Diagnoosi tuli vajaa vuosi sitten

Sain Lamictalia ja aluksi se auttoikin. Nyt masennus on palannut takaisin. Ravasin jo vajaat kolme vuotta lääkärissä ennen tätä tuomiota, ja kun luulin, että vihdoin joku lääke auttaa, on paluu vaikeaan masennukseen toivoton.

Miksi aina sanotaan, että elämä on tärkeää ja pitää nauttia? En ole nauttinut enää vuosiin, lasuudesta muistan vain lyhyitä yksittäisiä tapahtumia. Nuoruus meni päihteiden käytössä, psykiatrien pyörityksessä ja koulujen keskeyttämisessä.

Lopulta kävin pari vuotta ammattikoulua, sen jälkeen työelämässä n. 10 vuotta. Jouduin työpaikalla kiusatuksi ja mielenterveysongelmat johtivat päihdekierteeseen ja irtisanomiseen. Olen taas töissä, mutta tekee mieli vain kuolla. Käytän taas päihteitä kaikki mahdolliset vapaat hetket.

Miksi täällä pitää kitua? Yhteiskunta on julma! Pakotetaan tänne, ei mitään apua, ei armahdusta. Tappaisin heti itseni, jos vain olisi keinot ja rohkeutta.
91194
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Jos et ole vielä kokeillut, niin kysy lääkäriltäsi Seroquel -lääkettä, siitä on kopioversio nimeltään Ketipinor.

Seroquelia on normaalia ja depottia, se normaali aiheuttaa väsymystä sivuvaikutuksena, reippaan annostuksen kun ottaa illalla, niin uni tulee helpommin. Molemmat versiot rauhoittavat ja tasaavat mielialaa aika hyvin, ainakin joillain meistä.

Kokeilin juuri depot -Seroquelia, hyvin meni ennen masennuskautta, silloin siirryin siihen normaaliin Seroquelin versioon ja murhe hyytyi vähäiseksi.

Äänestä
  • Oikean lääkityksen löytyminen on pitkäveteistä puuhaa.Sitten tulee taas uusia lääkkeitä ja on kokeiltava miten ne auttavat.Tämän kaiken keskellä ihminen voi huonosti melkein koko ajan.Mieliala on maassa ja taivaassa,yleensä maassa.Oloa ja hoitoa helpottaisi jos voisi olla käyttämättä päihteitä.Tietäisi miten lääke vaikuttaa ja mikä on oikeasti mieliala.Helppo sanoa.Jos raitistua tahtoo,niin täytyy nöyrtyä esim.AA-ryhmään

    Äänestä

  • Oinaski kirjoitti:

    Oikean lääkityksen löytyminen on pitkäveteistä puuhaa.Sitten tulee taas uusia lääkkeitä ja on kokeiltava miten ne auttavat.Tämän kaiken keskellä ihminen voi huonosti melkein koko ajan.Mieliala on maassa ja taivaassa,yleensä maassa.Oloa ja hoitoa helpottaisi jos voisi olla käyttämättä päihteitä.Tietäisi miten lääke vaikuttaa ja mikä on oikeasti mieliala.Helppo sanoa.Jos raitistua tahtoo,niin täytyy nöyrtyä esim.AA-ryhmään

    Heips!
    Se nyt on ainakin varma että alkoholi ja mielen hoito ei sovi yhteen .

    Äänestä

Zaukkis kolleega!
Oletko naaras vai uros?
Onko ikää tullut paljon?
Mikään pakkohan sinun ei ole vastata!
Olen kokenut aivan saman, istunut pyssynpiippu suussa ja laukaissut. Nenä vaurioitui.
Neurologi ties sopivan lääkityksen viimeisessä hädässä.
Tyttäreni onnistui itsemurhassa milleniumin jälkeen. Sairaushan on periytyvää.
Olen saamieni tietojen mukaan todella hyvin toipunut.
Alkoholin käytön lopetin yli 30 vee sitten.
Jos kiinnostaa juttelen mielläni.
T. että näin.

Äänestä

Kannattaa etsiä vielä vaan sitkeesti oikeeta lääkitystä ja terapiaa eikä heittää tätä elämää haaskiin jaksamista sulle!!

Äänestä
  • Kolmen vuoden terapian läpikäyneenä tiedän että se auttaa. Sitä enne lääkitys kuntoon jossain muualla kuin arvauskeskuksessa. Lamictal on osoittautunut minulle hyväksi

    Äänestä

Nyyh nyyh!

Äänestä

Minunkin elämä on ollu ja näemmä jatkuukin yhtenä helvettinä.En minäkään täällä haluais enää kitua.

Äänestä

olen varmaan yhtä pitkän linjan potilas. välttämättä lääkäritkään eivät tiedä mistä sairaudessa on oikein kysymys. minulla kesti lähes kaksikymmentä vuotta ennenkuin asiaan saatiin valaistusta. monet turhat asiat olisi tullut ymmärretyksi jos olisi olllut asiantuja apua aikaisemmin .ei vieläkään mene hyvin , mutta parempi kun tietää mistä on kysymys , ja miksi olen monissa tilanteissa toiminut niin kuin olen

Äänestä

Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Lievä kaksisuuntainen miele... kirjoitti:

Sain Lamictalia ja aluksi se auttoikin. Nyt masennus on palannut takaisin. Ravasin jo vajaat kolme vuotta lääkärissä ennen tätä tuomiota, ja kun luulin, että vihdoin joku lääke auttaa, on paluu vaikeaan masennukseen toivoton.

Miksi aina sanotaan, että elämä on tärkeää ja pitää nauttia? En ole nauttinut enää vuosiin, lasuudesta muistan vain lyhyitä yksittäisiä tapahtumia. Nuoruus meni päihteiden käytössä, psykiatrien pyörityksessä ja koulujen keskeyttämisessä.

Lopulta kävin pari vuotta ammattikoulua, sen jälkeen työelämässä n. 10 vuotta. Jouduin työpaikalla kiusatuksi ja mielenterveysongelmat johtivat päihdekierteeseen ja irtisanomiseen. Olen taas töissä, mutta tekee mieli vain kuolla. Käytän taas päihteitä kaikki mahdolliset vapaat hetket.

Miksi täällä pitää kitua? Yhteiskunta on julma! Pakotetaan tänne, ei mitään apua, ei armahdusta. Tappaisin heti itseni, jos vain olisi keinot ja rohkeutta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu