Jos puhveli lankeaa rumaan syntiin. Esimerkiksi haureuteen: astuu himoissansa jonkun upean mimmin.
Uskokaa pois, moinen saattaa sattua kenelle tahansa.
Kirjoittamattoman säännön mukaan tuollainen ei enää voi toimia puhujana. Synnin tietysti saa anteeksi, jos saa synnintunnon. Mutta kun puhujanpesti otetaan pois, pian kaikki aavistavat, jopa tietävät, että se nai sitä upeaa mimmiä.
Mikä elinikäinen häpeä!
Mutta jos vain yrittää uskoa tuonkin lankeemuksen anteeksi ja jatkaa puhujana, ei ole enää hyvä omatunto. Jumalan ääni ei saarnassa kuulu enää kirkkaana.
Pirullinen tilanne. Jospa kaiken kieroilun takana ovatkin salatut synnit?
Uskokaa pois, moinen saattaa sattua kenelle tahansa.
Kirjoittamattoman säännön mukaan tuollainen ei enää voi toimia puhujana. Synnin tietysti saa anteeksi, jos saa synnintunnon. Mutta kun puhujanpesti otetaan pois, pian kaikki aavistavat, jopa tietävät, että se nai sitä upeaa mimmiä.
Mikä elinikäinen häpeä!
Mutta jos vain yrittää uskoa tuonkin lankeemuksen anteeksi ja jatkaa puhujana, ei ole enää hyvä omatunto. Jumalan ääni ei saarnassa kuulu enää kirkkaana.
Pirullinen tilanne. Jospa kaiken kieroilun takana ovatkin salatut synnit?
Vastaukset 2
Vanhimmat
>Uskokaa pois, moinen saattaa sattua kenelle
>tahansa.
Suattaapi olla hyvinkin, mutta tilaisuus ei aina tee varasta.
Jos puhveli tekee parannusta siitä asiasta, niin tuskinpa sitä asiaa kovin kauaa kukaan edes muistaa. Meillä kun on tapana unohtaa anteeksiannetut synnit. Joten elinikäinen häpeä voi olla vain ihmisen omassa päässä, ja hyvä toisaalta niin.
"Jopsa kaiken kieroilun takana..."
En oikein ymmärrä ajatustasi. Jos puhveli alkaa ns. kieroilla tehtävässään, niin kyllä ma luulen, että puhuja on kohta entinen puhuja, ellei itse tajua siirtyä syrjään ennen sitä.
>
Tehän kaivelette niitä maailman tappiin. Muistapa vain sitä yli-iiläistä opettajaa, joka myös nuorena harrasti hieromista. Ikänsä sai sitten elää B-luokan uskovaisena.