"Pakko tutustua"

Muistan kuinka äitini kiivastui, kun joskus kerroin etten osaa tutustua uusiin ihmisiin. Vastasi että mun olisi "pakko tutustua".

Pakko saada kavereita. Pakko hymyillä, pakko puhua. Blaah. Miksi mun täytyisi esittää jotain mitä en ole?

Kai äiti ajatteli vain parastani, mutta se vihainen sävy ei ollut mitenkään kovin kannustava ainakaan.

Muutenkin perheen suhtautuminen koko juttuun (ujouteeni/epäsosiaalisuuteeni) on sellaista vähättelevää ja vihaista. Ihan kuin tahallani haluaisin heitä ärsyttää.

Miksi yksi hyvä ystävä, jollainen minulla onnekseni on, ei riitä? Onko pakko koko ajan tutustua aina vain uusiin ihmisiin, ja saada "kavereita". Luulisi että ystävien lukumäärä ei määrittelisi millainen ihminen olen.
1546
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Kai äitisi on vain ajatellut, ettet jäisi yksin elämässä. Ei ystävien määrä tee kenestäkään sen parempaa tai huonompaa ihmistä.

Äideillä voi olla tapana paasata ja tuo suhtautuminen voinee johtua siitä, ettei hän oikeasti tiedä miltä ujosta tuntuu kohdata ventovieraita. Ikävä kuulla, jos suhtautuminen on tuollaista.

Itselläni on myös parit hyvät kaverit, mutta kun heilläkin on omat elämänsä ja polkunsa kuljettavana. Nyt nuorena aikuisena tuntuukin, että olisi ennen kaikkea hyvä asia laajentaa sosiaalisia ympyröitä ja löytää niitä samanhenkisiä ihmisiä lähelle enemmänkin. Muutoinhan saattaa joku päivä jäädä yksin, eikös vain?? Mitään "teennäistä" seuraa ei kaipaa, mutta olemalla avoimenpi ja leppoisampi voi helpommin tutustua niihin mukaviinkin ihmisiin.
Tämmöisiä aattelen itse.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


....... kirjoitti:

Muistan kuinka äitini kiivastui, kun joskus kerroin etten osaa tutustua uusiin ihmisiin. Vastasi että mun olisi "pakko tutustua".

Pakko saada kavereita. Pakko hymyillä, pakko puhua. Blaah. Miksi mun täytyisi esittää jotain mitä en ole?

Kai äiti ajatteli vain parastani, mutta se vihainen sävy ei ollut mitenkään kovin kannustava ainakaan.

Muutenkin perheen suhtautuminen koko juttuun (ujouteeni/epäsosiaalisuuteeni) on sellaista vähättelevää ja vihaista. Ihan kuin tahallani haluaisin heitä ärsyttää.

Miksi yksi hyvä ystävä, jollainen minulla onnekseni on, ei riitä? Onko pakko koko ajan tutustua aina vain uusiin ihmisiin, ja saada "kavereita". Luulisi että ystävien lukumäärä ei määrittelisi millainen ihminen olen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu