Minulla on urospuolinen labradorinnoutaja, jonka ikä on noin 7 kk. Olen pidemmän aikaa ihmetellyt pennun käytöstä. Nimittäin pentu on haluton leikkimään, hakeutuu pois ihmisten luota ja eikä tule perheenjäsenten luokse, vaikka kuinka kutsuisi.Poikkeustapaus on ainoastaan se, kun joku henkilö rapistelee jotakin syötävää. Pentu kuitenkin tuntee nimensä, nimittäin se reagoi kääntämällä päätään huutajan suuntaan.
Vielä lisäksi se, että pentu ei tule kotiväen luokse lainkaan, kun he tulevat kotiin. Saattaa vain nostaa päätään, eikä muuten reagoi. Kun taas tulee vieraita, pentu on iloisempi.
Pihalla oltaessa pentu on aivan kuin toinen koira, pentu on iloinen, energinen ja sellainen kuin pennun kuuluu olla.
Olisiko vinkkejä? :)
Vielä lisäksi se, että pentu ei tule kotiväen luokse lainkaan, kun he tulevat kotiin. Saattaa vain nostaa päätään, eikä muuten reagoi. Kun taas tulee vieraita, pentu on iloisempi.
Pihalla oltaessa pentu on aivan kuin toinen koira, pentu on iloinen, energinen ja sellainen kuin pennun kuuluu olla.
Olisiko vinkkejä? :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko perheenne rutiineissa tapahtunut hiljan muutoksia? Kaikki perheenjäsenet koko päivän poissa kotoa vai onko viimeinenkin lähtenyt hiljattain päivittäin pois kotoa? Entä oletteko muuttaneet hiljan? Entäs millainen on perheenne, onko lapsia ja montako? Jos on, onko koira kaikille samanlainen, vai onko eroja kuitenkin suhtautumisessa eri perheenjäseniin? Onko mahdollista että lapset kiusaavat koiraa (tahallaan tai tahattaan)kun olette itse poissa kotoa? Käsittelevät kovakouraisesti?
Tässä muutamia vaihtoehtoja, jotka voisivat olla syynä siihen että pentu on apaattinen. Kenties osoittaa mieltään jostain näistä. Jokin painaa selvästi pienen mieltä, mutta en usko että kyse olisi mistään sairaudesta jos ulkona kerran on kuin kuuluukin.
Jos kuitenkin tämä syötävä/herkkupuoli kuitenkin kiinnostaa, niin käyttäkää toki sitä hyväksi kun innostatte sitä suurempaan aktiivisuuteen sisällä. Eli nameja kehiin kaikkeen sisätoimintaan.
Lapset ovat 17, 16 ja 11 - vuotiaita, koira saa rakkautta ylikaiken, vastarakkautta ei kuulu. Rutiinimme eivät ole muuttuneet lainkaan ja lapset eivät kiusaa koiraa. Joten uskon, että lapset eivät ole syypää tähän apaattisuuteen. Pentu on jokaista perheenjäsentä kohtaan suunnilleen samanlainen.
Pentu on aina ollut tuollainen, mitä vanhemmaksi pentu tulee sitä enemmän se hakeutuu pois luota ja vähemmän kiinnostunut perheenjäsenistä.
Kiitos vastauksesta
vanhemmat? Eli kasvattajan neuvoja kannattaa kysyä? Sulkisin kyllä terveysasiat kuitenkin ell:llä pois, jos ei kasvattajalta saa mitään selitystä. Selvästi jokin on "vialla". Leikitäänkö koiran kanssa tarpeeksi ja harrastetaan muuten, onko ruoka ok, voi olla todella pienikin asia, kun sen vain keksii. Huomioivathan kaikki koiraa tullessaan kotiin.
Lieneekö pentu luonteeltaan itsenäinen kaikinpuolin.
Tai jospa se saakin liikaa rakkautta. Sitä huomioidaan liikaa. Miksi se hakeutuisi teidän luokse tai innostuisi jos/kun perhe menee sen luo ja samalla osoittaa sitä rakkautta koiralle. Koiran ei siis tarvitse tavoitella mitään kun sille tuodaan kaikki valmiina eteen.
Koirien keskuudessa lauman alempiarvoiset liehittelevät ylempiarvoisia ja hakevat kontaktia. Kokeeko koira olevansa korkeammassa asemassa kuin perheen ihmiset.Ehkä vähempi huomio toisi parannusta asiaan...
No, tämä nyt oli vain yksi vaihtoehto jos kerran mikään normaalielämässänne ei ole muuttunut.
strssioireinen pentu? Suosittelisin sinua menemään pentukurssille jossa oppisit koiran kasvatuksesta ja koulutuksesta. Apaattisuus on yksi koiran stressin oireista, ihme kyllä. Koirasi on muutenkin tulossa murkkuikään joten koulutus voisi olla paikallaan.
Jos koira on haluton, apaattinen, alakuloinen ja sitä on jatkunut jo jonkin aikaa, niin suosittelisin viemään eläinlääkäriin heti ja vähintään veri ja virtsakokeet pitäisi ottaa, sekä tarkastaa koira kipujen varalta sekä selvitellä ruokavalio. Ota yhteys luotettavaan eläinlääkäriin ja tarkistuta koirasi heti!