keula vai perä edellä

Suomessa tehdään veneet keulasta kuljettaviksi kun luonnonsatamissa on matalat rannat joihin ei pääse perä edellä,toisaalta voisihan sen peräpään silti suunnitella kuljettavaksi laituria ajatellen.

Se riippuu venetyypistä. Fiskareissa ja muissa suippo-/pyöreäperäisissä perän kautta ei ole yhtään helpompi kulkea. Tasaperäisissäkin vain, jos siellä on sekä uimataso että portti. Kaikissa ei ole, mikä on jossain määrin perusteltavissa rakenteiden tukevuudella ja korkeammalla varalaidalla.

Jos veneessä on vetolaite tai vetolaitteet, niin ne rajaavat hiukan peräkiinnitystä. Täytyy varmistaa, ettei vene pääse aallokon ja tuulen noustessakaan kolhimaan potkureitaan laituriin.

Toisaalta keula ulos merkitsee on eduksi juuri aallokon kannalta. Osin siksi sitä suositaan juuri siellä, missä ei ole niin paljoa saariston suojaa.

Luonnonsatamat ovat osa selitystä. Varmasti myös sillä on osuutta, että veneiden ulko-oleskelutilat ovat enimmäkseen perässä eivätkä kaikki halua olla "esillä" laiturillakulkijoille.

"Välimeri" kirjoitetaan muuten isolla alkukirjaimella ja "suomalainen" pienellä.

kauan veneilly tuhansien järvien maassa?

Mahtaako olla jotain tekoa sillä minkälaisilla veneillä veneillään? Onko maailmalla myös purjeveneet peräedellä laiturissa? Entä onko kalastajamalliset/fiskarit veneet myös? Uppoamarunkoisia kyllä maailmalla on. Veikkaan, että normaali akseli peräsin vetoisilla pakittaminen on sen verta hankalaa ja keulapotkurin puute tilannetta edelleen heikentää, että peruuttaminen on tuhoon tuomittua. Kahdella koneella ja vetareilla/jeteillä/akseleilla kyllä keulapotkurin kanssa onnistuu, mutta suomessa noita on kovin vähän. Ja niitä kyllä näkee peräedellä laiturissa eikä siinä mitään pahaa olekaan.

Toinen syy on suomalaisten luonne; laiturissa halutaan yksityisyyttä eli keula koppi estää näkyvyyden avotilaan jossa oleskellaan. Maailmalla ihmisten intressit on toisin.

Kolmas oli toi mainittu syvyys. Suomessa moni laiturikin on rakennettu rannan suuntaisesti jolloin lähellä laituria ei vaan vesi riitä. Maailmalla vedet ovat joka tapauksessa niin syviä, että siellä isompi ongelma on saada laituri ankkuroitua kuin mataluus.

Siinä pari...ja miksi suunnitella vene keulasta mahdottomaksi kulkea? Onhan se aina parempi jos on molemmat vaihtoehdot mahdollisia, vai?

Jos vene peruutetaan laituriin, niin moottori on vaarassa kolhiintua laituria vasten. Myös ilkivalta ja moottorivarkaus tehdään tällä tavalla helpommaksi epäsosiaalliselle ainekselle.
Myös moottorin yli hyppiminen veneeseen saattaa olla epäterveellistä. Nämä haitat tietenkin koskee perämoottorilla varustettua paattia. Mutta jokainen voi parkkeerata veneensä laituriin, niin kuin haluaa ja jos tilaa riittää, niin vaikka kylki edellä.

Näissäkin asioissa pitkä käytännön kokemus on osoittanut kumminpäin oma vene tuodaan laituriin.
Tuossa yllä on pikä rivi sellaisia asioita jotka riittävät perusteiksi.
Itelläni on pieni ht ja sen tuominen kohtalaisessa sivutuulessa laituriin on paljon mukavampi keula edellä kuin peräedellä. Miehistö menee keulapiikkiin tai keulekannelle niin keula painuu alas eikä käänny tuulen viemänä sivuun, joka ominaisuus ht:lla on jos näin ei tehdä ja koko miehistö olisi veneen perässä.
Nämä on vain minun kokemukseni toisilla voi olla toiset mietteet.

