Paula E. seuraavasti.
'Voiko sitä omista hautajaisistaan panikoimatta ajatella levollisesti vaan niin, että sehän ei silloin enää itseä varsinaisesti koske. Itse on jo siirtymässä osaksi kaikkeutta, luonnon kokonaisuutta toiseen olomuotoon. Atomit siirtyvät osaksi maata.
......
Suurempi asia kuin hautajaiset on itse eläminen -niin, että kuoleman hetkellä ei murehdi elämättä jäänyttä elämää!'
Tuohan on ei-kristillinen näkemys. Kuoleman jälkeen ei välttämättä ole mitään, ja tärkeä on vain tämä ajallinen elämä. Se on suorastaan hysteeriseksi tekevän tärkeä, koska se on ainoa mitä on!
Mitä mieltä olette tällaisista asioista?
'Voiko sitä omista hautajaisistaan panikoimatta ajatella levollisesti vaan niin, että sehän ei silloin enää itseä varsinaisesti koske. Itse on jo siirtymässä osaksi kaikkeutta, luonnon kokonaisuutta toiseen olomuotoon. Atomit siirtyvät osaksi maata.
......
Suurempi asia kuin hautajaiset on itse eläminen -niin, että kuoleman hetkellä ei murehdi elämättä jäänyttä elämää!'
Tuohan on ei-kristillinen näkemys. Kuoleman jälkeen ei välttämättä ole mitään, ja tärkeä on vain tämä ajallinen elämä. Se on suorastaan hysteeriseksi tekevän tärkeä, koska se on ainoa mitä on!
Mitä mieltä olette tällaisista asioista?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Oli sen verran mielenkiintoinen ketju että laitan muillekin llinkin:
http://hakomaja.net/keskustelu?func=view&id=3187&catid=21#3187
Ketjussa puhutaan siitä, millä lailla isä ja äiti voivat REHELLISESTI puhua hengellisistä asioista ja kuolemasta omille lapsilleen. Sortumatta teeskentelyyn.
kyllä ihan eri asioista kuin tuossa avauksessa. Tuo avauksen juttu oli vasta lopussa.
miksi tuo linkki piti panna, kun se vie puheen ihan muihin asioihin.
Olen kerännyt mietelauseita näistä asioista. kuolemaakin on tietty tärkeä ajatella... mutta "onni tulee eläen".
Kuoleman jälkeiseen aikaan ei onnen kokemista kannattane jättää...
Mutta. Kyllä omien hautajaisten asia saattaa olla avaajalla itsellään mmielessä.
Yksi tätini suunnitteli itse ennakkoon tarkkaan omat hautajaisensa, kaikkia yksityiskohtia myöten. Teki kirjalliset ohjeet omaisille, miten piti toimia.
Tuollainen kertoo jo liiallisesta kaiken hallinnan tarpeesta, mminun mielestä! Eikö voinu luottaa omaisiinsa?
on elämän tarkoitus??
Samaa mieltä. Kun lukee koko ketjun, siinä on monenlaisia asioita.
Hmmm.. hyvä kysymys. Jotkut filosofitr ovat sitä mieltä, että ihminen pyrkii a) välttämään kärsimystä ja b) saavuttamaan onnea, tai iloa eli hyvinvointia. Tämä on ihmiselle luontaista joidenkin mielestä. (Eri ihmisille eri kulttuureissa hyvinvointi merkitsee tietysti vähän eri asioista.)
Tähän tähtäävät myös useimpien uskontojen eettiset ohjeet: vähentämään kärsimystä ja tuottamaan tasapainoista, hyvää elämää mahdollisimman monelle. Siksi esimerkiksi Raamatun kymmenen käskysä ovat olemassa: jotta pitäisimme huolta naapuristakin, ja jotta pitäisimme huolta omasta itsestämme, niin että yhteisö (vaikkapa suomalainen yhteiksunta) voi hyvin.
