Mahdollinen paniikkihäiriö?

Siinähän se otsikossa jo tulikin.

kokonaan kofeiinin käyttö, se näitä oireita aiheuttaa useimmissa tapauksissa.

Voit saada hyvänkin avun ja pääset elämään normaalia nuoren ihmisen elämää. Koska olet ollut lapsena kiusattu, kannattaa miettiä myös terapian mahdollisuutta. Ja muista, että ujous ei ole sairaus, jokainen kestää sosiaalisia tilanteita yksilöllisesti. Mutta, jos jännittäminen rasittaa ylenmäärin, kannattaa hakea apua. Kaikkea hyvää. Ja tällä kertaa tuntuu siltä, että kahvimiehen neuvosta voisit ottaa onkeesi :). Niin, ja kirjoituksesi perusteella et ole ollenkaan sekaisin.

Kyllä kannattaa käydä lääkärillä ja jos pääset, niin mene nuorisopsykiatriselle polille tai sitten yksityiselle psykiatrille.

Nuorille on omia lääkkeitä.

Aluksi voi tuntua, että oireet pahentuvat, mutta se on ihan henkilökohtaista.

Olen kirjoitellut joskus tänne anonyymina, mutta nyt haluan kirjoittaa omalla kuvalla.

Sitten näet, että tämän sairauden kanssa pärjää.

Kysy vanhemmiltasi onko heillä ollut tai onko vielä samanlaisia oireita.

Mikä tärkeintä, kun kohtaus tulee pahemmin, niin puhu puhu puhu heille, sillä silloin tarvitset jonkun lähelle, joka tietää että tarvitset turvaa vähäksi aikaa, että asia menee ohi.

Kahvi, tupakka ja alkoholi pahentavat tilannetta.

Jos et urheile normaalisti, niin nyt aloita. Joukkue urheilussa saat negatiiviset ajatukset unohtumaan.

Moni psykiaTRI sanoo, että pitkäkestoinen liikunta korvaa ainakin osittain mielenterveyslääkkeet, koska silloinhan negatiiviset hormoonit erittyvät tai jotain sinne päin.

Katso leffoja missä saa nauraa.

Itse käyn laulamassa karaokea, koska haluan onnistuneita suorituksia.

Nyt olen syönnyt lääkkeitä kolme kuukautta ja eilen pidin kokouksessa jo pitkiä puheita.

Tiedätkö miten koulupelko erottuu pinnauksesta.

Siten, että lapsi\ri suunnittelee iltaisin kouluun menoa, mutta aamulla hänellä on kuumetta tai muuta

Laita minulle s-postia jos haluat keskustella asiasta. Minulla on kokemusta just samanlaisesta jutusta.

Kyllä ilman muuta kannattaa mennä lääkärin puheille. Valitettavasti tosiaan terveyskeskuksissa avun saanti on psyykkisiin sairaukssin monesti vaikeaa, mutta ehkä siihen on nykyisin kaikkien sattumien jälkeen kiinnitetty enenmmän huomiota. Kahvi ei itsessään aiheuta vakavaa ahdistusta mutta valmiiksi olevaa se ruokkii. Traumoista lapsuudesta kannattaa puhua, psykologien kanssa (kunnallinen, koulu, yksityinen). Paniikkikohtaukset voivat olla erittäin pahoja ja välillä varmasti tuntuu että ei kestä enää. Niitä voidaan kuitenkin hoitaa ja lyhyellä terapialla ja lääkityksellä on varmasti elämänlaatua nostava vaikutus.

Tuossa joku laittoi vastauksessa sanan normaali ja se on aika huono sana, koska olet varmasti normaali. Jos leimautumisen pelko tai jokin vastaava painaa niin muista, että se ei tee kenestäkään sairasta että käy lääkärillä.

Kiitos kaikille vastauksista, on ilahduttavaa lukea että täältä löytyy paljon välittäviä ihmisiä. En ole toistaiseksi vielä kenenkään paikkeilla käynyt, mutta olen puhunut asiasta parhaan kaverini kanssa, joka helpotti suuresti oloani. Kenellekkään en ole aikaisemmin asiasta avautunut, peläten sitä ettei kukaan pystyisi ottamaan asiaa vakavasti.

Kahvinjuonti on vähentynyt aamukahveihin ja tupakointia olen vähentänyt puolesta askista päivässä 1-4 tupakkaan. Kuten anssi.p aikaisemmin mainitsi, urheilu auttaa ja aloitin salilla käynnin ja lenkkeilyn. Tupakasta yritän vierottua kokonaan tässä kevään aikana.

Elämä hymyilee ainakin toistaiseksi mutta jos vielä näitä kohtauksia sattuu tulemaan, lähen suoraan lääkäriin tai muuhun vastaavaan.