On tullut aika lopettaa tämä liian rakkaaksi käynyt sättiminen ihan kokonaan. Pelkkä tauko ei enää riitä vaan nyt on oltava itselleen julma ja riuhtaistava kaikki rihmansa irti tästä paikasta.
Näin julkisesti haluan kiittää teitä kaikkia, jotka olette kanssani iltoja (ja joskus myös päiviä) jakaneet. Jokaista teitä tulee ikävä - niin yhdessä kuin erikseen.
Lukematon määrä nauruja, itkuja, hymyjä ja kyyneleitä... Uskomaton määrä iloa, onnea, liikuttumista ja surujakin. Niitä liikkuu sätissä koko ajan.
Rajaton määrä ajatuksia, hallittua kokemusten jakamista ja pyyteetöntäkin ystävyyttä.
Kiitos siitä, että seuraanne on voinut tulla niin itkuisena kuin ilosta kiljuen. Kiitos, että olette jakaneet kanssani koko tunneskaalan. Kiitos, että olette minuun luottaneet ja olleet myös luottamukseni arvoisia.
Jokaiselle teistä toivon lempeää myötätuulta viemään elämäänne eteenpäin onnellisissa merkeissä.
Jokaiselle teistä toivon paljon ystäviä ja jonkun, joka on ystävääkin enemmän. Rakkautta.
Jääkää hyvästi, rakkaat ystävät...
Tommy Tabermanin sanoin
Tässä käteni, rakennetaan
huone keskelle raunioita.
Pimeää, öitä, avutonta ulvontaa
oli jo riittävästi, jo riittää!
Ylös siitä, aurinko, rupea töihin!
Kärsimätön meri odottaa
kimallustaan, koivu huojuu
hennon vihreän kiimassaan.
Jokin pieni liittyy pieneen,
sana, hymy, päätös, oivallus,
kuin antaisi palelevalle paidan,
kuin silittäisi nukkuvan tukkaa.
*jokaista vuosien varrella tapaamaansa ihanaa ihmistä halien*
- poopotin ;))
Näin julkisesti haluan kiittää teitä kaikkia, jotka olette kanssani iltoja (ja joskus myös päiviä) jakaneet. Jokaista teitä tulee ikävä - niin yhdessä kuin erikseen.
Lukematon määrä nauruja, itkuja, hymyjä ja kyyneleitä... Uskomaton määrä iloa, onnea, liikuttumista ja surujakin. Niitä liikkuu sätissä koko ajan.
Rajaton määrä ajatuksia, hallittua kokemusten jakamista ja pyyteetöntäkin ystävyyttä.
Kiitos siitä, että seuraanne on voinut tulla niin itkuisena kuin ilosta kiljuen. Kiitos, että olette jakaneet kanssani koko tunneskaalan. Kiitos, että olette minuun luottaneet ja olleet myös luottamukseni arvoisia.
Jokaiselle teistä toivon lempeää myötätuulta viemään elämäänne eteenpäin onnellisissa merkeissä.
Jokaiselle teistä toivon paljon ystäviä ja jonkun, joka on ystävääkin enemmän. Rakkautta.
Jääkää hyvästi, rakkaat ystävät...
Tommy Tabermanin sanoin
Tässä käteni, rakennetaan
huone keskelle raunioita.
Pimeää, öitä, avutonta ulvontaa
oli jo riittävästi, jo riittää!
Ylös siitä, aurinko, rupea töihin!
Kärsimätön meri odottaa
kimallustaan, koivu huojuu
hennon vihreän kiimassaan.
Jokin pieni liittyy pieneen,
sana, hymy, päätös, oivallus,
kuin antaisi palelevalle paidan,
kuin silittäisi nukkuvan tukkaa.
