toi vain kupin kerrallaan tehden kaksi reissua alas. Enempään ei Pitkänenkään pystynyt.
Uffarimessissä Pitkäsen taitoa ihmeteltiin ja arveltiinkin hänen olleen mahdollisesti tarjoilijana tai peräti hovimestarina ennen merelle lähtöään. No, miehistön messissä ammattitaidon salaisuus tiedettiin. Pitkänen kaatoi ylös vietävän kahvikupin vain puolilleen, laittoi kakkuviipaleen ja sokeripalat kinttaan sisään ja viimeiseksi ennen lähtöään ryyppäsi omasta kupista suunsa täyteen ja lähti prykälle. Paattitäkiltä siivelle noustuaan hän varovasti tyhjensi suustaan kahvin kuppiin, laittoi sokerit ja kakkuviipaleen vadille ja astui sisään. Siinä oli Pitkäsen taidon salaisuus.
Taidollaan Pitkänen sai varsinkin kolmoselta suurta arvostusta joka myös uskoi Pitkäsen esimerkillään kannustavan muitakin, varsinkin nuorempia täkkäreitä tehtävissään. Samoin miehistön puolella sai Pitkäsen kekseliäisyys ansaitsemaansa arvostusta ja eri laivojen messeissä kerrottavat merimiesjutut yhden tarinan lisää muiden joukkoon.
Vastaukset 26
Vanhimmat
on niitäkin, jotka tekevät muutakin kuin osaavat?
:)
kieliopilla leikimisestä?
Puretaan edellinen ja kasataan uudestaan:
On niitä, jotka tekevät mitä osaavat ja on niitä, jotka tekevät mitä haluavat.
Nyt oikein.
:)
..on kuultuna sen sata kertaa..ja aina tämä on totta....kertois sen kuka tahansa..kävi siinä ja siinä laivassa missä minä seilasin vuonna elvis...joopa joo ...satuja satuja....
ollu muissakin varustamoissa kuin nesteellä??
kyllä
pitäsi olla kansainvälistä kokemusta merenkulusta? ja sen tapahtuma rikkaista asioista missäs nyt menee vikaan?
ei missään mene vikaan
Eikös nyt kenellekkään pälkähtänyt päähän kuskata nuo kahvit, sokerit ja paakkelsit eri astioissa vaikka brygän siiven pimentoon ja vasta siellä tehdä arvon herralle vaadittu annos....oishan tuo ollut helpompaa kuin rullaavassa paatissa kannsiskella kahvikuppia asetilla...oh my...
Hieno oivallus...bravo
Tiedä tuosta napin painelusta..omat hommat laivalla kyllä oli osittain napin painelua. Ja tietoa siitä, mitä nappia kulloinkin painoi. Vaan noissa kahvikuppihommissa olisi varmaan järjen käyttö ollut sallittua ja siten vähentänyt vittuilua brygällä kostuneista sokereista ja pullista. No jaa - eihän nämä elämää tärkeämpiä asioita minulle ole, painan nappia "lähetä viesti"
Vasta äskettäin sellaista kahvia!?
Kyllähän näitä kahvijuttuja piisaa, minkälaisia jippoja on tehty vittumaisille perämiehille ja chiefeille, montakohan kertaa ovat maistaneet kustakin kupista. No,hauska juttu sattui ms. Fenniassa kesällä -69, 20-24 vahtimoottorimies notkui messissä juovuksissa, 3.mestari soitti ja käski tuoda mukillisen kahvia, kaveri kysyi, tulleeks käntyä kans, vastaus oli varmaan myönteinen, koska moottorimies tunki toiseen kahvimukiin kokonaisen pullapitkon ja lähti viemään konehuoneeseen.
kerran tullut tehtyä,liraus kusta kahviin,olin yhdes svenskis siin oli suomalainen perämies,en kyl ymmärtänyt miten voi olla niin vittumain mies oli aina jotain sanomista,no olimme tulos Suomeen ja oli ulosmaksu mulla suomessa,oli niit viimmeisii vahtei ennen satamaan tuloo,hain kahvia siin paattitäkil tuli mieleen jos laittais landinkii kahviin,no uskaltaisko alkoi siin naurattaan kun ajattelin tota hommaa,no vailensin vähän kahvii kupist,pieni liraus joukkoon ja sit prykäl ei oikein maistunut kun tuli morkkaan kahvin keitto taitoani,mul kyl tuli jotenkin hyvä olo antoi kahvivehkeet sit vietäväksi pois,oli muuten kuppi tyhjä jäi arvoitukseksi joiko vai heittikö pois,en kehdannut kysyäkkään.
Tässä kun näitä kahvijuttuja tulee esille muitakin niin kerronpa toisenkin kahvijutun.
