Oon seurustellu nyt 3 kk yhden pojan kanssa, jonka kanssa tavattiin baarissa. Poika ihastui ensin muhun ja halusi heti alkaa seurustella, vaikkei tietenkään sitä suoraan sanonut. Puhuttiin jo ekoilla treffeillä tulevaisuudesta ja mulla oli tosi hyvä fiilis, et meiän suhde vois kestää pitkään. Välimatka tosin oli n. 80 km, mut sekään ei ole ollut kovin suuri ongelma, sillä poikaystävälläni on oma auto.
Alussa meni ihan hyvin, ainakin ensimmäinen kuukausi, poikaystäväni kehui minua ihanaksi ja kauniiksi (tosin koska ei ole hehkuttaja-tyyppiä, ei sanonut sitä kovin usein). Olen ensimmäinen, jonka kanssa hän on ikinä seurustellut. Juteltiin paljon mesessä ja nähtiin viikonloppuisin ja myös viikolla vaikka koulua oli. Kaikki tuntu menevän hyvin, ennen kun mulle tuli sellanen fiilis yhtäkkiä, et entä jos menetänkin niin ihanan ihmisen. En uskaltanu puhua siitä poikaystävälle mitään. En kerro yleensä tunteistani kovin helposti ellei joku kysy, onko kaikki hyvin. Poikaystäväni oli alkanut käyttäytyä hieman etäisesti, edelleen kyllä kosketteli ja noin, mutta ei niin paljon kuin alussa. Sitten yhtenä vknloppuna ei puhuttu mitään, no mitä nyt tosi vähän ja poikaystäväni otti tämän puheeksi ja sanoi että mitä järkeä on nähdä kun ei kerran puhuta mitään. Ja sanoi et meitä ei oo luotu toisillemme. Niin ja vielä sit sano et ei olis valmis vielä sitoutuun vaan haluis elää vapaammin. Pyysin toista tilaisuutta ja päätettiin vielä yrittää. Ja kysehän ei ollu siitä, ettei hän musta tykkäis enää. Niin ja sovittiin et annettas toisillemme enemmän aikaa kavereitten kans eikä nähtäs kun viikolla. No, mentiin sit peliin yhessä ja poikaystävä ehotti et mennääks vaikka leffaan lauantaina. Olin ihan et mitä? Olin tosi onnellinen, koska se oli ite ehdottanu sitä ettei nähtäs ja sit se kuitenkin halus nähä.
Tän jälkeen alko mennä paremmin ja sovittiin et tästä lähtien puhutaan heti kun joku asia vaivaa. No, nyt ollaan lähes samassa tilanteessa ja mua pelottaa tosi paljon. Oltiin eilen baarissa poikaystävän kanssa ja koska olin vähän ottanut, roikuin hänessä kiinni. No, hän ei kauheasti siitä pitänyt. Tänään tuskin pussailtiinkaan aamulla (hän oli siis yötä), vasta sitten myöhemmin, ja ajattelin et no, asiat ei ehkä ookaan niin huonosti. Ja poikaystävä vihjaili et voitas huomenna nähä. No sit mesessä kun puhuttiin illalla, niin tuskin taas vastas mun löpinöihin eikä sit kai ehikään huomenna nähä. Sit kysyin et entäs viikolla ja vastas et täytyy ny sit kattoo. En ymmärrä. Ekaks se käyttäytyy ihan kun kaikki ois hyvin ja sit taas tollai. Tosin puhuttiin kyllä tänään aiemmmin siitä, et nähään ens sunnuntaina kun mulla on turnaus ja sinne se kyllä on tulossa kai ihan mielellään.
Meillä oli kuitenkin hauskaa tänään poikaystävän kans ja olin niin onnellinen kunnes se taas lähti kotiin. En taida ees täysin luottaa siihen, entä jos se löytää jonkun paljon nätimmän tytön lähempää? Kai näistä asioista vaan pitäs puhua yhessä. Mut en uskalla koska entäs jos se ei haluakaan enää jatkaa? No, kai se on paras vaan ottaa puheeks asia ja selvittää ihan kaikki. :( Voipi tietty olla et se on vähän ahdistunut siitä, et oon koko ajan sen kimpussa. Mulla oli ihan samanlaista sillon kun alettiin seurustella, kun se halus vaan koko aika pussata mua, mut ite olin epävarma ja pelkäsin, etten tykkää siitä tarpeeks. Nyt oon ihan rakastunut ja vaikka välillä jotkut luonteenpiirteet siinä ärsyttää tosi paljon, en haluis luovuttaa, ainakaan vielä.