*jokaista vuosien varrella tapaamaansa ihanaa ihmistä halien*
- poopotin ;))
Vastaukset 22
Vanhimmat
Näitä riittää pilvin pimein.Tippa linssissä kirjoitetaan näitä hyvästejä mutta huomenna on taas se uusi nikki ja kierot ajatukset.Versio 12098098098098098098.Minä se olen juu...
poopo... jos aijot poistua... ikävä tulee,olit tukenani yhdessä elämäni tuskaisemmassa päätöksessä... tiedät kyllä! no toivotan hyvälle ystävälle haikeat,muttä lämpimät hyvästit.. moimoi poopo,trv : JONES 32
Dear Jones,
Minä en ole tehnyt mitään hyväksesi. SINÄ itse ohjaat elämäsi laivaa :)
...voima ja taito ovat sinussa itsessäsi!
Käytä niitä oman onnellisuutesi hyväksi :))
Kiitos sinulle :)) ..sätti tarvitsee kaltaisiasi persoonallisuuksia :))
*hyvästihalii*
- poopotin ;))
Ystäväin... törmäilkäämme edelleen siellä missä mahdollisesti ostoskärryillä kulkemaan mahtuu ja vaikka ei mahtuiskaan! Iloa ja valoa elämääsi :)
Varo vain,
näin jouluruuhkien alkaessa voin olla tavallista kiilailevaisemmalla tuulella. :))
Ihan varmasti olen se, joka ostoskärryjen pyörät vinkuen kiilaa eteesi kassalle niin että kärryjen kulmat rytisevät :))
Kaikkea hyvää sinullekin, kassajonojen kauhu nro2 ;)) (minä olen se ykkönen.. *wirn*)
- poopotin ;))
onkohan sulla ihankaikki kotona?
elämä on muuta kuin tietsikan edessä istumista ja varinkin muuta kuin sattimista ja pelaamista.
Niin kai siihenkin voi tulla riippuvuus jos ei ymmärä muuta tehdä . Järkevää on aina tehdä kaikkea muuta ensin ja sitte jos on aikaa voi istua hetken koneella vaikka sätissä tai lukien jotain mutta ei se saa hallita sun elämää.
mä olen usein pois kotoa en sättäile usein ja kone voi olla kiinni muutman päivän tai viikon välillä . Ei oikein ole ottanut mun elämässä tuulta tuo satissa istumnen mä tykkään oikeista ihmisistä oikeassa elämässä en tällaist virtuaalimaailmaa keinotekoisine keksittyine ihmishahmoineen . höpöttämässä tai asiaa juttelemassa joskus käyn huvikseen vain siksi ei ongelmia ole.
Ajattelehan vaikka pienten lasten äitejä. Yksin kotona, ei mahdollisuutta lähteä mihinkään iltaisin lasten nukahdettua. Mieluummin sätti kuin tylsä televisio. Elämäntilanteet ovat erilaisia, kuin myös tarpeemme ja toiveemme. Joillain on myös oikeita ystäviä sätissä. Se vasta onkin rikkautta.
Ja pooppikselle hyvää jatkoa! Olet kyllä terve tullut takaisin milloin vain.
Ajattelehan vaikka pienten lasten äitejä. Yksin kotona, ei mahdollisuutta lähteä mihinkään iltaisin lasten nukahdettua. Mieluummin sätti kuin tylsä televisio. Elämäntilanteet ovat erilaisia, kuin myös tarpeemme ja toiveemme. Joillain on myös oikeita ystäviä sätissä. Se vasta onkin rikkautta.
Ja pooppikselle hyvää jatkoa! Olet kyllä terve tullut takaisin milloin vain.
teknisiä onkelmia. Tulipahan asia selväksi *hirn*
katoot alvariinsa, kai käyt nää jutut kummiski lukeen täältä? Tuu joskus kuiteskii käväseen siä vanhainkodis ;))) tiiät varmana paikan ;)
Kukas se siellä hihittelee? :))
Hihittelysi hiipuu kyllä, kun huomaat päätökseni lopulliseksi. *uhoaa*
Pari viikkoa sittenhän "katosin" täältä tilapäisesti, mutta yksi repsahdusilta osoitti selkeästi sen, että en enää kuulu tänne virtuaalimaailmaan.
