Kuolleita lehtiä
hamuan käsiini.
Muistoja kesästä,
kuollutta aikaa.
Minä kosketan
syksyn värejä.
Tunnen sormissani
outoa kihelmöintiä.
Niinkuin vesi
aikakin valuu.
Joskus tippumalla
tai vesiputouksen lailla.
Kesän tunteet,
ajatukset ja tapahtumat
kuluvat muistoiksi.
Elämä kohisee
hiljaa ympärilläni.
Kuolleet lehdet
peilaavat kuvia
pudotessaan alas.
Minä kaipaan
takaisin sinne.
Viimeiseen kesään.
hamuan käsiini.
Muistoja kesästä,
kuollutta aikaa.
Minä kosketan
syksyn värejä.
Tunnen sormissani
outoa kihelmöintiä.
Niinkuin vesi
aikakin valuu.
Joskus tippumalla
tai vesiputouksen lailla.
Kesän tunteet,
ajatukset ja tapahtumat
kuluvat muistoiksi.
Elämä kohisee
hiljaa ympärilläni.
Kuolleet lehdet
peilaavat kuvia
pudotessaan alas.
Minä kaipaan
takaisin sinne.
Viimeiseen kesään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
todentuntuisesti asioita niin, että ne voi suorastaan nähdä simiensä edessä: ajan valuvan sormiensa lomitse, lehtien heijastavan menneisyyden kuvia ja elämän yhä kohisevan niissä. Ja viimeinen säe viimeistelee koko runon ja yhdistää sen eri elementit vaikuttavasti ja kohtalokkaasti viimeisen kesän jäähyväisiksi. Kiitos runostasi. kerppuli.