Mul on viime aikoina ollut eräs henkilö jatkuvasti mielessä - ja sillon ku mä vähitellen odotan näen hänen kasvonsa ja en mitenkään saa häntä ajatuksisa poies.
En edes tunnen kyseistä henkilöä, mutta katseemme on useasti kohdanneet ja muistan että silloin tuntui että hän näkee lävitse....
Voiko kyseessä olla ehkä mun sielunkumppani?
Aikoina jolla en saa häntä ajatuksista poies, tuntuu että hänkin ajatelee mua, voiko tämä olla mitenkään mahdollista?
Välillä saattaa mennä päiviä jolloin mä en saa minkäänlaista "tunnetta" etten edes oikein muista hänen kasvonsa, ja sitten taas hetkenpäästä hän kummitelee kokoajan...
Apua!
En edes tunnen kyseistä henkilöä, mutta katseemme on useasti kohdanneet ja muistan että silloin tuntui että hän näkee lävitse....
Voiko kyseessä olla ehkä mun sielunkumppani?
Aikoina jolla en saa häntä ajatuksista poies, tuntuu että hänkin ajatelee mua, voiko tämä olla mitenkään mahdollista?
Välillä saattaa mennä päiviä jolloin mä en saa minkäänlaista "tunnetta" etten edes oikein muista hänen kasvonsa, ja sitten taas hetkenpäästä hän kummitelee kokoajan...
Apua!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mulla on ihan sama "ongelma"! Enkä itsekään varsinaisesti tunne koko ihmistä!
Kasvot tavallaan ilmestyvät silmieni eteen (no, sielun silmien eteen, tiedät kai mitä meinaan)ja ihan missä tilanteessa vaan, ei mitään väliä.
Olen myös kokenut tuon tunteen, että oli kuin hän olisi nähnyt lävitseni, ja se katseiden kohtaaminen, koettu on.
Apua en osaa kyllä antaa, ei siihen auta mikään. Välillä olen itsekin miettinyt, että onko tässä nyt jotain todella ihmeellistä. Toisaalta olen miettinyt, että ehkä olen vain psyykannut itseäni...
Telepatiaahan tuo on. Minulla on itselläni miehen, josta oon jo eronnut, kanssa telepatiaa. Joskus en saa hänen kasvojaan mieleeni vaikka kuinka yritän ja välillä taas on koko ajan "silmieni edessä" eli kait näen sieluni silmin hänet, mutta ehkä vain silloin, kun hänkin ajattelee minua tiiviisti. Voihan sellasta olla oudonkin kanssa sillä erään miehen kans telepatiaa oli ekasta tapaamisesta lähtien enkä todellakaan voinut häntä vielä silloin "tuntea"
Kuulostaa hyvin tutulta. Itselläni on eräs mieshenkilö ollut välillä enemmän, välillä vähemmän mielessä jo n. 5 vuoden ajan. Kuitenkin mielessä ollut koko ajan. Ja satunnaisesti kun törmätään niin pasmat on hyvin sekasin pidemmän aikaa tapaamisen jälkeen. Ei joka kerta,mutta melko usein.
Tiedä sitten mitä sekin tarkottaa, mutta hänen kans tuntuu kyllä hyvin epätodellisen upealta jokanen katse minkä toisiimme luomme. Telepatiaa? Voipa hyvinkin olla.
Selvästi sinä olet jonkun kaappaama. Hän ohjaa ajatuksiasi ja tekoja.
Tai sitten olet saanut verkkomadon tai troijalaisen..
