Meillä on 1½-vuotias lapsi, ja nyt toivoisin kovasti pikkusisarusta hänelle. Hieman huolestuttaa käytännön asoiden sujuminen näin ennakolta, kun yhden lapsen kanssa kaikki on sujunut suht. helposti. Kysymykset kuulostavat varmasti melko avuttomilta, mutta olisin kuitenkin kiitollinen kaikesta vastailusta.
Miten kaupassa käynti onnistuu, jos on koppa ja parivuotias lapsi. Täytyykö ottaa isi aina mukaan?
Onnistuuko kävelylenkit enää kun on vauva ja reilu parivuotias? Meinaan sitä, kun synnytyksen jälkeen oli ihana reippailla vaunujen kanssa ja pudottaa samalla painoa. Eli siis miten painon pudotuksen kanssa?
Sitten toisena kysyisin opiskelun järjestämistä, kun on kaksi. Yhden kanssa olen onnistunut järjestämään niin, että tuttava katsoo häntä 3-4 tuntia päivässä. Vauvaa en pystyisi jättämään kenellekään hoidettavaksi. Kuinka pitkään teillä on opiskelujen aloitus viivästynyt? Miten olette järjestäneet hoitoasiat?
Miten kaupassa käynti onnistuu, jos on koppa ja parivuotias lapsi. Täytyykö ottaa isi aina mukaan?
Onnistuuko kävelylenkit enää kun on vauva ja reilu parivuotias? Meinaan sitä, kun synnytyksen jälkeen oli ihana reippailla vaunujen kanssa ja pudottaa samalla painoa. Eli siis miten painon pudotuksen kanssa?
Sitten toisena kysyisin opiskelun järjestämistä, kun on kaksi. Yhden kanssa olen onnistunut järjestämään niin, että tuttava katsoo häntä 3-4 tuntia päivässä. Vauvaa en pystyisi jättämään kenellekään hoidettavaksi. Kuinka pitkään teillä on opiskelujen aloitus viivästynyt? Miten olette järjestäneet hoitoasiat?
Vastaukset 10
Vanhimmat
kärryjä mihin saa taaperon istuun ja vauvan kaukaloon(ei siis mitään omaa raahata kauppaan).
Jos on kaksosten rattaat niin lenkkeily vois onnistua,tosin kaksivuotias tuskin haluaa kauaa paikoillaan istua kun haluaa myös kävellä.Mulla putos paino imetyksellä.
Opiskelusta en tiedä.Mutta jos opinnot tuntuu tärkeältä niin kannattaisi ehkä keskittyä ekaks siihen että voi sitten rauhassa keskittyä lapsiin.
Meillä lapsilla ikäeroa 1v 9 kk. Vaunuihin hankittiin seisomalauta. Kauppa on 100 metrin päässä niin onnistui kaupassakäyntikin helposti kun vauva vaunuissa ja vanhempi seisomalaudalla, nykyään kyllä jo kävelee ja seisomalaudalla ei ole käyttöä. Suuremmat ostokset helpompi niin, että toinen vanhemmista käy yksin kaupassa:)
Kävelylenkit ei kyllä kovin hyvin onnistunut, vanhempi lapsi haluaa kävellä itse, mutta se on sellaista että joka roska pitäis olla tutkimassa. Lähinnä oltiin leikkikentällä ja vauva nukkui vaunuissa. Kaksostenrattailla onnistuis lenkkeily ehkä helpommin. Olen käynyt vauvan kanssa lenkillä kun mies on ollut vanhemman lapsen kanssa kotona tai sitten ollaan käyty koko perhe, vauva vaunuissa ja vanhempi lapsi matkarattaissa.
