On sydän hukassa
näillä teillä tuulien.
Kohdettaan hakee
toista samanlaista
itsensä hukkaajaa
rakkauden kadottamaa...
Moniin kohtaloihin törmää
ja jokaisesta haavat jäävät tihkumaan...
Sydämen kohdalle kylmän sormen
jälki jää
kuin huuruiseen ikkunaan
kun rinnoissa käsiään kuljettaa
eikä saatava lempi mitään lämmitä.
Missä sylissä haaveet kotinsa tekee
minne unelmat kertyy kutsumaan...
Sielläkö kohtaa sydämen
jossa rakkaus asuu myös kaivaten
joka kaiken kahlitsee
suojaisensa taikapiirinsä sisälle
kaksi asettaa...
näillä teillä tuulien.
Kohdettaan hakee
toista samanlaista
itsensä hukkaajaa
rakkauden kadottamaa...
Moniin kohtaloihin törmää
ja jokaisesta haavat jäävät tihkumaan...
Sydämen kohdalle kylmän sormen
jälki jää
kuin huuruiseen ikkunaan
kun rinnoissa käsiään kuljettaa
eikä saatava lempi mitään lämmitä.
Missä sylissä haaveet kotinsa tekee
minne unelmat kertyy kutsumaan...
Sielläkö kohtaa sydämen
jossa rakkaus asuu myös kaivaten
joka kaiken kahlitsee
suojaisensa taikapiirinsä sisälle
kaksi asettaa...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Valo onkin lisääntynyt suuresti,viimepäivinä.
No,rakkaus on usein kadoksissa,eikä tiedä,mistä sen löytäisi. Ehkäpä tulee tiellä vastaan,toivotaan parasta.Surullinen sävel on runoissasi..Kaunis runo,kiitos taas tästä.Mukavaa päivää sinulle!
Se taikapiiri on jossain..löytyy kyllä.
Iloa!t.Irkku
...symppikset!!! ja aamuaurinko!!!
no niimpäs on valon päivä ja sen sentään
pitäisi luvata kauniin päivän...
no on tässä vähän verhottu melankolian viittaan
mutta sellaista se toisinaan
mutta miten usein olen sanonut-kyllä se iloksi
muuttuu mutta hyväksi ei milloinkaan...hihii.
no taikapiiri on tietysti rakkaus.
aamu etenee ja karavaani kulkee...
joten iloisena kiitän sanoistasi
ja toivottelen hyvää talvipäivää molemmille
sinne päin ja muutenkin kaikkea hyvää,
sydämestäni lämpimin ajatuksin.
.. ja surullinen, ehkä toiveen hippunen viimeisillä riveillä, häivähdys vainen. Elämä on joskus, noh vain elämää. Kyselevä, elämää kartoittava on runosi, tykkäsinpä tästäkin.:)
...elämää,ei sen enempää.
no en kai surun viittaa kantanut
vaikka melankolian väreihin tässä pukeuduin.
no vähän tämä kuuluu sarjaan;"pöllöä"hihii,
sellainen yleisilme tästä tietysti
lukijalle jää...
tänään näin,huomenna toisin tai ei ollenkaan...
kiitän sinua sanoistasi
ja mitä toivon,no tietenkin kaikkea
hyvää ja kaunista päivääsi,
lämpimin halauksin vahvistettuna.
En minä tiedä olenko elämäsi paras
Mies. Hän sinun elämääsi ja sielusi
kylpyyn. Mutta tahdon kokea niin.
Niin kuin jokainen mies naiselleen.
Jotain tärkeää ja täyttävää sydänalassa.
Jonka näkeminen on jotain enemmän.
Kosketuksensa herättävää. Sellaista
mikä saa sydämen pinnan väreilemään.
Voiko mies muuten asettua naiseen ja
Rakastaa. Kokonaan ja miehisyyden
koko karheudella. Kaikella sanoen:
minä olen elämäsi paras mies. Kokonaan.
Ei se ole aina selkeää. Epäröi ja
katsoo itseään. Tutkii sitä, mitä eudustaa
ja riittävyyttään. Asettaa itsensä altiiksi ja
haastaa. Mutta kuitenkin Rakkaudessa.
Kuinka se kaikki säilyy usein piilossa
ja suojassa kuoressaan. Naisen sielun
silmien tavoittamattomissa. Ja toisaalla
palava halu olla ainut ja paras mies.
Ja kun kuori murenee viimein,
nainen löytää parhaan miehensä.
Rakkaansa.
http://www.youtube.com/watch?v=DbQpSUzEn6I
Kiitos runostasi.
Nainen varmaankin kaipaa
ja odottaa miehestä Rakkautta,
joka on vahvaa ja itseensä luottavaa.
Kiinni tässä päivässä ja ajassa.
Vahvana ja luotettavana.
Ei unelmia, haaveita vaan
kirpeää ja aitoa Rakkautta nyt
ja tässä.
Pois eilinen.
Pois menneet.
Nyt ja tässä. Todellisena.
Hienoa runoa sinulta.
Ajatus, teksti ja säkeet
kohdallaan.
Nautittavaa ja luettavaa
Rakkausrunoa sinulta.
Eilinen meni ATK asennuksissa.
