Lueskelin Juice Leskisen haastattelua Iltalehdestä. Hämmennyin ajatusmaailmamme samanlaisuudesta. Kuulumme molemmat kirkkoon, mutta suhde siihen on kuin vanhan avioparin. Rakkaus on hiipunut, mutta ei oikein osata erotakaan. En oikein tiedä mikä on mennyt kirkossa metsään kaiketi alkuseurakunnasta lähtien. Nykyinen meno joulun lähestyessä on paljon puhuva.
Sanoma hukkuu kaiken krääsän ja markkinahumun keskellä keskelle.
Pentti Haanpään novellista otsikon kopsasin. Se kertoo pojasta, jota taloon tulleen suutarin viulu kiinnosti.
Suutari meni erääseen mökkiin iltasella soittamaan viuluaan. Poika änkesi mukaan kuulemaan soitantoa. Kotiin palatessa oli äiti koivuniemen herroineen vastassa ja selkäsaunahan siitä.
Antin mielessä syntyi ajatus: ”jos viulunsoitto on synti, niin silloin synti oli kaunis ja iloinen ja miellyttävä asia, mutta jumalisuus ja hurskaus oli pahaa ja pelottavaa.” Siitä syntyi pojalle kapinamieli aikuisten, vanhempien hirmuvaltaa vastaan.
Sanoma hukkuu kaiken krääsän ja markkinahumun keskellä keskelle.
Pentti Haanpään novellista otsikon kopsasin. Se kertoo pojasta, jota taloon tulleen suutarin viulu kiinnosti.
Suutari meni erääseen mökkiin iltasella soittamaan viuluaan. Poika änkesi mukaan kuulemaan soitantoa. Kotiin palatessa oli äiti koivuniemen herroineen vastassa ja selkäsaunahan siitä.
Antin mielessä syntyi ajatus: ”jos viulunsoitto on synti, niin silloin synti oli kaunis ja iloinen ja miellyttävä asia, mutta jumalisuus ja hurskaus oli pahaa ja pelottavaa.” Siitä syntyi pojalle kapinamieli aikuisten, vanhempien hirmuvaltaa vastaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
hyvä oli avauksesi,ei ainakaan voi nyt moittia,
jatka samaan tyyliin,minä olen huono avaamaan mitään keskusteluja.
hyvää yötä sinulle.
Olen todella toivonut useasti, että nikkien ja keskustelujen kanssa olisimme asiallisia. Hyvää päivää kirvesvartta, ei asiaa muuksi muuta.
Siis perustellen, miksi se oli hyvä ja asiallinen. Uskon avausteni olleen samankaltaisia lähes poikkeuksetta.
Keskustelin juuri yrään ystäväni kanssa asioista. Juuri tuo Juice Leskisen haastattelu tuo hyvin paljon uusia näköaloja. Miksi "himouskovaiset" ovat järjestään hieman "tärähtäneitä" eli heidän kanssaan on vaikeata edes keskustella uskonasioista, saati kertoa omia mielipiteitään.
Uskovainen tuomitsee hiemankaan poikkeavan käsityksen. Itse harvoin kykenee tai haluaa edes perustella omaa käsitystään.
"Jos uskosi tekee sinut murheelliseksi niin sinulla saattaa olla vatsakatarri, mutta uskoa sinulla ei ole." Tätä olen joskus aiemminkin lainannut. Olen kuitenkin unohtanut mistä ja kenen lausuma ajatus se on alunalkaen ollut.
Tämä ei tietenkään ole mielestäsi enää asiallinen vastaus.
luovat turvallisuutta.
Sitähän voi ummistaa silmänsä kaikelta uudistukselta, joka ei sovi yhteen oman näkemyksen kanssa, itse otan osaa seurakunnan ja kirkon toimintaan siltä osin kuin se tukee omia perinteitäni ja olen nähnyt lasteni perusturvallisuuden luomiseen tarpeelliseksi.
Olen ollut kotiseurakunnassani pyhäköulunopettajana pitkän ajan ja koen että pyhäkoulutyö on hyvin tarpeellinen lasten kasvatuksen tukimuoto vielä tänäkin päivänä.
Meidän pyhäkouluun on ollut tulossa aina lapsia.
Sitten kirkolliset juhlapyhät, ehkä perheeni on päässyt elämään näiden sanoman "sisäistetymmin", kun olen ollut useana vuonna mukana erilaisissa kirkkonäytelmissä, joissa on eläydytty raamatun ajan ihmisten elämään, muuttaen rinnalle tätä päivää.
Meidän perheessä kirkko ja uskonto ei ole mikään ankara moraalinvartija, syntien syynääjä.
Kirkko on peruskivi elämässä johon kuuluu perinteineen; koti, uskonto ja isänmaa.
Kirkko ei menetä merkitystään, vaikka lapset kasvaa ja perustaa omat perheensä, ottavat omat arvot joihin en puutu.
Saan kuitenkin taluttaa lapsenlapseni kädestä alttarille siunattavaksi, ja silloin tunnen sisimmässäni että omilla lapsillani on jossain tunne turvallisuudesta jonka he haluavat mummun välityksellä siirtää omille lapsilleen.
Itse pyhäkoulunopettajana, seurakunnan työntekijänä, merkittävänä luottamushenkilönä,
tuhansia hartauspuheita pitäneenä, uskonnon lehtoraattia vs. hoitaneena koen kuitenkin, että hyvin harvoilla on tämä erään sepän haisu-Paavolle viestittämä asia tullut todeksi. "Sinulta puuttuu omakohtainen sisäinen tuntemus." Taisi tulla huonosti sanotksi, mutta uskon perussisällön olleen tämän.
