TOT- tai TVT -leikkauksessa olleet

Olen nyt 47 v. TOT tehtiin TAYS:ssa. Tilanne ei ollut mikään kauhean paha, mutta mikään muukaan ei auttanut. Leikkaus oli nopea päiväkirurginen ja onnistui hyvin. Toivuin siitä nopeasti. Ja mikä parasta: leikkaus auttoi ja on ainakin tähän asti ollut pysyvä. Elämänlaatu koheni huomattavasti. Tarkkaa jonutusaikaa en muista, mutta melko nopeasti pääsin leikkaukseen.

Julkisella puolella. Terveyskeskuslääkärille toukokuussa. Heinäkuussa sairaalakäynti ja elokuun lopulla peruutusajan sain leikkaukseen. Kaikki sujui hyvin. Elämänlaatu parani. Itselläni oli paha virtsankarkailu. Ennen ei puhettakaan ilman paksun suojan käyttämistä. Nyt voin jopa tanssia ja juosta.
Ei muuta kun rohkeasti lääkärin juttusille.

Minulle tehtiin yksityisesti 10 vuotta sitten. Hyvin on pysynyt. Harmittelin vain miksi en aikaisemmin mennyt hoitoon koska elämänlaatu parani huomattavasti. Nyt pystyn urheilemaan ja juoksemaan ilman että housut kastuu jne.
Kansanterveyteen olisin joutunut jonottamaan ties kuinka kauan kun vaiva ei ole tappava. Muistaakseni se maksoi 1000-2000E. Siitä saan vähän takaisin KELAsta.
Lantioinpohjan lihakset voidaan treenata sellaiseen kuntoon että pidätyskyky paranee mutta se ei poista koko vaivaa. Ja pitää treenata joka päivä. Sitä en jaksanut. Ainut on leikkaus, ainakin minun tapauksessasi, joka on ponnistusinkontinenssi. Tätäkin vaivaa on monenlaista.

LKS:ssa. Vuosi kaikkiaan meni ensimmäisestä tk-lääkärikäynnistä.

Itse leikkaus oli nopea ja kivuton toimenpide, joka tehtiin puudutuksessa. Sairaalassa olin yön yli. Siellä katsottiin, että osaan pissata ja rakko tyhjenee.

Valitettavasti leikkauksesta ei ollut minulle hyötyä, koska kärsin enemmänkin pakkokarkailusta.

Kävin ensin työterveyslääkärin vastaanotolla ja hän laittoi lähetteen kätilöopistolle. Ei mennyt kovin kauan aikaa siitä kun sitten sain kättäriltä kutsun ja menin tutkimuksiin josta sain lähetteen kättärin omille fysioterapeuteille jossa sitten kävin aika kauan ilman tulosta ja taas lääkärille. Tilattiin aika urodynaamiseen tutkimukseen eli sillä saadaan selville minkälainen ja minkä asteinen vika on. Tutkimus oli kivuton mutta ainahan se on epämiellyttävää sen kyllä kuitenkin kestää. Tuomio tuli heti samantien eli leikkaukseen mennään ja se on seuraavaksi edessä kyllä jännittää. Kerron sitten mitä se oli.

Hei vain!

Minut leikattiin (TVT) vajaa viikko sitten ja nyt olen sairaslomalla.
Leikkaukseen pääsy meni seuraavasti: työterveyslääkärin kautta lähete gynekologille joka taasen kirjoitti lähetteen Naistenklinikalle urodynaamisiin tutkimuksiin. Minulla todettiin vaikea ponnistusinkontinenssi vaikken ole synnyttänyt ja ikää on 29 vuotta. Diagnoosi ei sinänsä yllättänyt, olen jotunut käyttämään inkosuojia jo kauan aina urheillessani.
Tutkimusten jälkeen siis pääsin leikkausjonoon. Ensimmäisestä ajasta gynekologilla leikkaukseen kului aikaa seitsemän kuukautta.
Leikkaus paikallispuudutuksessa kaikkineen kesti puolisen tuntia mutta Naistenklinikalla aikaa meni iltapäivään neljään- viiteen.
Leikkauksen jälkeen varmistetaan että pystyy virtsaamaan ja että jäännösvirtsan määrä on tarpeeksi pieni. Jäännösvirtsan määrä kontrolloidaan ultraäänellä ja jos rakko ei ole tyhjentynyt tarpeeksi, katetroidaan.

Henkilökunta oli äärettömän ystävällistä, parempaa hoitoa ei voisi toivoa! Kivunlievityksestäkin huolehdittiin erinomaisesti.

Nyt olen siis toipilaana kotona. Särky on ollut jotain hieman vahvempien kuukautiskipujen tai lihaskivun luokkaa, joskin välillä kävellessä häpykummun sivustasta vihlaisee inhottavasti. Veristä vuotoa on ollut hieman aamuisin, luullakseni normaalia tämäkin.
Jännityksellä odotan sitä, kun pääsen ensimmäisen kerran kokeilemaan leikkauksen lopputulosta.
Olen ehtinyt maalailemaan loistavan, vapautuneen tulevaisuuteni pidätyskykyisenä ihmisenä jo niin elävästi että olisi suunnaton pettymys jos se ei toteutuisikaan...