Ainakin on otettava etäisyyttä tähän kaikkeen pitkän kaavan mukaan. Helppoa tämä virtuaalimaailmatta oleminen ei tule olemaan, mutta yritystä on. :))
Luultavasti jossain vaiheessa piipahdan tervehtimässä ja kyselemässä teidänkin kuulumisianne, sillä olisihan pöljää epäkohteliaisuutta hylätä ystävät kokonaan ja ihan lopullisesti. :))
Mutta sitä, milloin teen piipahdukseni, en osaa sanoa. En ainakaan enää tänä vuonna. Ehkä ensi vuonna... ehkä en silloinkaan. Elämästä kun ei aina tiedä eteenpäin..
Tuntuu siltä, että ensin on saatava tämä "oikea" elämä kunnolla järjestykseen, jotta jaksaa kestää tämän virtuaalimaailman vaatimukset ja pystyy taas olemaan täällä se oma oikea itsensä eikä mikään säälittävän ruikuttava ongelmavyyhti :))
Joten ehkä tuo kokonaan katoaminen oli hieman liian dramaattisesti sanottu, mutta tauosta tulee todella pitkä. Luultavasti osa nykyisistä sättijöistä ehtii lopettaa sättimisensä ennenkuin minä palaan.
Mutta.. tiedät varmaan minut.. olen liian kiintynyt sättiystäviini, joten iso ikävä tulee teitä jokaista.. Sinuakin :))
- poopotin ;))
(maybe I'll be back.. in the future.. months later)
kuka olen :) Olen toisen sätin vakikävijä, se ken sanoi kirjeellä joskus viskaavansa, kivoja juttuhetkiä oli meillä monia, toivon että on vieläkin.. Tietosi on visusti tallessa, joten elä ihmettele jos laatikko kolahtaa :))
joten eikun oU..oU vaan ;))
Kyllähän minä sinut tunnistin.. U. :)
Kirjeillä saa viskoa, vaikkakin toistaiseksi on ollut aika hiljaista tuolla postilaatikon puolella.. kirjekyyhkyt väsyneet lumipyryyn ja postit jääneet matkalle? ;))
Eiköhän me joskus taas "tavata", sillä sen minäkin olen jo oppinut, että koskaan ei pidä sanoa ei koskaan..
Tilanteiden rauhoituttua palailen luultavasti kurkkimaan, onko enää ketään tuttua missään.. ja jotenkin tuntuu, että jos joku on vakaata ja pysyvää, niin sinä siellä vanhainkodissa :))
Jaksamista sinulle! *ojentaa linimenttipullon selkää varten* :))
*halien*
- poopotin ;)) ( ¨¨¨)
linimentti on kyllä tarpeeseen. Eiköhön se postikin kulje kun liukkaudet vähenee, nyt tuppaa menemään ojasta toiseen ;))) eikä matka taitu ollenkaan, on vain sellaista reilun talven odotusta. *hymy*
hmmmm.....enpä ois eilen sanonu mitä sanoin jos tän oisin tienny;).........tai siis oisin sanonut ettet oo ruikuttaja;)........tää sätti vaatii vaan oikean asenteen....;).....kerron heti kun keksin mikä se on;).........toivottavasti tulet takaisin vielä etkä innostu virkkaamaan liikaa;).....toivoopi luuseri1
Luuseri :))
*vastaa, kun on kerran täällä* ;))
Älä kadu sanojasi. Saatoit jopa olla ihan oikeassa. Minäkin osaan joskus ruikuttaa :) Joten olen ruikuttaja ;))
Sanottu mikä sanottu. Tehty mikä tehty. Päätetty mikä päätetty. Olen liian ylpeä ryömiäkseni kovin pian sättieteisestä salin puolelle :))
Sätti vaatii oikean asenteen. Totta! Minulla on se ollut vuosia *harvinaislaatuisesti itsekehuu*, mutta on selvää, että jos siinä oikeassa elämässä ihan kaikki palaset eivät ole kohdallaan, se heijastuu myös tänne virtuaalimaailmaan. Sitä reagoi lapsellisen tunteenomaisesti asioihin, kommentteihin, ihmisiin ja tapahtumiin, jotka normaaliolotilassa sivuuttaisi hymähdyksellä tai joille jopa hymyilisi ja virnuilisi...
