Aamu kurkistaa päivään
koputtaa olkapäätäni
kuiskii tuulena iholleni
hentoa ajatuksen kulkua
mieleni kumpareisessa
maastossa
astun koskemattomaan lumeen
alta paljastuu kulunutta
jo harmaantunutta nurmen-nukkaa
kuin luonnon alastomuutta
asuu alastomissa mietteissäni
naakkojen ilakointia hangella
virkoaa maisemaani elävöittämään
raakkuu myös mustavalko harakka
tätä joukkoa seuraamaan
Hitto - ja,mitä minä täällä teen
mikä minut juuri tänne kuljetti
kun aamu yön sulki valon sinettiin
parvena linnut kaikoten katoaa
pyryttävään horisontin taa
- ja minä pyryssä yksin
kysymyksenä:
Rakkaudesta-ko ?
koputtaa olkapäätäni
kuiskii tuulena iholleni
hentoa ajatuksen kulkua
mieleni kumpareisessa
maastossa
astun koskemattomaan lumeen
alta paljastuu kulunutta
jo harmaantunutta nurmen-nukkaa
kuin luonnon alastomuutta
asuu alastomissa mietteissäni
naakkojen ilakointia hangella
virkoaa maisemaani elävöittämään
raakkuu myös mustavalko harakka
tätä joukkoa seuraamaan
Hitto - ja,mitä minä täällä teen
mikä minut juuri tänne kuljetti
kun aamu yön sulki valon sinettiin
parvena linnut kaikoten katoaa
pyryttävään horisontin taa
- ja minä pyryssä yksin
kysymyksenä:
Rakkaudesta-ko ?
Vastaukset 24
Vanhimmat
.. on kyse, kun ihminen kulkee ja elämäänsä ihmettelee. Vaiko haaveetko meitä kuljettaa päivästä toiseen? Kukapa sen tietää, ellei ihminen itse. Mainio kuvaus ja ajatuksia herättäväkin, monin tavoin.:)
Elämästä yleensä niin arjesta kuin
pyhästä ja sama se minulle on.
Aamulla nopeasti tälläisen
halusin laittaa,aivan tälläisenään.
Kiitos Sinulle.
' mitä minä täällä teen '
Vaikkapa rakkaudesta luontoon, koska se on niin
voimakkaana runossasi. Hienoja kuvauksia monta,
kuten nurmen nukka ja valon sinetti.
Hieno.
Hieno alkuvirke Sinulla,voisin
pienellä hymyllä sanoa,vaikka
tätä palstaa joskus kuin luontoon
vertaisin yhdessä aatoksieni kanssa.
Kiitän Sinua ja hyvät
yöt toivotan.
Luontoaiheisesta runostasi,
joka kuin salaa kohii myös
ihmismielen tunnelmointia,
minä annan Sinulle kymmenen
pistettä ja halauksen kaiken
kruunuksi!
Noita tykkäsi täysillä =))))
Nyt minä halauksestasi vapisen
ja miten nukkumiseni käy,
kun muistelen lapsuuden
painajaistani...odottaa minua
noita jälleen kruununsa kanssa.
Ja minä jo murjomista tuolla
lumimyräkän siimeksessä
odotin.
Noidalle tulen juhlia ja
vielä majallesi tietäni
etsin...tässä säässä.
paljon puhuva on runosi
sovelsin sitä luontoon
kuin myös ihmismieleen
se istui kuin naakat
langalla sinisen taivaan alla
astumme koskemattomaan lumeen
liukastumme jäähän sen alla
horjumme hetken
pysymme pystyssä
kierrämme kuin haaskat
etsien saalista
ja minä vain haluaisin
että kaikki olisi vain
sitä, mitä silmäni näkevät
haluaisin vain kertoa rakkaudesta
mielikuvasta, ihmismielen luomaa
mainoksien mieltämää jne.
onko sitä?
Oiva oivallus nähdäkseni
mikäli jotain nyt ymmärsin
hienosti punoit kuin jatkaen
päätyykö mihinkään
se onkin arvoitus;)
Tuo minun nopeasti kirjoittamani
runo ei varmaankaan mihinkään
erityiseen pääty,ehkä vain otos
erään päivä kuin hetken oletetusta
tapahtumasta,joka kyllä voisi olla
totta tavallaan.
Kyllä tuolla merkityksensä luonnon
kuin ihmismielen vyyhdessä voipi
olla.