Tämä tapahtui Bernyssä. Siinä oli hollantilainen koneykkönen etunimeltään Joop, tai ainakin sillä nimellä kutsuimme häntä. Olin hänen vahdissään moottorimiehenä. Iltaisin puoli seitsemän jälkeen hän aina halusi kupillisen kahvia ja pyysi minua ylhäältä hakemaan. No, eihän siihen aikaan ollut valmista kahvia joten minun piti keittää se ja Joop sanoikin pärjäävänsä sen ajan yksin alhaalla.
Aluksi yritin keittää kahvin niin kuin on tapana, mutta aina Joop sanoi ”no good”, sen piti olla vahvempaa. Seuraavina iltoina kokeilin väkevämpiä annoksia, mutta ei vain kelvannut. Päivämiehet ja muut jotka illoin istuivat messissä seurasivatkin touhujani kiinnostuneena ja antoivat toinen toistaan parempia ohjeita. Kusemistakin ehdoteltiin, mutta olimme Joopin kanssa hyvissä väleissä joten en viitsinyt tätä kokeilla.
Lopulta erilaisten temppujen ja kokeilujen jälkeen syntyi Joopille mieluinen kahvi. Se syntyi siten, että ensin puhdistin kahvikupin perstaskusta ottamallani trasselilla ja syljellä. Pannuun vanhojen kahvin perskojen päälle lisäsin melkoisesti höystöjä ja seuraksi hieman vettä. Tämmöinen seos sitten kiehui messin sähkölevyllä hiljalleen 3 - 5 minuttia ja sitten kuppiin. Kupissa kahvi oli tosi mustaa ja voimakkaan hajuista.
Sitten alas konehuoneeseen kahvia läikyttämättä missä Joop sen pulpetilla istuen, piippua poltellen ja suuresti nauttien hörppäsi. Naama hymyssä, peukalo ja etusormi yhdessä ok-merkkiä näyttäen hän muisti aina sanoa kiitokseksi ”very good”.
Tämän jälkeen kun olin oppinut keittämään sopivan kahvin Joopin vaimo, joka myös oli laivassa mukana, ystävällisesti naureskellen pyysikin, että voisinko kertoa kahvin salaisuuden kun hänen kahviinsa Joop ei ole tyytyväinen vaan aina vertaa sitä minun keitokseeni.
No, resepti jäi kyllä antamatta vaikka miehistön keskuudessa se oli tuttu, olihan sen tekoon osallistunut niin moni.
vai ootte perkeleet kusseet päällystön kahveihin, tulkaapa saatana vielä paatille niin näytän teille tolloille ruosteen jynssääjille.
oli ainut kerta,en koskaan enään tee sitä,oli nuoruuden hairahdus.
Minä ainakin pidän kiinni miehistön ikiaikaisesta oikeudesta kusta uffareiden kahviin. Tarvittaessa menen lakkoon asian puolesta,on se vaan jo Wällärin aikaan taisteltu oikeus jota ei voi eikä saa luovuttaa, muista tämä Raste!
on kuva,mut siinä on engesmannien korsteeni merkki,en nyt hoksaa minkä yhtiön,laiva oli kai ex-svenski.
m/s Rydboholm ja muistaakseni Broströmin laiva. Laivan poosu oli seilannut siinä svenskien aikanakin (välillä myös muissa), oli kotoisin Pyhtäältä.
perkeleen kannenkuuraajiin kiinni niin voi muutama ylimääräinen paskahuki iskeä.
Kusette vielä housuihinne kun opetan teille vähän päällystön kunnioitusta.
Voi Wälläriä tulla ikävä seuraavalla törnillä.
Hei mulkvisti!Tarkkaile kahviasi, ettei vaan sinne ole kustu, tai sylkäisty, sama voileipien kanssa. Eiköhän ole parasta, että alat itse keittämään kahvisi ohjaamossa.
Uffari joka syöttää paskat teille tyhjäpäille kun tulette paatille seuraavan kerran.
Eihän tässä uskalla enää ottaa jobiakaan.
Mitäs sitte kun joudutte kaikki työt tekemään itse. Ja vain tuon sairaan asenteesi vuoksi. Kaikki joutuu kärsimään ja lama yltyy.
Olen sitä mieltä, että annat meidän vain kusta kuppeihisi, ei se ole helppoa meilläkään, mehän emme saa komennella ketään.
Pliis, elä syötä paskoja meille!
lirauksen voi päästää jos se kerran on teille niin tärkeää ihan vaan sovun vuoksi ja ei sitten ruokita tuota lamaakaan. Voitte ihan rauhassa ottaa pestejä saavutetut edut on tallella.
Tosin taidan vaihtaa oman kahvikuppini aavistuksen pienempään.
täst lähin kahviin.
Raste, taidanpa pestata sinut seuraavaan törniin.