Elämän varsinaista tarkoitusta on jokainen uskonto ja filosofia pohtinut. Sen analyysi vaatisi vuosien työn...
Mutta jokainen ihminen joutuu antamaan itselleen jonkinlaisen vastauksen tähän kysymykseen. Arvelen, että jokainen ihminen vastaa siihen kysymykseen konkreettisesti sillä, miten elää.
Omassa yksinkertaisessa mielessäni olen päätynyt toistaiseksi Tällaiseen eritätin tilapäiseen "työmääritelmään", että "elämän tarkoitus on eläminen". Yksinkertaisesti...
Elämä on lahja...
En itse suinkaan kuvittele löytäneeni ehdottoman lopullisia vastauksia. Sellaiset luulot kertovat lähinnä itsekorostuksesta ja omahyväisyydestä.
"Kuunnelkaa totuuden etsijöitä. Mutta varokaa niitä jotka ovat sen löytäneet." (Nobel-kirjailija André Gide)
Moni koulutettu vl-isä ja äiti on tässä asiassa vaikeuksissa.
Miksi vanhemmat eivät voisi olla täysin rehellisiä omille lapsilleen myös uskoon liittyvissä kysymyksissä? Lapsen perusturvallisuus perustuu siihen että hän voi aina LUOTTAA vanhempiinsa. Jos vanhemmat epäilevät rauhanyhdistyksen perinnesääntöjä, eivät he voi rehellisiin mielin opettaa niitä lapsilleen. Tässä se pulma juuri on.
"elämän tarkoitus on eläminen" voisi pitää nykyajan uskontona. Juuri sen ajatuksen mukaan useimmat ihmiset elävät tieten tai tietämättään.
Minusta se on aika kammottava ajatus, ja sen seuraukset näkyvät ympärillä. Siinä ihminen itse, hänen elämänsä ja onnensa on nostettu palvonnan kohteeksi ja epäjumalaksi. Siitä seuraa minä-minä-mentaliteetti, joka johtaa helposti kovaan itsekkyyteen, niinkuin näkyy. Moraalisemminkin asennoituvat näkevät muut vain samanlaisina minä-epäjumalina kuin itsensä, ja niiden minujen onnea pitäisi sitten turvata.
Miksi tuo on kammottavaa? Siksi, että koska ihminen on nostettu jumalaksi, häntä pidetään tavallaan kaikkivaltiaana. Esimerkiksi, jos toiset minät ovat tehneet minulle pahaa, näen heidät pahoina ihmisinä jotka ovat tehneet sen tarkoituksella, ja siispä minulla on oikeus vihata heitä ja vaatia heille kostoa. En näe heitä heikkoina ihmisinä, jotka ovat toimineet vain vajavaisen ymmärryksensä ja voimiensa mukaan. Hehän ovat kaikkivaltiaita.
Valtioiden välistä sotimista pidetään nykyään pahana, mutta ihmistenvälistä ei. Sehän on oikeutettua, koska jonkun minän onnea on vahingoitettu.
Tästä tulee nyt vähän kökkö viesti, kun en ehdi ajatella kunnolla. Yritän sanoa, että näyttää käyvän toteen sana "joka elämänsä pelastaa, se sen kadottaa".
Pidä kuule ihan omana tulkintanasi tuo "ihminen kaiken valtiaana".
Omaan ihmiskäsitykseeni se ei suinkaan sisälly!
omaan ihmiskäsitykseeni liittyy vahvasti ihmisen rajallisuus ja vastuullisuus. Ihminen ei voi hallita luontoa sitä riistaäen, vaan ihmisen tulee vaalia sitä vastuullisesti tulevia polvia varten.
Ihminen ei voi hallita omaa elämäänsä rajattomasti, sillä elämässä on paljon arvaamattomuutta. Juuri siksi meidän kohtalomme ovat yhteisiä, koska olemme kaikki ihmiset samojen luonnonlakien alaisia ja meille ovat samat asiat elintärkeitä: rakkaus, huolenpito, jokaisen muista täysin poikkeava ainnutlaatuisuus ja ihmisarvo, omat läheiset ihmiset ja keskinäisen tuen saaminen, yhteenkuuluvuus.
