Tervehdys!
Haluan tuoda vielä oman näkökantani päivähoitoasiaan täällä etenkin viikonlopun aikana kiivaitakin väittelyjä (perusteltuja tai perusteettomia)luettuani tänään olleen työpäiväni kautta.
Aloitin aamulla työt 6:15 avaamalla päiväkodin ovet. Hieman matkalla jännitti, onko kotiäidit banderolleineen vastassa. Mutta hiljaista oli kylätiellä.
Päivän ensimmäisen hoitolapsen otin vastaan 6:25. Perheen aamu oli käynnistynyt hieman hitaasti, joten sanoin isälle, joka jo vaarassa myöhästyä töistä, että voin auttaa hänen lapseltaan ulkovaatteet pois, jotta isä pääsee matkaan. Isä kiitti hymyn kera.
Aamupalan nautin kuuden lapsen kanssa saman ruokapöydän äärellä leppoisasti jutellen niitä näitä.
Pidin kolme seitsemän lapsen jumppatuokiota. Tosin kahta lapsista ei huvittanut tänään jumpata ja he jäivät lukemaan toisen aikuisen kanssa kirjoja. En pakottanut, en tasapäistänyt jumppaamaan. Päiväkodissakin lapsilla on toisinaan mahdollisuus siis valita!
Olen syönyt neljän lapsen ruokaseurueen kanssa lounaan, lukenut lapsille unisadun, paijannut monia lapsia uneen työkavereideni kanssa. Olen pitänyt lapsia sylissä. Nauranut heidän kanssaan ja itkun tullen lohduttanut ja tarvittaessa asettanut rajoja.
Kotiin lähtiessäni saanut kuulla monet "Hei heit, nähdään huomenna" ja muutaman halauksen. Mietin itsekseni, että oli taas hienoa kulkea tämäkin elämänmakuinen päivä yhdessä.
Koskaan en voi tulla näiden lasten vanhempien vertaiseksi, koskaan en voi tuntea näitä lapsia kohtaan samoja tunteita kuin heidän vanhempansa. Eikä se ole tarkoituskaan. Minulle riittää, että lapset tulevat mielellään päiväkotiin, uskaltavat näyttää tunteensa ja pitävät hoitajiaan turvallisina aikuisina. Minulle riittää, että lapset ja heidän vanhempansa luottavat minuun ja tapaani toimia.
Enkä vieläkään ymmärrä, kuinka päivähoitoa voi verrata tarhaukseen....jokaiselle päivälle on siis jotain uutta opittavaa-ehkäpä huomenna oivallan.
Haluan tuoda vielä oman näkökantani päivähoitoasiaan täällä etenkin viikonlopun aikana kiivaitakin väittelyjä (perusteltuja tai perusteettomia)luettuani tänään olleen työpäiväni kautta.
Aloitin aamulla työt 6:15 avaamalla päiväkodin ovet. Hieman matkalla jännitti, onko kotiäidit banderolleineen vastassa. Mutta hiljaista oli kylätiellä.
Päivän ensimmäisen hoitolapsen otin vastaan 6:25. Perheen aamu oli käynnistynyt hieman hitaasti, joten sanoin isälle, joka jo vaarassa myöhästyä töistä, että voin auttaa hänen lapseltaan ulkovaatteet pois, jotta isä pääsee matkaan. Isä kiitti hymyn kera.
Aamupalan nautin kuuden lapsen kanssa saman ruokapöydän äärellä leppoisasti jutellen niitä näitä.
Pidin kolme seitsemän lapsen jumppatuokiota. Tosin kahta lapsista ei huvittanut tänään jumpata ja he jäivät lukemaan toisen aikuisen kanssa kirjoja. En pakottanut, en tasapäistänyt jumppaamaan. Päiväkodissakin lapsilla on toisinaan mahdollisuus siis valita!
