Tunnet selvästi itseäsi kaikkine haastavine, moninaisine puolinesi. Olet siitä mulle omalla tavallasi vihjaillut tahallasi tai tahattomasti. Mutta mitä oikeesti ja sisimmässäsi ajattelet itsestäsi? Oletko hyväksynyt, että asiat on näin ja tulevat aina niin olemaan vai mitä? Niin, ja sitten tietty sitä oonko mä vaan yksi pelinappula vai mitä sä oikeesti musta ajattelet tai toivot?
Olen miettinyt
yhtä juttua.
302373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
vaan yksi juttu mitä olet miettinyt, siis olet miettinyt mikä itse oikein olet. Yritätkö peilata sitä toisten kautta?
Koska keskusteltiin IRL ?
kirjotus.
Hyväksynyt, että asiat ovat näin? Miten. Mikä on se miten asiat on? - Millainen on itse, vai mitä ajattelee omasta itestään, vai tilanne vai suhde toiseen vai mikä?
-Vihjaillut tuntevansa itsensä? Mielenkiintoinen ilmaus. Yksi pelinappula missä? Onko mulla nappuloita. 'Oikeesti musta ajattelet' Emmä tiiä. Mitä pitäis ajatella? Toivon... hmm Pitäiskö tässä toivoakin.
mietit. Kaikki on kuule vallan mainiosti joten lakkaa miettimästä.
Tosi asiahan on et tuo ei varmasti ollut mulle mut olipa niin typerä kirjoitus et teki mieli vastata siihen. Ihan älytöntä asioiden vetvomista. Ei tuosta voi kukaan ymmärtää yhtään mitään. Niin kuin tuossa yksi toinenkin totesi.
.. sinulle, vaikka tämä viesti ei taidakaan olla minulle. Itsensä tunteva ihminen pystyy usein tunnistamaan tiettyjä asioita myös lähimmäisessään, toki elämäntilanteestaan riippuen voipi erehtyäkin.
Toista ihmistä ei saisi milloinkaan pitää pelinappulana, onpi eettisesti arvelluttavaa mielestäni.
Aina ei pysty vastaamaan toisen tunteisiin samalla intensiteetillä, jos esim. on tunnepuolella kiinnittynyt johonkin ihmiseen. Eipä silti tarkoita, että toinen olisi merkityksetön, vaikka ei rakastunut häneen olisikaan. Omassa elämässäni on muutamia todella tärkeitä ihmisiä, joista en luopuisi milloinkaan, vaikka elämääni kuuluu myös se tärkeinkin. Tässä sinulle yhden ihmisen näkemys asiasta muutamine aatoksineen.:)
Muutamat on liikaa, ne ei mahdu mihinkään ---
.. jos noin tahdot ajatella. Tykkäätkö, että näkökulmasta ei voisi olla apua. Itse kun olen valmis toista kuuntelemaan ja hyvässä tapauksessa myös oppimaan itsekin. Minusta elämä ei ole mustavalkoista, mutta kaikki eivät välttämättä ole samaa mieltä kanssani, ja sen voin hyväksyä. Ajan kuluminen yleensä näyttää ne harmaatkin sävyt, vaikka ei itse niitä nähdä haluaisikaan. Ja mihinkä tässä pitäisi sitäpaitsi mahtuakaan, jaa, korkeintaan niihin sanamääriin, mitä kirjoitteluun on määritelty yleisellä palstalla:)
että meni typeryyden puolelle. Aloituksesta siis...Tuohon kun ei voi vastata kuin hän. Keneltä kysyt?
Liikaa miettivät sekoavat omiin ajatuksiinsa, eikä ne osaa ajatellä enää selkeästi. Elämä on paljon simppelimpää kuin miksi sitä yritetään väkisin venkslata.
