Aika käy tosi pitkäksi. Enään ei tiedä miten päin olisi ja mitä tekisi.
viikkoja nyt 39 4 ja tukalat oltavat.
olen tehnyt tai yrittänyt vaikka mitä että pääsisi jo lähtee synnyttää mut ei ni ei.
ei vaan jaksaisi enään odottaa, yöllä ei saa nukkuttua ja liikkuminen on tosi hankalaa.
tunnen oloni pingviiniksi joka heiluu puolelta toiselle kävellessä.
yöt menee supistelujen parissa mut nekin on niin voimattomia että nukahdan kuitenkin.
vessassa saa ravata vartin välein eikä siltikkään edistystä mihinkää suuntaan.
no mut odottelen täällä kotosalla varmaan vielä pari viikkoa kuten aikaisempienkin kanssa.
toiveikasta odotusta muille odottajille...
viikkoja nyt 39 4 ja tukalat oltavat.
olen tehnyt tai yrittänyt vaikka mitä että pääsisi jo lähtee synnyttää mut ei ni ei.
ei vaan jaksaisi enään odottaa, yöllä ei saa nukkuttua ja liikkuminen on tosi hankalaa.
tunnen oloni pingviiniksi joka heiluu puolelta toiselle kävellessä.
yöt menee supistelujen parissa mut nekin on niin voimattomia että nukahdan kuitenkin.
vessassa saa ravata vartin välein eikä siltikkään edistystä mihinkää suuntaan.
no mut odottelen täällä kotosalla varmaan vielä pari viikkoa kuten aikaisempienkin kanssa.
toiveikasta odotusta muille odottajille...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse sain esikoiseni tuossa kesäkuun puoli välissä, jolloin olin viikolla 39 2.
Olo oli lopussa erityisen tukala, kun kävellessä pisteli alaselässä ja häpyluun seutuvilla.. ja muutenkin, se, kun sai joka aamu herätessään ja illalla nukkumaan mennessään.. miettiä, että jokohan sitä tänään lähdetään? Varsinkin minulle se oli jännä paikka, ensikertalainen kun olin jne.
Siitä tulee melkeinpä ainoa asia, jota pystyy ajattelemaan, arkiaskareiden ohella jne.
Minäkin ravasin vessassa tiuhaa tahtia, mutta se ei ollut vain loppu ajan riesa, vaan minä juoksin vessassa oikeastaan koko raskauteni ajan, siis normaalia enemmän ainakin!
Nyt saa onneksi jo nukkua melkeinpä koko yön.. mitä nyt poika herää kerran syömään.
Olen viime päivinä tullut ajatelleeksi, kuin minäkin haluaisin kokea sen kaiken joskus uudelleen... Milloin? Sitä en tiedä! Ehkä kohtalo puuttuu peliin, kuka ties? Vauvakuume -osiota kun lukee, on helppo palata niihin muistoihin ja tuntemuksiin, joita raskaus tuo mukanaan.. ainutlaatuista!!!
Toivottelenkin tähän loppuun: HYVIÄ VOINTEJA JA JAKSAMISTA TULEVAAN KOITOKSEEN. ONNEAKIN VIELÄ!
Kirjoittanut: MAINO 22.11.2003, klo 17.58