Meidän Naiset

Hesari kömpi viime viikolla vaaleista arkeen isolla artikkelilla maahanmuuttajien kokemasta työpaikkakiusaamisesta. Toimittaja tiivisti tutkimuksen kahteen löytöön: Afrikasta tulleita kiusataan muita maahanmuuttajia enemmän, ja kiusaajat kuuluvat kantaväestöön.
Samalla sivulla oli pikku-uutinen tummasta parrakkaasta miehestä, joka korosti vierasmaalaisesti raiskatessaan tytön Pohjois-Karjalassa.
Näillä raiskaajapakolaisilla pelotteluun törmää jatkuvasti, jos seuraa sitä sievistelemätöntä pakolaiskeskustelua jota käydään internetissä, tuolla laajennetulla lukijain tekstiviestipalstalla. Siellä huomaa myös, että kiihkeimmät raiskaajapakolaisen lynkkaajat ovat nuoria, naimattomia ja kovin naimahimoisia miehiä itsekin.
Tämä kaikki yhdistyy hedelmällisellä tavalla teoriassani, jota kutsun rasismin pillukateusteoriaksi. Ja ei, rakkaat humanistilukijani, pillukateus ei liity feministiseen psykoanalyysiin.

”Kiusaaminen” on naistoimittajien keksimää uuskieltä sille valtakamppailulle, josta yhteiselämä kaikilla sosiaalisilla nisäkkäillä koostuu. Nokkimajärjestyksen omelettia kun ei voi tehdä särkemättä munia ja hauraita luonteita. RPKT esittääkin, että myös rotuennakkoluuloissa on kyse intraseksuaalisesta (saman sukupuolen edustajien välisestä) kamppailusta. RPKT:n mukaan miehet kehittävät rasistisia tunteita niitä maahanmuuttajia kohtaan, jotka kamppailevat heidän kanssaan samasta rajallisesta resurssista – naisista.
Rasistisimpia ovat nuoret joiden seksuaalinen turhautuminen on korkein. Turhautuminen riippuu siitä, kuinka halu ja saanti, kysyntä ja tarjonta, kohtaavat. Kun naimamieli on korkealla, mutta homma lössähtää aina yksinäisiksi öiksi palomuurin varjossa, turhautuminen synnyttää väkivaltaista kaunaa kilpailijoita kohtaan.
Koska korkea sija nokkimajärjestyksessä korreloi positiivisesti faktisen saannin kanssa, löytyvät turhautuneimmat yksilöt yleensä yhteiskunnan alimmilta portailta.
Kohteiksi valitaan vaaralliseksi koetut kilpailijat. Mitä korskeampi ja äänekkäämpi kundi, sitä varmemmin heruu, päätellään – ja ellei heru, se ottaa kuitenkin väkisin. Pahin kilpailija ei siis ole vodkan punottama virolainen eikä nöyrä karvaton kiinalainen, vaan Afrikan alfauros: itsevarma testoveikko, täynnä mökää ja bling blingiä, aivan liian pitkälti mustaa röyhkeyttä.

Edelleen RPKT ennustaa, että mitä vähemmän on vimmaa pariutumiseen, sitä vähemmän on rasismia.
Edes kaikilla nuorilla ei lantio kupli himoa ajaa omaa etua. Nämä lauhat tommylindgrenit ovat vapaita parantamaan maailmaa ja paheksumaan itseään kiihkeämpiä.
Yleensä raaimmankin rasistin mouhotus lauhtuu laiskaksi kyräilyksi siinä vaiheessa, kun hän saa yhden naisen, jonka kunniasta huolehtia erityisesti, sen sijaan että huolehtisi kaikkien naisten kunniasta yleisesti.