Ihmisellä on aina vaarana alkaa hallita ja käyttää valtaa muihin ihmisiin väärällä tavalla. Siihen sinäkin syyllistyit, kun aloit määritellä ja tuomita minun maailmankatsomustani tietylaiseksi hybris-maailmankatsomukseksi, vaikka et lainkaan minua ihmisennä tunne. :-(
Sellainen on aikamoista vallankäyttöä eikä kerro siitä että tuntisit käsitteen nöyryys...
Juutalainen filosofi Emmanuel Levinas on puhunut paljon siitä että joka kerta kun kohtaamme toisen ihmisen, meidän tulee kohdata hänet "vieraana", erilaisena, tuntemattomana veljenä tai sisarena, määrittelemättä ja luokittelematta häntä omiin lokerointeihimme.
Siis avoimena toisen ihmisen ainutlaatuisuudelle. Levinasin mukaan aina kun laitamme tuntemattoman ihmisen päälle leimaavan nimilapun, olemme jo syyllistyneet murhaan. Kovaa puhetta, mutta hän tiesi itse mihin vieraan ja toisen, erilaisen ihmisen luokittelu lopulta vie: kaasukammioihin ja kansanmurhaan. Natsit luokitteleivat kaikki "erirotuiset" eli juutalaiset ja valloittammiensa maiden väestöryhmät sekä homoseksuaalit "epäihmisiksi".
Sen luokittleun jälkeen noiitä ei-ihmisiä olli lupa kiduttaa ja murhata, käyttää hyväksi niin paljon kjuin suinkin. puolanjuutalainen Emmanuel Levinas menetti kaikki omaisensa Auschwitzissa.
Lähimmäisyys tarkoittaa sitäkin, että emme luokittele toisiamme ennakolta. Sen sijaan ollaan uteliaita ja kuunnellaan toinen toistemme kokemuksia siitä mitä tässä elämässä on tärkeää ja arvokasta.
Kaikkea hyvää sinulle - ja vähemmän tuomiohenkeä, enemmän suvaitsevaisuutta!
sinusta, vaan siitä yleiskuvasta, minkä olen tästä nykyisin vallalla olevasta ihmiskäsityksestä saanut. Sinun lauseesi "elämän tarkoitus on eläminen" vain oli siihen kimmokkeena.
Kirjoitin sen vähän kiireessä, enkä ehtinyt oikein mitään ajatella, kunhan sutaisin.
Nytkään en voi kirjoittaa enempää, mutta ehkä myöhemmin.
että etkö huomannut, etten puhunut sinusta, vaan yleisellä tasolla. Miten ajattelit sen tarkoittavan sinua? Onko se ihmiskäsityksesi niin itsekeskeinen?;)
Ja pitkän suvaitsemattoman saarnan minulle latelit!;)
Meillä Oulussa on yksi nuori pappi, piispan pika Mikko salmi vaatinut, että ei saisi myöntää kirkollista ruumiinsiunausta sellaisille vainajille, jotka ovat kirkosta eronneet. Usein omaiset tästä huolimatta nimittäin haluavat papin hoitavan asian. Mikko Salmi vaatii että kirkko lopettaa tämän.
Joo... Luin tästä kiistasta Kalevasta viime vuoden puolella. Jos vainaja elinaikanaan ei ole kieltänyt kirkollista toimitusta, miksi sitä palvelusta ei kirkkoon kuuluville omaisille voitais antaa?
Nuori pappi intoilee väärässä asiassa. Turhaanko sitä maksaa kymmeniä tuhansia euroja kirkolle?
Vaikka uskoisikin kristilliseen näkemykseen kuolenamjälkeisestä elämästä, niin emmehän Raamatunkaan mukaan ole samoja ihmisiä mitä täällä ajassa.