Kiitos kaarulle ja unien
rauhaa,nousevaan aamuun.
Miksi kysyt "mikä minut tänne kuljetti"? Ihminen on luonnonläheinen eläin ja siksi osanen myös naakkalaumaa... harakoita... korppeja... saati sitten närhiä, jonka rääkynää kamalampaa ei taida olla. Luonto suorastaan kiskoo puoleensa. Hmmm...hmmm... Hyräilee hiljaa KK.
Mut se oli kiva runo, alkoi hymyilyttää, kun ajattelin sinut puistelemassa lunta päältäsi miedosti kiroillen.
Silmät kuin mieli taipuu nukkumaan,
jotain pitäisi vastata,että eräänlaista
hetken kuin ajan tapahtumaa luonnon ja
ihmisen mielikuvia.
Kyllä luonto on ihan ehdoton,vaikka
ilma säineen näyttäisi sitten mitä
tahansa...eräällä tavalla voi luontoa
kuin ihmismieltä verrata toisiinsa.
Sait hymyilemään tuolla aivan lopulla
tekstilläsi ja jos mies vielä huonolla
tuulella... ai jaa taidatkin toivoa,että
oikein koeteltaisiin...silti hymyä tuotit
kommentillasi,josta - Kiitos Sinulle.
Mietteitä uudessa aamussa, luontokuvausta, kaunista, koskematonta lunta, lintuja.
Pohdiskeluja kävelyllä, ajatuksissaan, sitten havahtuen, hätkähtäen, miten tänne päädyinkään ja linnutkin lentäneet menojaan. Vastaus pohdintaan: Rakkaus? Rakkaudestako on kysymys?
Tämän voin nähdä kuvina, kulkien luonnossa.
Sitten toisaalta........
Uusi koskematon päivä alussa, edessä, eilinen siihen on kuitenkin jättänyt (lumen alle) jälkensä,
mielenmietteitä...
Uusia asioita, uusia ihmisiä ja pinnan alta löytyy kuitenkin samaa vanhaa.
Luonnon alastomuus, alaston ajatus, ilman lehviä, peitteitä, suojaa, itsellekin selviä/tietoisia.
Mukavia iloisia asioita, ihmisiä, mieltä piristämään,
mustavalko harakka , ulkopuolinen tarkkailija, ehkä.
Miksi olen juuri tässä, tänne kulkenut, tässä uudessa aamussa/tilanteessa?
Ajatusten linnut, aiemmat ajatukset, tapahtumat väistyy, jään yksin havahtuen ajatukseen:
Rakkaudestako on kysymys, siksikö?
Tällasta tällä kertaa tuli matkaan mielenperukoilta.
Päivää tähän päivään,sillä eilen
en ehtinyt tähän vastaamaan ja
vaikeuksisa nyt tänään oli
tänne päästä mutta nyt kuitenkin
tässä olen.
Sanotaan että hetken kuvauksen
tunnelmaa luonnon ja ihmisen
välillä tapahtuvasta
hetkittäisestä tilasta.
Sinä analysoit runoissa tapahtuvissa
ihmisen tuntojen alla olevista eri
mielentiloista johtuvia tuntemuksia
että miten ne liikuttavat
sisäisiä tunnetiloja - syvällisesti,
että mistä,miten ja mihin.
Pureudut kirjoittajan mielenliikkeisiin
syvemmälle puolelle,kuin tutustumaan
persoonaan - arvaten,tunnustelleen
ja oppien.
Omaat ehkä elämän tuon syvällisemmän
kosketuksen elämään,arjessa tapahtuvaan
prosessiin.
Kunnioitukseni tästä Sinulle.
ps...-tämä oli vain runo,eräänlaista
hetken ajatelman luonnosta syntyvä,sen
syvällisestä totuudesta ei minulla
ainakaan ole tietoista kuvaa...
tämän sanon siksi,että kun näin
paljon olit vaivaa nähnyt,niin pakko
totuudella oli Sinut palkita.
Mutta jatka vain näin edelleenkin,äläkä
kuoreesi tämän takia vetäydy,kun
itse olen antanut tähän luvankin.
Ihan runona tämän otinkin, vaikka jonkin litanian kirjoitin. Laitoin siksi kaksi (toki useampiakin näkökulmia on)erilaista tulkintaa samasta, jotta jotenkin ehkä halusin jotain selventää? Ei en kuoreen mene, mutta vähän mietityttää, reaktiot erilaiseen runon lähestymiseen, enkä nyt tarkoita vain sinua. Ehkä tällainen analysointi on muille jo niin taakse jäänyttä ja näkevät selvemmin jotain? Minulle tämä on kuin vieraan kielen opettelua, koska runosi, ainakaan tällaiset eivät aukea turhan helposti. No jälkijättöisesti tällaisia mietteitä.