Saippuasarjoissa vatvotaan yhtä yksinkertaista asiaa ikuisesti, uskoudutaan yhdelle ja pikkujuttu lähtee vyörymään jättimäiseksi ihmissuhdeongelmaksi, johon pitkittämällä sotketaan ja sotkeutuu valtava määrä ulkopuolisia. Ihan hölmöä.
haluaakin ehkä elää saippuasarjassa. Ja siksi tämä on kiehtovaa, että tehdään kaikenmaailman kommervenkkejä ja vekslataan ja muuta. Mikä panee minut epäilemään; ettei haluaakaan muuta= mitään oikeata suhdetta vaan vaan viihdykettä elämää, joka on kuuleman mukaan TYLSÄÄ.! Mä kannatan suoraviivaisuutta, jos marssitaan kauppaan ja siellä on auto. Ostetaan se, jos on puolisoehdokas, niin okei. Mietitään, mitä sä haluat/mitä mä haluan, sopiiko se yhteen ja okei; sitten mennään kumppaneiksi tai jotain..
Tunnen itseni, mutta opin joka päivä uutta. Myös toisista ja tilanteista, joiden mukaan eletään. Asiat tulevat todennäköisesti aina olemaan näin, koska kukaan ei pysty ratkaisuun tai halua riskeerata yrittääkseen.
Pidän sinusta mutta toiveitani en sinuun ole asettanut. Mietin lähtöä jonnekin muualle, ellei mikään muuten muutu.
Millaisena pidän itseäni? Liian sellasena kuin pidät mua. Oon joutunu tutustumaan itseeni "pakosta". Ja joudun käymään jotain ihme taistelua vähän kaikkien kanssa ennen kun mut otetaan tosissaan ja vien sen niin pitkälle että jossain vaiheessa muut ja itsekin pelästyy. Olen aika välinpitämätön sille, mitä musta puhutaan, vaikkei juoruilua kukaan kaipaakaan. Olen kuullut että löydän asioista olennaisen, mutta se on muiden suusta sitten kuultua.
On asioita mistä nautin ja pidän. Jotkut asiat on "mun juttuja" aina, mitkä vetää mua puoleensa -sun lisäksi. nyt mois.
multa tietysti. Eihän tällaisia asioita täällä keskustella, mutta meidän suhde ei ole ollutkaan koskaan kuin rivien välissä - silti niin todellinen ainakin minulle. Yhtä älytöntä sekin, mutta vetäsen vastauksista sen johtopäätöksen ettei tällaisesta voi suoraan puhua. Hm. Ei eteen eikä taakse, vaan jossain siinä välillä on seilattu alusta alkaen. Ihan tyhmää. Mä en osaa kommunikoida sun kanssa, olen tottunut puhumaan asiat suoraan, enkä jaksa tällaista. Huh, mä oon ihan hengästynyt tästä viestistä.... Laitan sen vielä menemään ennen kuin kadun, mutta hemmetti ei tääkään mitään selvitä. Teksisi mieli sanoa että voi V****!
mulle suoraan ja antanut mun puhua
kertaa yrittänyt huonolla menestyksellä. Ajattelen että varmaan sä tulisit ja puhuisit, jos sitä oikeesti haluisit. Siihen asti mä ajattelen olevani joku nappula sulle.
Mut hei, jos joskus on sellanen tilanne, että voidaan jutella, lupaatko edes yrittää puhua suoraan?
johtopäätös mieleen, että jospa se jolta kysyt ei ole koneella?
Jos nyt oikein ymmärsin, että olet tän ketjun aloittaja, joka ei päässyt puusta pidemmälle. Meniks oikein?
Meinasin tuonne ylemmäs vastata tai pitäiskö sanoa, että kommentoida kun kirjoitit, että olet miettinyt yhtä asiaa ja sitten siinä viestissä oli kuitenkin monta asiaa. Vai oliks se alkuosa pohjustusta sille kysymykselle minkä esitit siinä lopussa. Vai, mikä se oli se, mitä olet miettinyt.
