Tunnen kuinka helvetilliset voimat pääsevät ajoittain pääni sisälle ja vaivun psykoosiin.
Se saattaa kestää tunteja. Näen ihmiskasvojen muuttuvan eläimellisiksi, pedon kasvoiksi. Asuuko silloin saatana minussa vai hänessä jossa sen näen?
Olen lukenut näitä palstoja toivoen saavani valoa elämääni, olen kuunnellut suviseurasaarnoja netistä ja minä itken, kaipaan lapsuutta, turvallisuutta ja kotia, joihin kuului puhdas usko ilman opillisia kiemuroita.
Minä nauran kuulemieni saarnojen lapselliselle osalle, miä nauran uskovaiselle miehelle joka pyytää Jumalan lasten esirukousta, että pääsisi tupakan orjuudesta eroon, minä nauran sille naiselle joka pyytää esirukousta, että hänen entinen miehensä saisi palaamisen armon.
Minä itken vanhempien ja sisarusten esirukouksille, jossa he toivovat että epäuskoinen perheenjäsen saisi palaamisen armon.
Olen siis hyvin itsekeskeinen.
Minä olen välinpitämätön ja kuuro kun puhuja lukee raamattua. Ne ovat vain ihmisten kirjoitelmia kaukaa menneisyydestä, ajalta jolloin kirjoitustaito oli harvinaista, ihmisillä vähän viihdykettä, vähän tietoa ympäröivästä maapallosta, silloin saattoi kehitellä omia tarinoita jotka myöhempi sukupolvi ottaisi todesta.
Mitä tästä kaikesta päättelen? Olen huolella manipuloitu puhujien ja suvun toimesta. Vaikeuksien kanssa eläessä muistot palaa siihen tuttuun ja turvalliseen.
Hetken haluan uskoa kuten he. Se on vain pieni hetki ja elämä taas jatkuu.
Se saattaa kestää tunteja. Näen ihmiskasvojen muuttuvan eläimellisiksi, pedon kasvoiksi. Asuuko silloin saatana minussa vai hänessä jossa sen näen?
Olen lukenut näitä palstoja toivoen saavani valoa elämääni, olen kuunnellut suviseurasaarnoja netistä ja minä itken, kaipaan lapsuutta, turvallisuutta ja kotia, joihin kuului puhdas usko ilman opillisia kiemuroita.
Minä nauran kuulemieni saarnojen lapselliselle osalle, miä nauran uskovaiselle miehelle joka pyytää Jumalan lasten esirukousta, että pääsisi tupakan orjuudesta eroon, minä nauran sille naiselle joka pyytää esirukousta, että hänen entinen miehensä saisi palaamisen armon.
Minä itken vanhempien ja sisarusten esirukouksille, jossa he toivovat että epäuskoinen perheenjäsen saisi palaamisen armon.
Olen siis hyvin itsekeskeinen.
Minä olen välinpitämätön ja kuuro kun puhuja lukee raamattua. Ne ovat vain ihmisten kirjoitelmia kaukaa menneisyydestä, ajalta jolloin kirjoitustaito oli harvinaista, ihmisillä vähän viihdykettä, vähän tietoa ympäröivästä maapallosta, silloin saattoi kehitellä omia tarinoita jotka myöhempi sukupolvi ottaisi todesta.
Mitä tästä kaikesta päättelen? Olen huolella manipuloitu puhujien ja suvun toimesta. Vaikeuksien kanssa eläessä muistot palaa siihen tuttuun ja turvalliseen.
Hetken haluan uskoa kuten he. Se on vain pieni hetki ja elämä taas jatkuu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
http://tv316.fi/tv7-mainmenu-64.html
Yksi luukku. Ei nappaa kaupallinen jeesustelu valmiiksi mietittyine vuorosanoineen.
Mitään parempaa kellään?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000008130769
http://koti.phnet.fi/elohim/henkimaailmaeksytys4.html
aloittaja on oikealla tiellä.
Ei tarvi kuin uskoa synnit anteeksi ja käydä seuroissa, niin kaikki muu annetaan Jumalalta.
Mikset sano: Jumala antaa.
= täyttä paskaa
ei oo kumma, jos pää on pipi.
korkeintaan joku pienempi riivaaja, mutta todennäköisesti kaikki on oman sielullisen ihmisesi aikaansaamaa sekasotkua.
Käänny mielenterveystoimiston yms. puoleen. Jos tuntuu, että sekoat, niin ei pidä viivytellä.
Jos ongelmasi on puhtaasti uskonnollinen, voit yrittää keskustella jonkun kokeneemman henkilön kanssa. Tosin on syytä varoa telaketjupuhveleita, koska he helposti lyttäävät sinut.
täällä,seuroissa,töissä,muilla keskustelupalstoilla,kirkoissa