Kiitos muuten tuosta virkkausvinkistä, alan heti kerätä muovipusseja ja virkata tänne lattiat täyteen sellaisia seitsemänkymmentäluvun muovimattoja. Tosin ne tehtiin silloin niistä ihanan lilluista maitopurkeista ;))
Ja kiitos myös siitä, että olet aina ollut kohtelias ja huomioinut minutkin :)
..herrasmiehet huomataan aina! Ja heitä arvostetaan... ;))
Nyt alan etsiä sitä oikeaa asennetta.. en luonnollisestikaan aio suoda sinulle sitä kunniaa, että keksisit sen ennen minua ;)) ...ja jos sattuu käymään niin onnettomasti (siis teidän muiden vakkareiden kannalta onnettomasti), että jonain päivänä palaan tänne, tiedät minun sen asenteen jostain keksineen.. :))
*halii luuserinkin*
- poopotin ;))
Ihailen päätöstäsi Poopotin. Rohkea mutta varmaan tarpeellinen on vetosi. Hyvää jatkoa sinulle!
Joskus on luovuttava jostain vain saadakseen jotain muuta tilalle.
Kaikella on aikansa ja tarkoituksensa.
Minun on nyt aika etsiä vastauksia, iloja ja elämyksiä jostain muualta kuin täältä. Eniten ehkä omasta itsestäni :))
Joitain täällä tapaamiani ihmisiä en unohda koskaan. Voit lukea itsesi heidän joukkoonsa...
*onnentoivotushali sinulle*
- poopotin ;))
Ihailtava päätös lähteä omille poluille,jätät nyt koko elämäsi taaksesi.Minäkin aion seurata sinua tuntemattomaan.On ollut niin mahtavaa saada elää kanssanne tätä todellista elämää.Itkuisin silmin joudun teidät nyt jättämään ja lähtemään kohti valheelista maailmaa.Kuinka voin siellä elää,sen aika näyttää.Onhan kamalaa jättää tämä oma koti,vai mitä poopotin.Täällä minäkin olen kaiket yöt ja päivät viettänyt ja jutelleut teidän ihanien ihmisten kanssa jotka mieluummin valitsette valitsitte minun seurani kuin oman perheenne.Täällä ollaan kaikki yhdessä valehdeltu niin paljon kun sielu sietää,ja yritetty naista ja miestä iskeä ,joskus jopa tosi tarkoituksellakin.Yleensä kuitenkin vai kokeilemalla ,vieläkö on vetovoimaa.
Itkuisia *tarinoita*on tullut kuunneltua tuhansia ja joskus olen makeat naurut niistä saanut,kiitos teille siitä rakkaat ystävät.Olet sinä maailman rohkein ihminen poopotin kun uskallat nyt lähteä.Kunpa minunkin rohkeus ketäisi,kun kaikki olette niiiiiin ihania ihmisiä täällä.Paitsi tietysti osa,joka olettette täysiä hmmmmmm.
Ikuisesti muistan teidät rakkaitakin rakkaammat itkuiset ystäväni,olette aina sydämessäni missä lienen kuljen.Alati teitä muistelen ja sitä kuinka ihania olitte.
Onnea matkaan poopotin sinne kauheaan maailmaan täältä ihanilta ja rakkailta ihmisiltä.
Itkuinen tervehdys vielä,viimeiset tuskaisat kyyneleet puristuvat sänkisille poskilleni.
Suolainen noro ui pitkin uurteisia poskiani kohti arpista suupieltäni.Nuolaisen suolaveden suuhuni ja äkkiä oivallan miksi nauru pidentää ikää.
Hei hei kaikki rakkaat ja ihanat ihmiset,kuinka te kaikki olette tänne sättiin eksyneetkin,luulis että kysyntää olis ollut muualekkin. heh heh...
Veetuilu on taitolaji ja teet sen vielä aika alkeellisesti. Mehenhän kotiisi kasvamaan! :)
Mee sinä äidinkielen kurssille!! heh heh..