Ja toi on totta mitä sanoit tässä viestissä, tämä ei ole oikea paikka ainakaan henk.kohtaisesti puhua tuollaisista asioista. Tai mikä minäkään olen sellaista päättämään toisten puolesta, mutta omastani puolesta ainakin olen sitä mieltä. Kaikenlisäksi jos tuohon joku menisi kommentoimaan, että tietää ja tuntee itsensä kaikkine hyvine ja huonoine puolineen ja olevansa sinut itsensä ja elämänsä kanssa niin johan siinä ryöpyn ihminen varmasti niskaansa heti saisi. Ja sitten olettaen tietysti, että tunnet sen kenestä kirjoitat hyvin, niin jos siihen vielä sitten kommentoisi, että ei leiki kanssasi, eikä pidä pilkkanaan vaan aidosti tuntien odottaa sitä että päästäisiin eteenpäin tästä ikuisuudelta vaikuttavasta seisahtuneesta tilasta niin eiköhän siinä tulisi vain lisää sapiskaa toisten lukijoiden taholta suivaantuneiden tekstien muodossa. Kantsii siis uskoo enemmän siihen mitä tai mihin itse uskoo eikä siihen mitä täällä kirjoitetaan, varsinkin kun täällä ei tosiaankaan kuitenkaan tiedä kuka vastauksen on kirjoittanut.
jos näin, en o kaipaamasi.
Lupaan puhua suoraan ja rehellisesti jos voin ja sä annat ja vähän edes rohkaiset siihen.
kuka sitten oletkin
Mutta mitä oikeesti ja sisimmässäsi ajattelet itsestäsi?
Pidän itsestäni, mussa on huonoja puolia kuten kaikissa, mutta niistä ei ole harmia kuin itselleni, joten olen ok omasta mielestäni.
Oletko hyväksynyt, että asiat on näin ja tulevat aina niin olemaan vai mitä?
Mitkä asiat, miten näin? En ole hyväksynyt nykyistä tilaa, se saa mut murheelliseksi, vaikka se on parempi kuin ei mitään.
Niin, ja sitten tietty sitä oonko mä vaan yksi pelinappula vai mitä sä oikeesti musta ajattelet tai toivot?
Et ole pelinappula (oletuksella, että hän olisit). Tahtoisin sut elämääni OIKEASTI!
elämääsi, mikset sitten tehnyt viimeksi asialle mitään kun tarjoutui tilaisuus kertoa mitä haluat musta vai haluatko mitään.
tilannetta samalla tavalla tai sitten olen joku ihan muu ;)
No ihan varmaan olet joku muu...voiko kukaan muuta edes ajatella... näissä ketjuissa ei asioita hoidella mihinkään suuntaan. :)
tähän vastasin tietäen olevani ihan joku muu :)
siihen vastasit, kenties silmät kirkkuen ja pieni vahingonilo kasvoilla? ;) Heh :)
jos se olisinkin mä, jota täällä kaivataan. Mistä sitä tietää varmaksi :D
se on, sen takia itsekkin pällistelen täällä koska etsin sinua! ^^
monta hyvää vastaust ni päätin antaa kuitenkin viel omani.
Mun mielest tää on väärä paikka jos ootat vastausta juuri "häneltä".Puhukaa oikees elämäs kasvotusten, ei se tapa.
Jos oisit se jota mä ajattelen niin sun ei tarvis kysyä tuollaista. Mä tunnen itseni aika hyvin ja koko ajan opin lisää, joskus harvoin jopa itsekin yllätyn.Mut jos mä joltain jotain haluun niin kerron sen, niin kerroin hänellekin ja sen jälkeen näin vain ikävän kyyneleet. Mulla oli ja on edelleen paljon tunteita ja niin oli kuulemma sullakin mut et ollut vain nyt valmis.
Olin väärään aikaan vääräs paikas, mut silti sulle ainutlaatuinen ja tärkeä, tai siis niin mulle kerrottiin. No mun kokemuksen mukaan ihmissuhteet on ainoo asia joissa en oo viel epäonnistunut. Tai sen mitä oon itse seurustellut tai mitä olen kavereita pyynnöstä auttanut niin ne on eronnut joista oon arvellut et ei toimi ja ne jotka mun mielest on ollu toimivii on kaikki yhdes ja kihlois tai muuta.
