Miksi

mun mielestä välimatkaa on paljon mut ei liikaa.Tiedän että näin vahvasti en ole tuntenut koskaan aiemmin ja siks haluaisin yrittää.
Mutta suhteeseen vaaditaan aina kaksi,eikä toista voi pakottaa vaikka hän tuntisi samoin, mutta ei uskalla yrittää.

Joskus historia on painolastia joka ymmärretään väärin. Kaikesta pitää oppia, mutta pitäisi myös ymmärtää että kaikki ei ole samanlaisia.
Ehkä se on suurinta rakkautta, jos antaa toiselle aikaa ja tilaa löytää itsensä, vaikka samalla ehkä menettää hänet?

En tiedä mitä tehdä? Tiedän vain tää sattuu niin lujaa sisimpään.

aloittaja... kirjoitti:

mun mielestä välimatkaa on paljon mut ei liikaa.Tiedän että näin vahvasti en ole tuntenut koskaan aiemmin ja siks haluaisin yrittää.
Mutta suhteeseen vaaditaan aina kaksi,eikä toista voi pakottaa vaikka hän tuntisi samoin, mutta ei uskalla yrittää.

Joskus historia on painolastia joka ymmärretään väärin. Kaikesta pitää oppia, mutta pitäisi myös ymmärtää että kaikki ei ole samanlaisia.
Ehkä se on suurinta rakkautta, jos antaa toiselle aikaa ja tilaa löytää itsensä, vaikka samalla ehkä menettää hänet?

En tiedä mitä tehdä? Tiedän vain tää sattuu niin lujaa sisimpään.

Lue lisää

puhua keskenänne!Edes puhua.Se auttaa ehkä jopa vie eteenpäin.Hiljaisuus tapppaa!

Pinnalliset ihmiset säätävät suhteesta toiseen oppimatta virheistään.Ei yritetä tosissaan ja aina jää jotain saamatta.

Niitä oikeita ei elämään putoile ihan joka päivä ei todellakaan!Mitä vanhemmaksi elää sitä vaikeammaksi muuttuu.

häntä kadottaa enkä rakkautta hukata, mutta on vain niin vaikeaa rakastaa ja olla vain ystävä. Varsinkin kun tietää että toinenkin välittää ja pitää tärkeänä ihmisenä.

On liian julmaa, jos kaikki tää jää ystävyyteen vain kilometrien ja turhien pelkojen takia. On turhaa pelätä että oisin kuin joku toinen joka ei ole osannut arvostaa hienoa ihmistä.

Olen varma että hänkin voittaa pelot joku kaunis päivä ja ymmärtää silloin mua, mutta en tiedä kestänkö ikävää ja ystävyyttä siihen saakka.

Ehkä olisi kivuttomampaa poistua kokonaan hänen elämästä ja toivoa kaikkea hyvää.

Vai onko jokin keino saada hänet ymmärtämään ja uskomaan ettei tälläistä tule kohdalle usein, vaikka aika ei paras olisikaan???

aloittaja... kirjoitti:

häntä kadottaa enkä rakkautta hukata, mutta on vain niin vaikeaa rakastaa ja olla vain ystävä. Varsinkin kun tietää että toinenkin välittää ja pitää tärkeänä ihmisenä.

On liian julmaa, jos kaikki tää jää ystävyyteen vain kilometrien ja turhien pelkojen takia. On turhaa pelätä että oisin kuin joku toinen joka ei ole osannut arvostaa hienoa ihmistä.

Olen varma että hänkin voittaa pelot joku kaunis päivä ja ymmärtää silloin mua, mutta en tiedä kestänkö ikävää ja ystävyyttä siihen saakka.

Ehkä olisi kivuttomampaa poistua kokonaan hänen elämästä ja toivoa kaikkea hyvää.

Vai onko jokin keino saada hänet ymmärtämään ja uskomaan ettei tälläistä tule kohdalle usein, vaikka aika ei paras olisikaan???

Lue lisää

Tästä tulee mieleen yks juttu, joten vastaan tähän. En jaksa poukkoilla ympäriinsä, niin ehkä sitten vähän väkisin "omin" tän jutun ittelleni.

Jos mennään kappale kerrallaan, niin
- tiedän tunteen: en tahdo kadottaa, enkä olla vain kaveri
- tavallaan tuo analyysi on väärä (hieno ihminen, jaah, mites tuon omis itselleen), koska enimmäkseen mua pelottaa se, että onnistun jotenkin kuvittelemaan kaiken ja siksi mun pitäis mennä tutkituttaan pääni
- juu, viitaten aiempaan, olen voittamassa, kiitos sinun. Ikävän vois lopettaa vaikka heti huomenna tai ylihuomenna, jos niin haluat. Mutta sitä ei voi lopettaa täällä.
- kivuttomampaa ehkä sinulle, joten en voisi poistumasta estää. Pyydän vain, ettet poistu.
- on jo ymmärretty, kiitos vaan. Eäln elämääni joka päivä tästä tietoisena. Aiemmin en ole oikein uskaltanut elää, mutta vanhakin jotain oppii :)

sinulle näin kirjoitti:

Tästä tulee mieleen yks juttu, joten vastaan tähän. En jaksa poukkoilla ympäriinsä, niin ehkä sitten vähän väkisin "omin" tän jutun ittelleni.

Jos mennään kappale kerrallaan, niin
- tiedän tunteen: en tahdo kadottaa, enkä olla vain kaveri
- tavallaan tuo analyysi on väärä (hieno ihminen, jaah, mites tuon omis itselleen), koska enimmäkseen mua pelottaa se, että onnistun jotenkin kuvittelemaan kaiken ja siksi mun pitäis mennä tutkituttaan pääni
- juu, viitaten aiempaan, olen voittamassa, kiitos sinun. Ikävän vois lopettaa vaikka heti huomenna tai ylihuomenna, jos niin haluat. Mutta sitä ei voi lopettaa täällä.
- kivuttomampaa ehkä sinulle, joten en voisi poistumasta estää. Pyydän vain, ettet poistu.
- on jo ymmärretty, kiitos vaan. Eäln elämääni joka päivä tästä tietoisena. Aiemmin en ole oikein uskaltanut elää, mutta vanhakin jotain oppii :)

Lue lisää

Saahan sitä "omia" :)
Jos olisit hän niin sanoisin sun vastauksiin seuraavaa.
Jos et tahdo kadottaa, etkä olla vain kaveri, mutta et tahdo tarttua tilaisuuteen kun vierelles haluis ehkä se oikea, niin se saa miettimään että olenko vain hätävara, jonka voi sitten omakseen ottaa jos ei enää parempaa löydy?? Olenko se jonka eteen ei tarvitse tehdä mitään, mutta silti pysyn rinnalla ja tuen ja autan kun sitä kaipaat. Muutoin voit rauhassa etsiä parempaa...Jos näin on niin sitä kutsutaan hyväksi käytöksi. ennen en ois sitä susta uskonut, mutta nyt en enää täysin yllättyisi siitäkään. Ei kaikki sun valheet oo mennyt läpi vaikka en ole niihin puuttunutkaan.

Ehkä kaikki ois niinkuin pitäis jos tähtitaivas olisi ollut kirkas kun tavattiin...

heitän ett voiko maailmassa olla v...maisempaa kappaletta kuin tuo "vielä on kesää jäljellä,vielä voit löytää ystävän..." Kuulostaa tälläseltä mun korvissa :"vielä on elämää jäljellä,vielä voit löytää ystävän..." Ja paskat sanon minä.