Kiitos - ja runoista voi saada
useitakin tulkintoja.
Lähestyminen runoihin että niiden
kanssa eläytyminen itsessään kuin
tunnelmissaan saa syvimmillään
jopa moninaisia tunne aistimuksia
sisäisissä tulkinnoissa.
En halua tehdä liian helppoja,ellen
sitten aivan välttämättä halua...
kenties olen liian vaikea itsekin.
Hyvää toivon Sinulle !
Minulle tämä runo kertoo heräämisestä uuteen koskemattomaan päivään, hieman ehkä eilisen rippeitä mieltä häiritsemässä, mutta uusi päivä odottelee täyttymistään, uusi päivä odottaa elämää. Ja rakkaudesta elämään tämä minulle kertoo.
Hieno runo.
Sinä olet yksi heistä joiden kommenttia
tavalla kaipaan,ehkä siksi että tapasi
runon ehdoilla tartut omiin tulkintojesi
mahdollisuuteen,lähemmäksi kirjoittajaa.
Lopetuksesi - rakkaudesta elämään,
olet päässyt lähelle runon ydintä.
Makoisaa yötä Sinulle.
Rakkaudesta-han
kaikessa on
perimmäinen vastaus
runosi kysymykseen.
Luonnossa ilmenee
rakkauden suuria ihmeitä
luonnollisen
ihmeellisiä ilmeitä
ja ihminen
kaiken keskellä
on vain osa luontoa
kuin varis
tai naakka
mutta meistä syntyy
vain suurempi
ekologinen taakka ...
-Hieno ja puhutteleva runosi
t. tuulis
Kyllä - luonto on hyvin suuri
voimavara että ylläpitävä
rakkauden lähde myös ihmis-suhteille,
sille tosi rakkaudenkin
alkulähteille.
Sillä - ei voi olla rakkaudetonta
elämää,ei ainakaan minulle ja kun
sitä koskettaa,se tuntuu hyvänä
kaikkialle.
Ja sitä hyvää Sinulle
ja - Kiitos.
Rakkaudesta ihminen tekee ihmeitä,
itsensäkin yllättäen.
Rakkaudessa voi myös joskus hätiköidä,
ei kuitenkaan katuen.
Uuteen aamuun herääminen avaa mahdollisuuden,
antaa luvan uudelleen tai uuden aloittamiselle.
Runosi luonnon rikkauksista ja mielikuvista rakennettu,
kaikki mitä tarvitaan hyvän runon onnistumiselle.
Rakkauden ihmeeksi,saanen myös
tämän vastineesi lukea
kaunis sisältö
sisäinen aarre
tänne luotu.
Auringon suon täältä sinne,
näin Kiittäen Sinua.
tyhjiö, lähes, pyrkimystä
jonnekin, vaan merkkiä
ei löydä vain maatumisen
rääppiäiset lumenalla.
Taitaa kevään pieni
toivonliekki jo
herätellä runoilijaa
siellä jossakin.
Mukava on runosi ja
valttikortiksi latasit
pöytään: Rakkaudesta-ko ? ... Siit on hyvä aloittaa ... uutta kohti.
Kiitos runostasi *D
Upea otsikko - päättämättömyys,
juuri sitä...kenties olet henkisen
alan ammattil.m-p.
Päättämättömyys - myös ehkä
uuden taitteen elämänkohdassa.
Hurjasti yöllesi
lämpöä,ei kuitenkaan
hikoiluun asti.
Mukavaa kerrontaa..niin..?
Olikohan siellä näköpiirissä mitään..?
Itsekkin löydän itseni ihmettelemästä
välillä, että mitäs ihmettä...:-)
Kiitos D..!
Tarkkis
Tervehdys mieheen,ai näköpiirissäkö,
sanoisin jos tietäisin,mitä lie,
tietääkö hupakko äijä itsekään.
Pitää itseään soimata,ettei
jää paikoilleen lymyilemään.
Taidetaan olla ihmeitten
äijiä mcgyveriä,äly jää
kyllä alle puolen.
Toivon mukaan Sinulla enemmän.
Hyvää pian alkavaan yöhösi.