Ystävä kadoksissa

Olen eläkkeellä ja haluaisin naisystävän kaveriksi, arkipäivän seuraksi (olen hetero) suunnilleen samanikäisestä ja kaltaisesta ihmisestä. 50-60 vuotias. Olin lapsena yksinäinen lapsi, ei siskoja vain veljiä perheessämme. Minulla ei ollut koskaan oikein tyttökaveria, niin kuin muilla, lieneekö johtunut ujoudestani. Joten nytkään ei vielä minkäänlaista ns. naisverkostoa ja parasta ystävää ole. Olen eronnut, mutta seurustelen. Kumppanini on vielä työelämässä ja minulle jää paljon yksinäistä aikaa päivisin. Kaipaan meno- ja keskusteluseuraa. Päivät tuntuvat ikäviltä, eikä huvita lähteä oikein yksin minnekään. Olisi mukava vaihtaa ajatuksia ja vaikka käydä elokuvissa tai jossain jonkun vastaavan yksinäisen kanssa. Aika tahtoo mennä vain olemalla kotona ja murehtien asioita. Alan tuntea itseni jo hiukan syrjäytyneeksi ja masennuskin iskee välillä. Lapseni ovat jo maailmalla ja harvoin tapaamme. Olen nykyisin aika ulospäin suuntautunut, mutta hyvä ystävä olisi tarpeen. Jos tunnet samoin, niin ota yhteyttä ja vastaa. Voisimme vaikka aluksi kirjoitella tai soitella ja jos tuntuu että olemme samalla aaltopituudella, niin vaikka tavata jne.