Olen syönyt neljän lapsen ruokaseurueen kanssa lounaan, lukenut lapsille unisadun, paijannut monia lapsia uneen työkavereideni kanssa. Olen pitänyt lapsia sylissä. Nauranut heidän kanssaan ja itkun tullen lohduttanut ja tarvittaessa asettanut rajoja.
Kotiin lähtiessäni saanut kuulla monet "Hei heit, nähdään huomenna" ja muutaman halauksen. Mietin itsekseni, että oli taas hienoa kulkea tämäkin elämänmakuinen päivä yhdessä.
Koskaan en voi tulla näiden lasten vanhempien vertaiseksi, koskaan en voi tuntea näitä lapsia kohtaan samoja tunteita kuin heidän vanhempansa. Eikä se ole tarkoituskaan. Minulle riittää, että lapset tulevat mielellään päiväkotiin, uskaltavat näyttää tunteensa ja pitävät hoitajiaan turvallisina aikuisina. Minulle riittää, että lapset ja heidän vanhempansa luottavat minuun ja tapaani toimia.
Enkä vieläkään ymmärrä, kuinka päivähoitoa voi verrata tarhaukseen....jokaiselle päivälle on siis jotain uutta opittavaa-ehkäpä huomenna oivallan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ja uskon, että teillä on siellä tyytyväisiä asiakkaita.
Se on loppujen lopuksi aivan minimaalisen pieni määrä ihmisiä, jotka jaksavat/ ehtivät, täällä päivästä toiseen mollata ihmisten valintoja ja koittaa käännyttää. Harvapa varmaan kotiäidiksi ryhtyy näitä keskusteluja luettuaan;)
Huomattavaa on myös se, että isien mielipiteitä ei täällä juurikaan näy. Eivät välitä kanalauman kotkotuksiin osaa ottaa.
Kiitos mukavasta kirjoituksesta ja hyvää alkanutta viikkoa.
Mukavasta tekstistä. Minusta tämä on arvokas kirjoitus, sillä kerrot siitä mistä sinulla on kokemusta. Monesti tällä palstalla ihmiset kirjoittavat asioista, joista heillä ei ole itsellään mitään kokemusta. Kaikki perustuu vain luulemiseen.
Aivan, hyvältä tämä teksti todella kuulosti. Näin me äidit toivoisimme että lapsiamme päiväkodissa kohdeltaisiin ja että asiat sujuisivat rauhallisesti ja turvallisesti. Ikävä kyllä tämä ei kuitenkaan aina todellisuutta vastaa. Kiristyneen taloudellisen tilanteen sekä päivähoidon kysynnän kasvun myötä ollaan monessa päiväkodissa hyvin tuskallisessa tilanteessa jossa lapsiryhmät ja lasten sekä hoitajien vaihtuvuus kasvanut huolestuttavasti. Turvallisuus ja jatkuvuus on näissä päiväkodeissa kaukana todellisuudesta. Uskon että varmasti Suomesta löytyy päiväkoteja jotka pystyvät riittävän hyvää hoitoa tarjoamaan, jopa taaperoille mutta mikä tärkeätä on että me äidit kuuntelemme ja olemme ajantasalla oman lapsemme päiväkodin tilanteesta emmekä vain sulje silmiämme siinä toivossa että "kyllä ne ammattilaiset asiat hoitaa".
Viime aikoina on usealla palstalla ollut päiväkodin ammattilaisten huolestuneita kannanottoja etenkin alle kolmevuotiaiden päiväkotihoidon laatua koskien. Tuntuu vähän siltä ettei haluta ottaa todesta tätä huolta.
Hyvät lastentarhaajat 8)!
Meillä kaksi lasta kaupungin lastentarhassa (2v ja 3v) ja erittäin tyytyväisiä sekä lapset että me aikuiset. Te teette todella arvokasta ja hyvää työtä siellä päiväkodissa. Lapsemme pitävät teistä hoitajista (vanhempi piirtää usein viikonloppuisin kortteja teille ja kertoo tarinoita) ja me vanhemmat luotamme teihin.
Joskus olen halunnut äitinä keskustellla lapsen jostakin piirteestä, kehitysvaiheesta jne, aina olen saanut hyviä vinkkejä ja apuja. Kehityskeskustelut ovat menneet todella hyvässä hengessä enkä keksi mitään valittamista.
Voimia Teille, ja kiitos että hoidatte lapsiamme!
suureen ääneen tarhauksesta on paasannut, on täysin vailla omaa kokemusta. Jos lukee hänen juttujaan, huomaa jo sen, ettei hänellä ole omia lapsia, ei minkäänlaista kokemusta lasten kasvattamisesta, eikä minkäänlaista kokemusta päivähoidosta. Ei hänen jutuistaan kannata välittää, itsensä se vaan on naurettavaksi tehnyt.
monesti sellaset henkilöt joilla ei edes ole kokemusta jostain asiasta ovat niitä pahimpia räkyttäjiä, he kyllä tietävät parhaiten miten ne asiat pitää hoitaa ja tehdä.
Mikähän siinäkin on?? Pätemisen tarve, seksin puute(=turhautunut)...
Hyvä että kirjoitit. Näyttää nimittäin olevan niin että kotiäidit (ja sellaiset jotka ovat vannoutuneita päivähoidon vastustajia) eivät halua millään uskoa vanhempien omia kokemuksia päiväkodeista tai heidän lasten omia kokemuksia. Sen sijaan nämä kotiäidit jotka eivät "missään nimessä" veisi lastaan päiväkotiin eivätkä ole vieneet paasaavat suu vaahdossa asiasta mikä siis perustuu heidän omiin kuvitelmiinsa siitä miten asiat ovat tai oikeastaan miten he haluavat niiden olla jotta oma kotivalinta korostuisi jotenkin parhaimpana ja ainoana oikeana ratkaisuna.
On monenlaisia koteja, vanhempia, päiväkoteja ja henkilökuntia. Mitään ei voida yleistää, ei kotien paremmuutta, ei päiväkotienkaan. Kaikki riippuu ennen kaikkea siitä minkalaisia ihmisiä kodeissa ja päiväkodeissa on.
niputat kaikki kotiäidit suu vaahdossa paasaaviksi päiväkotien vastustajiksi? Täytyy sanoa että tämä alkaa jo pikku hiljaa tuntua minusta loukkaavalta. Jos olen valinnut kotiäitiyden omien arvojeni ja perheeni/lasteni parasta ajatellen, ketään muuta tuomitsemattaomista valinnoistaan, älä sinäkään tuomitse minua.
En oikeastaan niputa. Ja kirjoituksessa laitoin sulkuihin kotiäidit (ne jotka vastustavat päiväkotia) juuri sen takia että tiedän että on niitäkin jotka eivät vastusta päiväkotia tai ehkä ei ainakaan mitenkään jyrkästi. En totta maar tuomitse ketään valinnoista mutta siitä tuomitsen että puhutaan aina kun tiedettäisiin jonkun toisen valinnasta ja elämstä enemmän kun tuo henkilö itse.
Tämä toi iloa ja valoa myös perhepäivähoitajan arkiseen aherrukseen.
En minäkään koe olevani lasten "säilyttäjä" vanhempien työpäivän ajan, vaan haluan olla yksi tärkeä ja turvallinen aikuinen näille pienille ihmisille, jotka viettävät päivänsä minun kanssani monenlaisia asioita touhuten.
Tänään on nautittu pulkkamäen riemuista pienintä myöten, on syöty hyvää ruokaa ja luettu satuja kylki kyljessä. Koko porukka nukahti tyytyväisinä päiväunille ja pian alkavat heräillä välipalalle ja pääsevät sitten taas omien vanhempiensa kanssa kotiin.
Lapset tulevat mielellään hoitoon ja vanhemmat luottavat siihen, että lapsilla on hyvä olla. Sen parempaa kitosta ei työstään voi saada.
Kiitos kaikille teille, jotka olette antaneet palautetta kirjoituksestani- hienoa huomata, että kerrankin viestiketju on kulkenut positiivisia polkuja! Jatketaan samaa rataa ja annetaan mahdollisuus erilaisille näkemyksille, ketään tuomitsematta, ketään nostamatta jalustalle!
Positiivista päivänjatkoa!
Miksei äideille mahdollisteta tehdä arvokasta työtä omien lastensa kanssa kotona? Ei se pitkää aikaa vie koko elämästä.
Kerkiää sitä arvokasta työtä tehdä sitten kodin ulkopuolellakin, myöhemmin.
vertailu kotiäiti vastaan lto?!
huokauksien huokaus!
PYSYKÖÖT JOKAINEN LESTISSÄÄN; KOTIÄITI KOTIÄITINÄ JA LTO LTONA JA HYVÄ NÄIN!
ELÄKÄÄ JA ANTAKAA MUITTENKI ELÄÄ !!
Miksi sinä kotiäiti hyökkäät ltota vastaan...
silllä etkö sinä tiedä että se työn arvokkuus lto:lta ei ole sinulta pois, eikä toisinkaan päin !
Etkö ymmärrä , että: TYÖ KUIN TYÖ ON ARVOKASTA!
LOPETA JO!
LOPETETAAN JO TÄMÄ ! KIITOS!
(ps. kiitos ltolle kirjoituksestasi, oli toden mukaista tekstiä t. lastenhoitaja! )
Kaltaistesi työntekijöiden takia voin luottavaisin mielin tuoda lapsemme hoitoon myös lomani jälkeen. Sitä ennen nautitaan kesästä!
Olipa ilo löytää näin positiivinen kirjoitus tältä foorumilta! Kiitos=)
"joten sanoin isälle, joka jo vaarassa myöhästyä töistä, että voin auttaa hänen lapseltaan ulkovaatteet pois, jotta isä pääsee matkaan. Isä kiitti hymyn kera." Tää nyt on liikaa palvelua, mitä se meille kuuluu jos ne töistä myöhästyy...oma moka.
oikeen kaivaa vanha kirjoitus esiin jotta nyt kaikki luulemme että pitkät päivät tarhassa ovat vain suurta luksusta..Sitten jos päinvastoin kirjoitetaan niin kaikki tarhaäidit täällä puolustelee että kyllä se meidän napero vaan nauttii 10 h päivistä eikä kotiin halua..
Toivottavsti sen naperon ei tarvitsisikaan enää mennä kotiin, johon se ei halua.
Apn kauniisti sydämellä kirjoitettu kuvaus päiväkotipäivästä lämmittää varmasti jokaisen stressaantuneen äidin sydäntä. Näinhän sen pitäisi mennä, tätä me äidit toivomme lapsemme saavan ja näin myös hoitajat toivovat pystyvänsä eläytymään työhönsä ja hoitolasten päivän tapahtumiin ja tuntea hyvää oloa siitä että on lasta pystynyt auttamaan ja tukemaan vaikka joutunut pitkän päivän olemaan erossa äidistä. Tämä on sitä laadukasta päivähoitoa jota vanhempien pitäisi vaatia lapsilleen, joka ei ole mahdollista jos puitteet eivät tätä mahdollista, jos ryhmät liian suuria ja aikuisia liian vähän jne. Tämä on sitä nykypäivän todellisuutta liian monessa päiväkodissa.
Ihanaa kuulla, että päiväkodissa voi olla myös tällaista. Sen takia vienkin oman jälkikasvuni luottavaisin mielin päiväkotiin. Kiitos henkilökunnalle upeasta työstä lasteni parissa!