Hei, mitenhän paljon masennuksella saattaa olla vaikutuksia sairaanhoitajaopiskelussa?
Olen kärsinyt joitakin vuosia masennuksesta, joka pahimmillaan on ollut vakavaa. Lääkitys ja terapia ovat auttaneet, ja jaksan oikein hyvin nykyään. Paitsi että jos olen hyvin puhki ja väsynyt tai kaikki menee pieleen, alkaa alakulo hiipiä mieleen. Lopetin lääkkeet alkukesästä.
Kauheasti kiinnostaisi sairaanhoitajan työ, ja olenkin pyrkimässä nyt tulevana keväänä amkiin alaa opiskelemaan.
Voiko jo oikeastaan voitettu sairauteni jotenkin tulla ilmi pääsykokeiden haastatteluissa tms? Ja vaikka tulisikin, olisiko se miinusta alalle pääsemisessä?
Olen kärsinyt joitakin vuosia masennuksesta, joka pahimmillaan on ollut vakavaa. Lääkitys ja terapia ovat auttaneet, ja jaksan oikein hyvin nykyään. Paitsi että jos olen hyvin puhki ja väsynyt tai kaikki menee pieleen, alkaa alakulo hiipiä mieleen. Lopetin lääkkeet alkukesästä.
Kauheasti kiinnostaisi sairaanhoitajan työ, ja olenkin pyrkimässä nyt tulevana keväänä amkiin alaa opiskelemaan.
Voiko jo oikeastaan voitettu sairauteni jotenkin tulla ilmi pääsykokeiden haastatteluissa tms? Ja vaikka tulisikin, olisiko se miinusta alalle pääsemisessä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihmisläheisiin ammatteihin, joissa joutuu aina auttamaan toisia, on soveltuvuuskoe. Siinä kysytään aika paljon ja käyt läpi myös persoonallisuustestin. Lisäksi sinulta kysytään mielenterveysongelmista psykologin haastattelussa. Sinänsä voitettu sairaus ei ole este, eikä miinuskaan, mutta psykologi kyllä arvioi personallisuusprofiiliasi muuten ja myös tätä näkökulmaa. Jos persoonallisuustestissä näkyy, että olet kovasti vieläkin masennukseen taipuvainen, se on miinus. Asian kieltäminen kysyttäessä voi olla myös hankala asia, koska se tuo helposti itsellesi jännitystä ja epäaitoutta ja varautuneisuutta tilanteeseen. Ja persoonallisuustesteissä "valehtelu" saattaa kostautua myös.
Minusta sinun kannattaisi käydä puhumassa tästä jossain (esim entinen terapeuttisi?). Esimerkiksi siitä, mitä kaikkea sairaanhoitajan ammatissa sinulle tulee vastaan, mitä sitten tapahtuu, kun olet siinä työssä puhki ja väsynyt, kuten luultavasti jossakin vaiheessa käy. Tai olisiko joku muu ammatti sopivampi. Jos selaisit vaikka muut terveysalan ammatit läpi?
Voisitko ajatella olevasi esim optikko, apuvälineteknikko tms? Rohkeutta etsintään!
oma pää kuntoon ensiksi!!!
sinulla on tuota (olen itsekin shoitaja) työtä tehdä,kun olet terapian läpikäynyt ja miettinyt omia tunteitasi aika perusteellisesti.Hoitoalalla pyörii ihan liikaa "terveitä ja täysin työkykyisiä" käveleviä aikapommeja,joilla on hommat hanskassa ja hanskat naulassa.
Hoitotyö on raskasta,kuten kaikki ihmisläheinen ja auttamistyö. Oma pääsi alkanee olla kunnossa ja työkuntoasi ja resursseja opintoihin voit arvioida vain sinä itse. Pääsykokeissa kannattaa muistaa etteivät testaajat mitään jumalia ole.Ei kannata huudella ihan joka käännettä elämässään.Toisaalta terapia ja vaikeitten asioitten miettiminen,oma henkisten rajojen kohtaaminen on plussaa hoitajan työssä.Itse työ toivottavasti opettaa hoitamaan ensisijaisestí itsensä kuntoon ja vain työaikana toisia ts työpaikalle ei kukaan mene tai ei pitäisi mennä toisten kautta itseään auttamaan.
Työelämässä voi matkan varrella tulla kelle tahansa vastaan mitä tahansa.Omat onnistuneesti läpikäydyt elämänkriisit ovat voimavara varsinjkin ihmissuhdetyössä.Ilman niitä on auttaja aika ontto varjo ilman omaa kokemusta ihmisenä olemisesta.Jokainen käy elämässään näitä juttuja omaan tahtiinsa.
Katselepa tulöevassa työssäsi sillä silmällä ympärillesi:kaikkein äänekkäimmin henkistä kanttiaan mainostavat ovat yleensä itse eniten hykassa.
Kun masennus on takana ja löydät keinot vaikeitten juttujen käsittelyyn,on aika siirtyä eteenpäin, jättää menneitten jauhaminen ja suunnata tarmo työhön,opiskeluun ja tavalliseen arkeen.
Onnea!
Luin rohkaisevan kirjoituksesi sairaanhoitajaksi aikovalle.. Tuollaisata kannustusta ei voi antaa kuin todella toista ihmistä arvostava ja huomioon ottava ihminen ! Voimia sinulle työhösi, sinunlaisia hoitajia tarvitaan !