...täälläkin. Kysyisen ihmisen olen nähnyt vain kerran jo jonkun aikaa sitten mutta...mutta...mutta... aina silloin tällöin -no aika useestikin- Hän ihan kuin ilmestyy vaan mun silmiini, ajatuksiini, tunteisiini... tunne että tunnen onko Hän iloinen vai allapäin, onko hänellä kaikki ookoo... ja sitten kun toisinaan kuulen hänestä huomaan että olen "tiennyt" ,tuntenut Hänen kuulumisensa jo aiemmin... Toisaalta telepaattiset kykyni eivät rajoitu vaan tähän kyseiseen ihmiseen. Usein kuulun kuin puhuttuna kanssa ihmisten ajatuksia jopa ihan vieraidenkin niinkuin kassajonossa:), ja teinipoikani kanssa meillä on aina ollut vahva telepaattinen yhteys joka on hänen kasvettuaan yli pikkulapsi-iän vain vahvistunut. Siitä on monesti niin hyötyä kuin haittaakin muta myös paljon iloa!
Kaikilla meillä on varmaan ton tapasii kokemuksia,eikä ne välttämättä ole merkki mistään ihmeemmästä.Kaikkea kannattaa katsoa järjen kanssa...
muistele missä näit hänet ensi kerran? Mikä kiinnitti huomiosi häneen? Hän ihmetteli varmaan mikä hänessä on kun tuijotat niin intensiivisesti. Joskushan meille kaikille käy noin. Jäämme katsomaan jotakuta ja hän huomaa sen ja katselee ihmeissään vuorostaan meitä.
Ei siinä mitään sen ihmeellisempää ole.
Ja syötit aivoillesi jonkin pakkonmielteisen ajatuksen, että hänessä olisi jotain merkillistä, mutta ei ole.
Jatka elämää ja unohda tuo pieni välikohtaus, pian naurat koko jutulle.
kun kohtaan hänet,on kuin salama iskisi kehon lävitse ja jalat täristen jatkan matkaa. Silmät katsovat sieluun, pelottaa,, jo viisi vuotta. Aina kysyn miksi vain tämän henkilön kohdalla käy näin ja miksi.
En kiinnittänyt häneen mitään huomiota, kunnes olin kävelemässä hänen ohitseen ja hän kääntyi juuri kohdallani minuun päin. Siinäkään vaiheessa en katsonut häntä, mutta tuli oikein voimakas, lämmin tunne ja kätenikin oikeasti alkoivat täristä. Olin koko loppupäivän ihan ihme mielentilassa ja siitä lähtien en pystynyt paljon ketään muuta ajattelemaankaan kuin sitä miestä. Naurettavaa, mutta meni viikkoja etten uskaltanut katsoa häntä kohdekaan. Tunsin hänen olevan lähellä ja hän hakeutuikin minun lähistölleni. Sitten erään kerran katsoimme toisiamme suoraan silmiin ja se oli menoa sitten... Nyt olemme jutelleet monta kertaa, suurimman osan aikaa "juttelusta" jumiudutaan katsomaan toisiamme silmiin. On vaan niin hyvä olla toistemme lähellä ilman mitään sen enempää! Minä kanssa luulen tuntevani kun hän ajattelee minua, tunnen kun hän lähettää vaikka tekstarin. Kenenkään muun kanssa minulla ei ole tuollaista "sidettä" ollut. Olen miettinyt onko hän sielunkumppanini, koska tuntuu että olen tuntenut hänet aina!
Kyseessä ei ole telepatia, vaan olet ihastunut ko. henkilöön ellet jopa rakastunut.
Telepatiaa on esim. sellainen kun ajattelee, että jollekin pitäsisi soittaa, niin toinen heti sen jälkeen soittaa sinulle.
Kannattaa keskittyä arkipäivän asioihin.Riittävästi unta ja lepoa.Rakkaus tulee,kun on tullakseen,eikä varmasti aiheuta paniikkia muuten kuin positiivisessa mielessä!
joskus noin! Olis ihanaa tuntea jonkinlaista sielujen sympatiaa jonkun kanssa.. muidenkin kuin äitini, ei millään pahalla. Useimmat ihmiset tuntuvat olevan minulle kuin jotain omia maailmankaikkeuksiaan, en ota kenestäkään mitään tolkkua.. en vain pääse yhteyteen ihmisten kanssa, edes puhumalla. Niin että hieno homma teille, joilla onnistuu. :)