Ahdistaa...

ei siinä ole mitään ihmeellistä.vauvahan ei osaa viestiä muuten kuin itkemällä,sinussa on vanhemman ainesta kun reagoit rakkaan lapsesi itkuun.osallistutko lapsesi hoitoon iltaisin vai kuunteletko olohuoneesta kun äiti hoitaa vauvaa?mikäli et osallistu,en ihmettele jos ahdistaa.oletko ylihuolehtivainen,pelkäätkö lapsen itkua?keskustele tunteistasi jonkun kanssa se helpottaa.kannattaa muutenkin miettiä miksi se se ahdistaa.vauva ei kuitenkaan itkusta säry.opettele lapsesi reagointitapoja ja opettele hellimään vauvaasi,se auttaa kun alkaa ymmärtää miksi vauva itkee ja varsinkin jos oppii helpottamaan vauvan oloa jos on vaikka masu kipeä.

tumppaa vauva äänieristettyyn roskikseen ja lukko pääl ni ei kuulu parku, sit aamul taas pois

että se kun tunnet itsesi niin voimattomaksi ja tietämättömäksi lapsesi itkun edessä, saattaa ahdistaa. Et ole vielä tutstunut häneen kunnolla, ethän ole tietenkään 7 viikossa ehtinytkään. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä vähän, kyllä se siitä lähtee luistamaan. 20 vuoden kuluttua muistelet kaiholla näitä aikoja:))

jospa sinua ahdistaa se että ajattelet että vauva ei saisi itkeä. Itku on vauvan tavallinen tapa ilmaista itseään, eikä sillä yleensä ole ihan niin paha olo kuin miltä äänestä päätellen vaikuttaa. Eikä se ole myöskään mitään tahallista kiukuttelua tai ilkeyttä. Kun ajattelet noin kestät äänenkin paremmin.

Jos vauva ei normaalikeinoin rauhotu niin anna sen itkeä turvallisissa oloissa, ja kun rauhottuu osoitat hellyyttä. Meidän poika vauvana itki väsymystään joka ilta klo 18- 20, ja kun kuitenkaan mikään ei auttanut, annoimme hänen itkeä kaikessa rauhassa toisessa huoneessa, koska hiljennysyritykset vain väsyttivät häntä lisää. Tämä keino auttoi aika nopeasti ja itkut vähenivät ja loppuivat, omin päin lapsi pystyi varmaan rauhottumaan paremmin. Nyt on jo iso mukava kaveri, joka ei saanut tuosta mitään traumoja.

Kyllä se ahdistus varmaan johtuu iltaisin pääasiassa väsymyksestä :)
Ja kenelläpä ei olisi paha olla kun oma lapsi itkee!?Minulla on kaksi lasta,vanhempi kolme ja puoli,ja nuorempi puoli vuotta.Toisen kanssa on päässyt tosi helpolla ja vähillä itkuilla,mutta ensimmäinen itki yötä päivää.Mutta hänellä onkin ollut vauvasta asti vatsavaivoja.Itseäni varsinkin yö ja iltaitkut ahdistivat juuri väsymyksen takia.Ja oli niin paha olla kun näki että toiseen sattuu,eikä voinut millään tavalla helpottaa.
Vielä lohdutukseksi;kyllä ne itkut helpottaa huomattavasti viimeistään vuoden ikään mennessä! ;) Loppujenlopuksi vauva-aika on todella lyhyt,yritä nauttia,vaikkei se aina ihan helppoa olekkaan...

vikaa, hyvä mies! Rakastat omaa lastasi - teidän lastanne. Ei sitä haluaisi ajatella että hänellä olisi paha olla. Mutta kun hän ei osaa itseään ilmaista oikein muutenkaan. Ole hänen lähellään ja pidä huolta hänestä. Älä ahdistu liikaa. Jutelkaa asiasta myös neuvolassa.

Ja aina joskus, jos suinkin vaan jaksat, kun lapsi lopulta nukahtaa, niin tee vaikka pari pikku voileipää teille molemmille, jotka voitte yhdessä syödä ennen kuin kaadutte puolikuolleena sänkyyn.
Ei sillä muuta, mutta se irrottaa pieneksi tärkeäksi hetkeksi ajatukset siitä maailman navasta...