Itse en mielelläni käy ruokakaupassa pienten lasten kanssa yksin. Koen sen raskaaksi. Käyn joko yksin äkkiä lähikaupassa tai sitten menemme koko perhe esim johonkin markettiin. (isommista lapsista tulee ken haluaa). Kaupungilla käyn kyllä vauvan ja kaksivuotiaan kanssa isompien ollessa koulussa. Otan mukaan kaksostenrattaat ja sitten kuljeskelemme kaupoissa ja istuskelemme kahviloissa. Minulla on siis kaksostenrattaat joissa vaunukoppa. Teen pitkiä lenkkejä niin että vauva nukkuu vaunukopassa ja kaksivuotias istuu ratasosassa. Hoitoasioista en osaa sanoa mitään kun olen ollut kotona aina siihen asti kun lapsi on ollut vähän yli 1, nyt aion olla kauemminkin. Opiskelut on jossain kaukana takanapäin.
Meidäm lapsilla ikäero on 1v10kk. Kaksosten rattailla kuljetaan missä on vauvan koppa. Kauppareissut tehdään mieluiten yhdessä isin kanssa, mutta onnistuu toki ilmankin. Vauva kärryjen istuimeen ja isoveli viereen. Käyn siis sellaisissa kaupoissa, missä löytyy kunnolliset kärryt. Toisinaan jos pieni nukkuu laitan autokopan kärryihin, mutta silloinn ei mahdu kovin isoja ostoksia mukaan. Meillä ainakin vanhempi pysyy rattaissa, kun on tottunut siihen että ei päätä itse haluaako pois, eli lenkit sujuu myös hyvin. Jos mulla olis sama tilanne, kuin ap kirjoitti, opiskelisin kyllä ensin, kahden kanssa on hankalampaa.
Ei, älä hanki lisää lapsia. Pysyy arki helppona ja riittää aikaa parisuhteelle. Ei se lasten määrä vaan laatu. :) Joskus 1 on hyvä numero. :)
Pikkusisarus on aika tärkeä asia lapselle. Eikö toisaalta aikuisillekin jää enemmän omaa ikaa, kun lapset touhuavat keskenään. MOnesti ainoa lapsi on melko riippuvainen vanhemmista kotileikeissä, eikä ole kovin omatoiminen? Ainakin mä olen nähnyt yhden sellaisen tapauksen, joka oli oikea pallo jalassa vanhemmille.
Miksi ihmiset aina ajattelee, että lapsi haluaa leikkikaverin? Tätä voi verrata siihen kun miehesi sanoisi et ei sussa mitään vikaa oo mut otanpa uuden vaimon. Vanhemmat ne haluu toisen lapsen tuskin he kysyvät lapselta haluuko lapsi vanhempia jakamaan jonkun. Meillä on yksi lapsi ja se riittää.
ontuva. En näe siinä mitään logiikkaa. Täsmentäisitkö hieman?
Jos itse jaksat ja haluat niin siitä vaan. yleensä kaikki järjestyy jotenkin. meillä ainakin järjestyi. ajattelin että esikko on varmasti mustasukkainen ja tekee kaiken pahan kiusatakseen mutta ei silloin hän älys olevansa isoveli ja lopetti tuttipullon itse, alkoi kunnolla syömään ja tekee kaikkea itsenäisemmin vaikka mulla oli aikaa auttaa ja hoitaa häntäkin paljon kun vauva alkuun nukkui. Nyt nuorempi täyttää vuoden ja minusta on ihana katsoa ja kuunnella kun he nauravat yhdessä ja leikkivät. Opinnot kannattaa jättää joksikin aikaa koska voit olla aika väsynyt siis vauvan synnyttyä mutta kaikki järjestyy jotenkin ;) minä ainakin vain laitoin lapset sisar-rattaisiin ja menoks en kysynyt esikolta et haluatko istuu vai kävellää vaan tosiaan sanoin että nyt istut koska muuten emme ole ikinä perillä.
Ja tuli mieleen, että miten olette nukkumisasiat järjestäneet?
Isompi omaan huoneeseen, kun vauva syntyy?