Millä mä saisin loppuun tän itsesäälissä rypemisen, olen aivan helvetin katkera ja mustasukkainen muille ihmisille jotka osaa olla sosiaalisia. Mutta kun se ei ole näiden muiden vika että olen tämmöinen, voisin ihan hyvin ittekkin mennä jutteleen muille ihmisille olla iloinen varsinkaan kun tähän synkistelyyn ei ole mitään syytä. Miksi en vaan voi alkaan elämään elämää täysillä, kun kukaan ei mua auta ennenkuin vähän edes itse ryhdistäydyn. Luon varmasti muille ihmisille todella pessimistisen kuvan itsestäni mulle on usein sanotto että miksi näytät noin vihaselta? Ei ole ihme jos kukaan ei viitsi tulla jutteleen jos näyttää koko ajan todella vittuuntuneelta. Minkä takia tää on näin vaikeeta tiedän että tää homma on ihan musta kiinni.
Itsesääli
90789
2979
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heips,
Kysyt kysymyksiä, mutta vastasit samalla itsellesi -vastauksesi olivat todella hyviä :)
Itsesääliä ja katkeruutta tuntevat useimmat ihmiset joskus, mutta jos niihin jää rypemään ne ovat todella kuluttavia ja myrkyllisiä tunteita -myrkytät vain omaa mieltäsi ja itsetuntoasi lisää. Muista myös, että niillä joilla menee "paremmin" ? on omat huolensa ja heikkoutensa kuten meillä kaikilla: kukaan ei ole täydellinen.
Eivät kaikki ole sosiaalisia, eikä ujoudessa/hiljaisuudessa ole mitään pahaa. Mitäpäs jos muuttaisit suhdettasi itseesi: entäpä jos oletkin ihan hyvä, kerrassaan ainutlaatuinen, toista samanlaista ihmistä ei ole :) Voisitkohan alkaa myös hymyilemään enemmän, hymyyn usein vastataan ja se tekee itsetunnolle hyvää. Joku sanoi joskus osuvasti, että hymy on lyhin matka ihmiseen.
"Minkä takia tää on näin vaikeeta tiedän että tää homma on ihan musta kiinni."
- Totta, kukapa tässä on siis pahin vastustajasi -Sinä :) Sinulla on avaimet muutokseen, yritä sitä.
Minulla on auttanut viime aikoina Eppujen biisien sanat Murheellisten laulujen maasta:
siinä sanotaan:
"katajainen kansa jonka itsesäälin määrää ei mittaa järki...."
Kyseessä on jonkinlainen vastakkaispsykologia kai kun se on tehoonut minuun. Laulu kuitenkin soi päässäni koko ajan ja voin koko ajan paremmin :)
Syyttömänä syntymään sattui hän
tähän maahan pohjoiseen ja kylmään,
jossa jo esi-isät juovuksissa tottakai
hakkasivat vaimot, lapset jos ne kiinni sai
Perinteisen miehen kohtalon
halus' välttää poika tuo
En koskaan osta kirvestä,
enkä koskaan viinaa juo
muuten juon talon
Lumihanki kutsuu perhettä talvisin,
vaan en tahdo tehdä koskaan lailla isin
Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa,
hälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa
Niin Turmiolan Tommi taas herää henkiin
ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin
Kohti laukkaa viinakauppaa
Se miehen epätoivoon ajaa,
kun halla viljaa korjaa
Keskeltä kylmän mullan hiljaa
kylmä silmä tuijottaa
kun kirves kohoaa
Keskeltä kumpujen, mullasta maan
isät ylpeinä katsovat poikiaan
Työttömyys, viina, kirves ja perhe
lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe
Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
jonka tuhansiin järviin juosta saa
Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrää
ei mittaa järki, eikä Kärki määrää,
jonka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit
ja kiinni pysyvät taivahan portit
Einari Epätoivosta
ne kertovat