Oli yöllä Alfred hampaillaan
käsitellyt kaapeleita ja aamulla
nurkassa virnisteli häntä sikkurallaan,
kun yritin yhteyttä.
Nyt yhteydet kunnossa ja
asioista kollien kesken sovittu.
Ei kun komeaa talvipäivää
ja voimia sinulle.
...epäröintiä ilmassa.
tuntuu itseluottamisen heiväröiseltä
puutteelta ja rakkaudessa,parisuhteessa ei pitäisi olla epäilyksille sijaa...
rakkaus hitsaa parhaat toisilleen kiinni
toisiinsa.
sillä sipuli!!! hihii.
taas alkoi ajatuksia pyörimään kun luin hienoa
tekstiäsi.
no olihan minun pähkäily siipi maassa tyyliin
kulkeva mutta sellaista se toisinaan on
vaikka nyt ei mitenkään tarkoituksella näin
kirjoitettu tai mikään ei antanut aihetta....
ei ikinä osaa varautua mitä puupäähän pätkähtää...hihii.
kiitos ystävä hyvä vierailustasi ja toivon
hyvää talvipäivän jatkoa-niistä kannattaa nauttia.
jos pystyt itse sietämään niin puserra valkosipulia ja sitä johtoihin niin alfred
kiertää kaukaa moiset välipalaainekset,
jos ei nyt satu pitämään valkosipulistakin hihii.
Rakkauden hukkateillekö sitä on jouduttu, hih. Kuitenkin puhutteleva runon sisältö.
...no eikohän jokaisesta tunnu siltä
joskus ja tämähän oli kuvailua matkan varrelta
siis sen elämän mittaisen.
eipäs tikahduta siellä hihityksiin toisen
epäonnen takia hihii.
kiitän sinua lämpimästä palautteestasi
ja toivon päivääsi mitä parasta työn iloa,
onnistumisen riemua,
lähetän myös lämpimän halauksen.
Sydän on hukkunut
kaltaistaan etsimään
törmäten tunteisiin
haavoja tekeviin
Kylmän kosketuksen jälkeen
lämpöä odottaen, toivoen
toista rakkautta kaipaavaa
jolloin molemmilla olisi annettavaa
sydämeen kertynyttä rakkautta jaettavanaan.
Näin vastaten kaipuun runoosi, sydäntä etsivään meleesi. :)
...tuntuu oma runo selvemmältä
kun lukee palautetettasi josta kovasti kiitän.
tuo on hyvin-"sydämeen kertynyttä rakkautta
jaettavanaan".
niin oikeassa olet,sydämeen se kertyy varastoa
pitämään.
kiitän rakas ystäväin vierailustasi
ja toivon lempeitä tuulia siivittämään
kulkuaisi halki päiväsi paisteessa auringon....
ainakaan runoissasi hukkateillä, jokaisena
päivänä sen olet meille kaikille osoittanut. Ja
mietipä, kuinka moni edes joka päivä pystyy
tuottamaan uutta, ei kovinkaan moni. Joskus kyllä
pystyin itsekin siihen, vaan en enää.
Neljäs säkeistä runostasi on ihan erityisen kos-
kettava sanomallaan. Mutta vaikuttava on varmaan
oikea sana kuvaamaan kokonaisuutta.
Onnittelut Jouni, olet jälleen kerran tehnyt
mahtavaa työtä meidän silmiemme iloksi.
..."tälläisiä" suoltaa kuka tahansa...
mutta kun mennään siihen mitä ihailen sinun
runoissa-niiden vahvuutta ja koskettavuutta
niin sellainen ei onnistu millään minulta
jotenka vielä pitää olla rakkaan mestarinsa
opissa.
pitäisi kirjottaa iloisimmista asioista
mutta on kai elämä kuin pysähtynyt,
seestynyt paikoilleen
mutta on päivässäni mukavaakin ja se on
rakkaan mestarin vierailu josta kiitän
ja halauksen lähetän kietoutumaan ympärillesi
kuin sanoen-olet mahtava ystävä rakas!!!
ovat ajatuksesi
runosi sisällä.
Olet tajunnut
jotain hyvin
oleellista.
Vain rakkaus
antaa sydämelle
lämpimän jäljen.
Kukkeinkaan muoto,
kauneinkaas *saalis'
ei täytä rakkauden
vaatimusta, ei
jätä jälkeensä
onnea ja täyteyttä.
Rakkaus kaikkoaa
jokaisen tyhjän
suhteen myötä
yhä kauemmas,
tähdeksi horisontin taa..
Jokaiselle soisi sen sylin, jonka jälkeen kaipuu katoaa, koska rakkaus rakkaudessa asuu.
Kiitos sinulle runostasi Runo64.
...on taas niin oikeassa
ja niinhän se on.
no kaipa tämä oli kuvailua siitä
kuinka hukassa sitä toisinaan on,
mikä ei ole ollenkaan epätavallista
minulle hihii.
no minä olen kyllä niin nopea kävelemään
että saan tähteni lopulta kiinni
vaikka joutuisi sitten kulkemaan
monien taivaanrantojen halki.
kiitos kultainen prinsessa
syvältä luotaavista sanoistasi
ja toivotan päivääsi lempeitä tuulia
jossa kaikki unelmat asuu tarjoten mahdollisuutta
muuttua todeksi...
niin toivon lämmöllä sydämestäni.