Tutustuin mieheen joka oli minua nuorempi 9 vuotta, jarrutin ja pakitin kun sain selville ikänsä. Oli vanhemman näköinen,parrakas, jotenkin ikäiseni oloinen. Mutkan jälkeen annoin periksi, koska oli niin oman ihmiseni oloinen. Jo parin kuukauden jälkeen alkoivat ensimmäiset merkit tulla, tarkisteli ystävältäni, olinko ollut kahvilla hänen luonaan niinkuin olin sanonut. Silloin pahoitin mieleni ja itkin loukkausta, mutta annoin anteeksi. Sitten, suuttui kun en HETI vastannut kun olin viettämässä joulua äitini luona.Viestejä tuli n. vartin välein. En tajunnut, että halusi hallita minua ja hermostui kun ei ollut ajan tasalla. Elämä jatkui niin, että vei minut töihin, haki minut töistä, suuttui, jos tulin yksin töistä ja ilmoittamatta kävin kaupassa. Tai kuljetin poikaani johonkin, katsoi kellolla kuinka kauan minulla kesti, mitä saatoin tehdä matkalla. Lomamatkalla kadulla kävellessämme,tarttui takaa hiuksistani ja rupesi huutamaan että yritän iskeä edellä kävelevää miestä. Onneksi tuli muita kadullakävelijöitä väliin. Silloin VASTA tajusin, ettei tässä hyvin voi käydä. Pakenin ja kotiin tultuani pyysin viemään tavaransa pois. Hän SYYTTI minua, että tämä tulee nurkan takaa(?!) Näisssä väleissä tapahtui satoja pikkukauhunhetkiä, mutta minä en ymmärrä että mihin ollaan menossa.En ole nalkuttajatyyppiä, puhun kun annetaan mahdollisuus,mutten jos hyökätään. Sulkeudun ja jään itseksenini miettimään ja murehtimaan. Nyt kestää, ja kestää päästä yli, osin siksi että hän uhkailee ja vakoilee ja panettelee minua kotiseudullani.
Painajaismainen vuosi
Hän yritti hallita ajatuksiani
1687
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meitä on niin moneen junaan ja osa jää vielä asemalle. Iästä se tuskin on kiinni, vaan luonteesta. Tuollaista ei tarvitse sietää, teit oikein. http://www.youtube.com/watch?v=3ZYYNfRacq4