"kaikki me muutumme" (1. Kor. 15:51)
"Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa" (Matt. 22:31)
Aivan samoin kuin olemme olleet kerran pieniä lapsia, niin olemme voineet nauttia lapsuudesta vain tuolloin. Kun olemme kasvaneet aikuisiksi, niin lapsuuden leikit ovat jääneet menneeseen elämään. Samoin elämämme täällä ajassa jää menneisyyteen kun kuolemme. Elämämme on siis joka tapauksessa ainutkertainen kokonaisuus, jota ei kannata hukata "sitku" ajatteluun - ei edes vl:ien "sitten taivaassa" ajatteluun. Jos elämä on Jumalan lahja, niin luulisi tajuavan myös maan päällisen elämämme olevan Jumalan lahja - ei pelkästään taivasmatkan kärsimysten tie, kuten vl-opetus surullisen usein opettaa.
"kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa. Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen." (1. Kor. 13:10,11)
Muistuu mieleeni eräs nuorisomatkojen mainos, missä kopiokone lauloi taustalla ja nuori työntekijä kertoi elämäänsä silmät mustana; tavoitteita mitä tekee aina kun saavuttaa tietyn iän (tutkinto, jatkokoulutus, työura, avioliitto, perheen perustaminen, lapset, talon rakentaminen, lainojen maksu, eläkkeelle jääminen, jne.) Loppukanettina; "kun täytän 80 vuotta, niin kuolen ja sitten alan elämään".
Ei omien hautajaisten suunnittelussa ole sinänsä mitään pahaa, kunhan ei unohda elämää ennen hautajaisiaan;)
Usko Jumalaan ei todellakaan saisi sulkea pois myös ajallisista asioista nauttimista, mutta niin se vl-uskossa kyllä surullisen usein tekee...
S24 -tasosta huomattavasti poikkeava kirjoitus. Virkistävää! Kiitos kirjoittajalle.
keksi parempaa, tosin ikävissäsi siellä keksit vain epätoivoista. Joko teitä on siellä 5 henkeä?
missä on sydämesi.
Joillakin se aarre on täällä maanpäällä ja joillakin taivaassa. Se missä se on, määrää asioitten tärkeysjärjestyksen.
Miten aarre voi olla "taivaassa"? Tarkoitatko, että se on jossain avaruudessa? Kuussa? Auringossa? Muissa aurinkokunnissa?
puhujan tytär. No, eipä sukutausta auta iäisyysasioissa. Nyt on pahainen materialisti ateistipalstalla. Mutta luonnollisesti armo kuuluu sellaisillekin - ja erityisesti sellaisille! - sitten kun elämän saatossa lopulta on tullut riisutuksi kaikesta omasta.
Olet ilmeisesti tuo avaaja. Onko itsellesi tullut mieleen, että sinulla on ylimielinen ja loukkaava asennoituminen. Ylimmieliyytesi kertoo lähinnä tyhmänylpeydestä.
Jos/kun Paula E. uskoo eri tavalla kuin sinä, eihän se estä sinua uskomasta siten kuin haluat. Maailmassa on tilaa erilaisille katsomuksille.
Miksi sinä olet ottanut hänet hyökkäystesi kohteeksi?
Ei vaikuta reilulta.
Hakomajako "ateistipalsta"? Harvalla palstalla pohditaan yhtä syvällisesti hengellisiä kysymyksiä kuin siellä!
Paula E:tä vastaan. Hänhän on hyvin koulutettu ja kirjallisesti lahjakas nainen, puhujan tytär.
En ole tuo kirjoittaja. Tein avauksen, koska halusin kuulla ihmisten käsityksiä ko. asiasta.
Miksi sinä hyökkäät noin aggressiivisesti?
Löytäisitkö sinä, missä ketjussa tämä Paula E. on itse sanonut olevansa puhujan tytär? Pistäppä linkki jos sinulla on tietoa.