Keula ja peräkiinnitys on turistien hommaa ja keksitty jotta kaikkia maailman poijuhakuja saisi myytyä. Tosiveneilijä kiinnittää kylkikiinnityksellä. Kaikki muut kiinnitystavat ovat varsin työläitä tuulessa ja allokossa iksin liikkuessa. Jos anoppi on mukana voi toki käskeä hänet keulakannelle hölmöilemään. Keula ja peräkiinnitykset ovat takuuvarmoja perheriitojen siemeniä.

Välimerellä tosiaan paikalliset turistit kiinittävät lähes poikkeuksetta peä edellä, myös perkkarit. Keulaan kun on vaikea asentaa hydraulinen lankonki kaiteineen.

Vaikeakulkuiset keulat ovat kaikkein pahin. Yleensä ne ovat seurausta siitä kun keulaan on ängetty sänkyjä(?) hölmöilijöille jotka eivät tajua ajaa perille asti.

Laituriin siis tullaan kylki kiinni ja ajetaan springi kireäksi. Sen jälkeen noustaan vaivatta laiturille ja jolloin voi vaikka naureskella poijukikkailijoille. Ankkurikin on muuten hätävaruste eikä mikään kiinitysväline.

:)

esim. perävetolaitteellisissa veneissä joissa on uimataso ja kulkuväylä uimatasolle.
Yritin kiinnittää tuollaisen veneen perä edellä paikkaan kuin paikkaan yhden kesän aikana. Lopputulos oli se että oman sataman laituriin onnistuu hyvin, mutta useimpiin muihin ei.

Suomalainen on aina pitänyt, ja pitää, paattinsa laiturissa keula edellä. Tästä johtuen monien laiturien vedensyvyys juuri laiturin kohdalla on niin pieni että perävetolaite ottaisi pohjaan.
Toinen riesa on laiturin korkeus. Sieltä veneen uimatasolta on melkoisen työlästä kiivetä ylös laiturille joka on suunniteltu keulakiinnitykseen. Luonnonsatamissa mennään myös keula edellä.

Haluaisin kyllä kiinnittyä laituriin perä edellä, mutta Suomessa se tulee kalliiksi ja on vielä epäkäytännöllisempää kuin etukannen yli kömpiminen.

Oikea venesuunnittelu mahdollistaa kaikki tavat, eikä kukaan tai mikään vahingoitu.

http://keskustelu.suomi24.fi/servlets/search?start=0&sort=date&q=t%F6rm%E4yslista

keula edellä jo pelkästään potkurin takia.
Eipä tulisi mieleen peruuttaa laituriin tai minnekään muuallekaan.
Mutta minkä takia polkupyörällä ajetaan naama menosuuntaan kun tuuli ja kylmäkin nipistelee naamaria.
Muualla kaiketi ajavat selkä menosuuntaan.
Veneelläkin kaiketi olisi hyvä vain pakilla vedellä.
Mikä tämäkin nyt taas oli.

Muutaman kesän olemme enimmäkseen rantautuneet kotimaista valmistetta olevalla moottoriveneellä peräkiinnitykseen ja olemme tähän erittäin tyytyväisiä.
Toki rantautumispäätös tehdään rannan ja laiturin mukaan. Luonnonsatamassa kiinnittyminen sujuu parhaiten keula edellä, samoin korkeissa laitureissa. Suurin osa varsinkin vierassatamista on erittäin otollisia peräkiinnitykselle.
Sen verran uteliaita olemme, että mielellämme istuskelemme iltadrinkillä avotilassa ja katselemme laiturielämää.
Ai niin, mutta meillähän on vene jossa jo suunnittelussa on otettu huomioon molemmista suunnista kulkemisen sujuvuus.