Enkä yritä kehua itseäni vain sanoa sen, et jos sä (hän) oot puhunut totta niin tuut vielä joskus katumaan kun halusit olla vain kaveri. Mut en voi jäädä odottamaan kun en voi olla lähelläsi aina, toivon vain et molemmat löydetään yhtä toimivat kumppanit kun me ois oltu ja että voidaan olla kavereita aina.
Hups lipsahti hiukan purkautumisen puolelle mut pointti oli et puhukaa. Ei vatvominen mihinkään johda. Jos hän ei ole se suuri rakkaus niin voit siirtyy eteenpäin ja tavata kenties jonkun muun. Kyllä tässä maassa on muitakin jotka saa sut tunteen niinkuin haluut, usko pois ;)
Tästä varmaan jokanen "löytää itsensä" eli jos ei haasteita olis, ei kai me täällä oltais :) Ja niinkun monet viestit, mä olisin voinut kirjottaa tän hänellä, tai hän mulle. Mutta jos omasta puolestani vastaisin, niin tulis tosi pitkä ja moniulotteinen novelli, jonka kirjottamiseen ei liene syytä ryhtyä täällä. Elämä ei ole mustavalkosta, niinku joku tuolla alempana kirjotti. Joskus siperia opettaa asioita. Että mutkia ei voi vetää suoriksi. Toisinaan siperiassa on sitten niin kylmä ja kuolema käy lähellä, että elämänhalu alkaa nostaa päätään ja tulee tietoisuus, että kuka sen mun onnestani vastaa jos en minä itte. En vielä tiedä miten, mutta mulla ainakin on nyt semmonen vastuuntunne omasta hyvinvoinnista, etten jää vaan hankeen makaamaan. Vaikka hitaasti rämpien etiäpäin, mutta jonain päivänä toivosin elämäni näyttävän enemmän sellaselta oman näköseltä, jos ymmärrrätte mitä tarkoitan. Vaikka sitten tarkottaskin isojen päätösten tekemistä. En toivo elämääni rikkautta, mutta rakkautta kyllä, mahdollisuutta pitää huolta tärkeistä ihmisistä ja samalla ns. elää täysillä... Kuulostaapa kliseiseltä mutta en osaa nyt ilmaista itseäni paremminkaan. Kertoisin tämän mielelläni hänelle,jota tänkin viikon aluksi niin lämmöllä ajattelen.
tuntevansa itsensä ,mutta totuus on se että jos yhtä äkkiä tapahtuisi jotain "yllättävää", Voi käydä niin että olisit ihan hukassa itsesi kanssa, Mutta jos otetaan nyt esim. tästä tavallisesta arjen raatajasta ja matti/maija näkökulmasta minkälainen olen ja mitä ajatellen hänestä /sinusta.menee se näin.
Olen liian laiska tekemään(yritän kyllä kovasti ja uneksin ja toivon) mitään konkreettista sen etten ""että saisin sisäisenrauhaan ja pääsisin tasapainoon myös tunnepuolella.
Olen melko arka ja epävarmakin ,,pettymys on kasvattanut lujankuoren sydämmen ympärille,,ja odotan ihmistä joka voisi sulattaa sen kuoren lämpimällä luonteella ja välittämisellä, (kuulostaa ja vaikuttaa jo nyt niin lapselliselta että lopetan tähän....ja jatkan elämääni että oppisin lisää ja kavaisin viellä kuorestani ulos ..voisin hengittää vapaasti ja oppisin rakastamaan ,vilpittömästi ja ehdoitta.
En itsekkään haluais että minua pidetäisiin pelinappulana,,se olisi kauheaa ,pitää olla POKKAA kertoa missä mennään .
jos ei ole valmis ihmis-suhteisiin ,ei pidä myös antaa turhia toiveita toiselle ,vaan rehellisesti sanoa miten asiat ovat.
rakkaus ei ole vain välittämistä ja kiintymystä,haluaamista.siihen kuuluu myös toisen tunteet huomioon ottamista ymmärtää toista ja kannustaa heikoillakin hetkillä.
En halua tai toivo mitään. Pelkästään tunnen. Ikävä on. Ei ole mitään peliä. Muuta kuin tää elämä.