Minulle on tullut pakkomielle painostani ja laihdutuksesta.
Ennen raskautta olin normaalipinoinen, raskauskiloja kertyi melkein 30, vuosi meni että sain ne karistettua ja nyt painan 3 kiloa vähemmän kun ennen raskautta.
Silti koko ajan pyörii mielessä muutaman kilon pudotus vielä.. painoindeksini on nyt 20,7 ja tiedän että olen ihannepainossani. Kilojen karistessa tuli hyvä olo ja nyt tuntuu että pakko olisi vielä saada muutama kilo pois.
Koko ajan tutkin itseäni peilistä ja vahdin syömisiäni. Syön kuitenkin normaalisti, hieman pienempiä annoksia kun ennen ja liikunnasta on tullut pakkomielle.
Miten oppia hyväksymään itseni? Mieheni ei enää jaksa edes kehua minua, koska en usko mitä hän sanoo. Hänestä voisin painaa muutaman kilon enemmänkin ja hän jo epäili minulla olevan syömishäiriö. Vakuutin ettei ole. Lupasin etten enää laihduta, mutta mieli niin kovasti tekisi.
Onko kokemuksia?
Ennen raskautta olin normaalipinoinen, raskauskiloja kertyi melkein 30, vuosi meni että sain ne karistettua ja nyt painan 3 kiloa vähemmän kun ennen raskautta.
Silti koko ajan pyörii mielessä muutaman kilon pudotus vielä.. painoindeksini on nyt 20,7 ja tiedän että olen ihannepainossani. Kilojen karistessa tuli hyvä olo ja nyt tuntuu että pakko olisi vielä saada muutama kilo pois.
Koko ajan tutkin itseäni peilistä ja vahdin syömisiäni. Syön kuitenkin normaalisti, hieman pienempiä annoksia kun ennen ja liikunnasta on tullut pakkomielle.
Miten oppia hyväksymään itseni? Mieheni ei enää jaksa edes kehua minua, koska en usko mitä hän sanoo. Hänestä voisin painaa muutaman kilon enemmänkin ja hän jo epäili minulla olevan syömishäiriö. Vakuutin ettei ole. Lupasin etten enää laihduta, mutta mieli niin kovasti tekisi.
Onko kokemuksia?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olet sairastumassa anorexia nervosaan. Hanki itsellesi äkkiä apua. Anorektikko ei akuutti vaiheessa kykene sellaiseen äitiyteen jota lapsesi tulevat tarvitsemaan.
Sinun todellakin kannattaisi käydä jonkun ammattilaisen puheilla tästä asiasta. Ei ole ihan normaalia. Varaa aika vaikka omalle lääkärille, niin hän neuvoo kyllä siitä eteen päin. Sinä itse ajattelet että mitään pahaa ei ole vielä tapahtunut, mutta apu pitääkin hakea ennen inhottavia tapahtumia. Ongelma tuntuisi nyt olevan korvien välissä. Apua on saatavilla. Usko miestäsi. Ei ne miehet aina ole väärässä.
nii. mun mummista muhun ollaan kaikki laihoja. mun sikot on, veli on mä oon. me lihotaan iän myötä.
koita saada vaikka neuvolan kautta aika terveyskeskuksen psykiatrille tms.
laihana elämä EI OLE KIVAA. mä ite olen just alottanu lihomiskuurin, koska tää ei ole hauskaa.
kaikenlisäks jos laihdutat, saat osteoporoosin, munuaisvaivoja tms. onko se sen arvoista?
eikä laihan edes näytä naiselta. tissit ja peppu häviää. not nice.
mun painoindeksi on 16,4!!!!! toivon että saan sen normaalimittoihin.
ja mä syön joka päivä ihan normaalin verran aamupalasta lähtien.
ÄLÄ PILAA ELÄMÄÄSI
on ihme että sain lapsia..moni sanoo että mulla on nopea aineenvaihdunta. ei se huolia vie. mä haluan MUOTOJA!!!!
Laihuus ja anoreksia eivät todellakaan ole sama asia.
Mutta pakkomielteinen laihduttaminen on yksi tyypillisimpiä anoreksian oireita. Anoreksia on psyykkinen sairaus, mutta hoitamattomana se aiheuttaa fyysisiä terveysongelmia, ja pahimmillaan jopa hengenvaarallisen aliravitsemustilan.
mun mielestä on ihan normaalia että jos painaa raskauden jälkeen vähemmänkin kuin ennen. Itselläni on näin ja vielä odotan että alkaa treenit niin saa lihasmassan takaisin.. Ennen raskautta olin kova treenaamaan mutta tultuani raskaaksi jouduin keskeyttämään koska lajia ei ole hyvä harrastaa raskaana. Olen 167 pitkä ja painoin 55kg. Nyt 4kk raskauden jälkeen painan n. 52kg, eli myös 3kg vähemmän kuin ennen raskautta. Tosiaan kaikki lihakset vain ovat kadonneet. Ja kun vartalo on taas ihan eri kuin ennen. Toisaalta ei paha tämäkään, mutta olisi kiva saada käsiin vähän jotain ympärille.. Ei mulla siis mitään ylimääräistä mistään ruumiin osasta roiku,mutta vartalo on ihan eri kuin ennen raskautta,ja se on ymmärrettävää.. Sama on sulla. Eikä se haittaa jos haluat itsestäsi huolta pitää. Niinkuin sanoit syöt normaalisti ja liikut. Ei siis ongelmaa..
Tuo alkuperäinenhän selvästi kärsii psyykkistä ongelmista, jatkuva painon kyttääminen ja peilailu kielivät sairaanloisesta painon tarkkailusta.
myös tähän kaikkeen liittyy asian kieltäminen. Sairas ihminen kieltää tarkkailevansa painoansa ja syömistään. Ja kieltää koko ongelman. Tässä tapauksessa ap selvästi tietää olevansa tarkka ja jopa miettii onko asia ongelma vai ei. Eli selvä järki löytyy. Ja jos ap uskoo asian olevan ongelma,tarvitset muuta ajateltavaa. Ehkä uuden harrastuksen joka ei ehkä ole liikuntaan ym liittyvää. Esim. Joku kauneudenhoito, manikyyri, laulu, taide ym.. -kurssi tai jotain sen tilalle että olisit itseäsi ja ulkomuotoasi tarkkailemassa.
Kuulostaa lakavalta syömishäiriöltä ja usko mua sitä sä et halua.
mitä mieltä sä itse olet. Tarvitsetko asiaan ammattiapua, onko ongelma liian suuri. Vai uskotko itse selviäväsi ongelmasta?
Syön mielialalääkkeitä synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja käyn mielenterveysasemalla juttelemassa säännöllisesti. Paino asiaan eivät ole ottaneet kantaa.
Minulle on tullut jonkinlainen pakkomielle omasta ulkonäöstäni ja aluksi mieheni sai jatkuvasti kuulla valitustani. Nykyään hän luulee että olen sinut itseni kanssa, mutta en vai enää puhu, koska saan pelkkää negatiivista vastausta, eikä kukaan tunnu ymmärtävän.
Yritän kovasti kasvattaa itseluottamusta, en tiedä onistuuko...
..myönnät että olis hyvä aika hakeutua lääkäriin ennen kuin menee vakavemmaksi.