Alussa meni ihan hyvin, ainakin ensimmäinen kuukausi, poikaystäväni kehui minua ihanaksi ja kauniiksi (tosin koska ei ole hehkuttaja-tyyppiä, ei sanonut sitä kovin usein). Olen ensimmäinen, jonka kanssa hän on ikinä seurustellut. Juteltiin paljon mesessä ja nähtiin viikonloppuisin ja myös viikolla vaikka koulua oli. Kaikki tuntu menevän hyvin, ennen kun mulle tuli sellanen fiilis yhtäkkiä, et entä jos menetänkin niin ihanan ihmisen. En uskaltanu puhua siitä poikaystävälle mitään. En kerro yleensä tunteistani kovin helposti ellei joku kysy, onko kaikki hyvin. Poikaystäväni oli alkanut käyttäytyä hieman etäisesti, edelleen kyllä kosketteli ja noin, mutta ei niin paljon kuin alussa. Sitten yhtenä vknloppuna ei puhuttu mitään, no mitä nyt tosi vähän ja poikaystäväni otti tämän puheeksi ja sanoi että mitä järkeä on nähdä kun ei kerran puhuta mitään. Ja sanoi et meitä ei oo luotu toisillemme. Niin ja vielä sit sano et ei olis valmis vielä sitoutuun vaan haluis elää vapaammin. Pyysin toista tilaisuutta ja päätettiin vielä yrittää. Ja kysehän ei ollu siitä, ettei hän musta tykkäis enää. Niin ja sovittiin et annettas toisillemme enemmän aikaa kavereitten kans eikä nähtäs kun viikolla. No, mentiin sit peliin yhessä ja poikaystävä ehotti et mennääks vaikka leffaan lauantaina. Olin ihan et mitä? Olin tosi onnellinen, koska se oli ite ehdottanu sitä ettei nähtäs ja sit se kuitenkin halus nähä.
Tän jälkeen alko mennä paremmin ja sovittiin et tästä lähtien puhutaan heti kun joku asia vaivaa. No, nyt ollaan lähes samassa tilanteessa ja mua pelottaa tosi paljon. Oltiin eilen baarissa poikaystävän kanssa ja koska olin vähän ottanut, roikuin hänessä kiinni. No, hän ei kauheasti siitä pitänyt. Tänään tuskin pussailtiinkaan aamulla (hän oli siis yötä), vasta sitten myöhemmin, ja ajattelin et no, asiat ei ehkä ookaan niin huonosti. Ja poikaystävä vihjaili et voitas huomenna nähä. No sit mesessä kun puhuttiin illalla, niin tuskin taas vastas mun löpinöihin eikä sit kai ehikään huomenna nähä. Sit kysyin et entäs viikolla ja vastas et täytyy ny sit kattoo. En ymmärrä. Ekaks se käyttäytyy ihan kun kaikki ois hyvin ja sit taas tollai. Tosin puhuttiin kyllä tänään aiemmmin siitä, et nähään ens sunnuntaina kun mulla on turnaus ja sinne se kyllä on tulossa kai ihan mielellään.
Meillä oli kuitenkin hauskaa tänään poikaystävän kans ja olin niin onnellinen kunnes se taas lähti kotiin. En taida ees täysin luottaa siihen, entä jos se löytää jonkun paljon nätimmän tytön lähempää? Kai näistä asioista vaan pitäs puhua yhessä. Mut en uskalla koska entäs jos se ei haluakaan enää jatkaa? No, kai se on paras vaan ottaa puheeks asia ja selvittää ihan kaikki. :( Voipi tietty olla et se on vähän ahdistunut siitä, et oon koko ajan sen kimpussa. Mulla oli ihan samanlaista sillon kun alettiin seurustella, kun se halus vaan koko aika pussata mua, mut ite olin epävarma ja pelkäsin, etten tykkää siitä tarpeeks. Nyt oon ihan rakastunut ja vaikka välillä jotkut luonteenpiirteet siinä ärsyttää tosi paljon, en haluis luovuttaa, ainakaan vielä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kannattaa puhua noista asioista ihan suoraan. kaverilla oli vähän samanlainen tilanne ja "eroja" tuli montakin mut aina ne vaan yritti uuestaan mut lopulta eros lopullisesti. puhu asiasta ennen kuin on liian myöhästä..