Nykyisin suhtaudun pyhäkouluunkin ja kirkon julistukseen hyvinkin kriittisesti. Oikeastaan pelkään ja suhtautuisin hyvin varauksella lasten pyhäkouluun ja seurakunnan toimintaan nykyisin.
Sinun kirjoituksesi osoittaa juuri tuota fraseologista ajattelua. Luetaan jotain mantraa, ei ole oikeastaan väliä mitä, tarkoitus pyhittää keinot.
Sisäisesti kirkko on kuin ontto tynnöri - valitettavasti. Jeesuksen opetuksia ei ole eikä haluta edes sisäistää omassa elämässä.
minkä koen itselleni tärkeäksi.
Eikö kirkko ole sama kuin seurakunta ja seurakunnan muodostamme me, jos me kolisemme tyhjinä ei tarvitse ihmetellä kirkon sisäistä tyhjyyttä.
Sakkeus, tule alas. Näin alkoi mestarin ja erään puplikaanin ystävyys. Hyvä paimen jätti lauman ja lähti etsimään kadonnutta.
Esteitä ja kapuloita rattaisiin kilvan työnnämme, jos joku haluasi toimia kuten laupias samarialainen.
Seurakunnassa toimitaan varjellen puhdasta laumaa, ettei kadonnut musta lammas pääsisi sitä saastuttamaan.
Yleinen pappeus ei toteudu.
Paljon on harhauduttu suuren mestarin opetuksista.
Kun palaa, löytäneekö uskoa maan päältä ensinkään?Kukahan äskettäin sanoi:
"Varo miestä, jonka Jumala on taivaassa."
sanon vain sinun kirjotuksesta tuon kohan mitä soittimii piettii syntisinä, niin se ol hanuri ja mandoliini.
niil ko soitettii tanssimusiikkii,ja tanssihan on ollu suurkin synti yhtee aikaa, just uskovaisten keskuudessa.
viulukin saatto olla syntinen,mutta siin ol kyl jenkaa, riippu mitä soitti.;)
antin lailla varmaa monel pojalle ja tytölle kapinamieltä tulikin. niin minulkii hauskuuksista, mitä ei saannu tehhä,mutta minun ol pakko pittää asiat omana tietona.
ajatuksissain hyö saikii sitte kuulla kunniansa ja aamuvarhaisella lypsyllä lehmät ties nimeltää jokkaisen paskiaisen mikä talos ol;))
Taputtaisin Sinulle Senora kovin mielelläni.
Edelliselle vastasin ehken taas tylysti, mutta kun en voi mitään sille, että koen siellä loistavan tekopyhyyden, jolle olen vihainen kuin Jukolan veljekset tyhmyydelle.
Synnillisestä soitannsta tulee mieleeni aikanaan ainakin Suomen suurimmilla usuilla soittaneen Kalevi Kiviniemen päättäneen kirkkokonserttinsa "Säkkijärven polkkaan" ja lähellä istui kunnallisneuvos Kustaa Tiitu, piispa Sariola ja tuomiorovasti Jussi Ranta. Muistini mukaan Yrö Sariola aloitti, Ranta ja Tiitu yhtyivät taputuksiin ja kohta koko seuraunta. Se oli ensimmäinen kerta kun muistan kirkossa taputetun. Vielä aivan äskettäin eräissä häissä oli tarkoitus soittaa Albinonin Adatzo kun seurakunnan kanttori tuli ilmoittamaan juuri ennen tilaisuuden alkua, että se ei sovi.
Monesti olen keskustellut eräistä asioista, joista uskovaiset sanovat, että tämä ja tuo on syntiä. Kysyn, missä kohdassa raamatussa näin on.
Tutkin, enkä löydä vastaksia.
Naispappeus on ongelma, josta Juize sanoo, etä luterilaiset hyväksyvät "yleisen pappeuden", pitänee perehtyä asiaan.
Mihin katosi aloittamani keskustelu "Helvettiopista", jonka useat käsitykseni ovat yleisesti myös kirkollisissa tunnustettuja ?
Veljeni poika oli 12-vuotias ja oli hyvä hanrinsoittaja ikäisekseen, kävi kilpailemassakin.
Isäni (ja tämän pojan vaari) täytti 70 vuotta, syntymäpäiväjuhlat pidettiin seurakuntatalolla, minne koko suku, naapurit ja ystävät olivat kokoontuneet.
Poika oli harjoitellut vaarin erikoisesti rakastaman kappaleen ja rupesi soittamaan. Vaari hymyili ja näytti onnelliselta ja ylpeältä.
Vaarin pöytäseurueessa oli kirkkoherran (joka näytti nauttivan esityksestä) ja muitten arvovieraitten lisäksi myös vaarin sisar, vanhoillinen ja ahdasmielinen.
Hänen päähänsä oli pälkähtänyt että hanuri on syntinen soitin ja hän alkoi supatella vaarin korvaan että menisi keskeyttämään pojan soittamisen.
Häpeän puna kasvoilla vaari meni kesken esityksen sanomaan pojalle, että lopettaisi soittamisen!
Poika oli ymmällään ja nolo, me vieraat vihaisia tädille, joka pilasi koko leppoisan tunnelman.
Sen jälkeen ei poika ole hanuriin koskenut. Eipä ole tätiäkään railakkaampiin juhliin pyydetty.
kirjoitukseesi, ennenkuin luin tämän.
Ihmettelin mielessäni vastaustasi, toit oman erinomaisuutesi voimakkaasti esille ja mielipiteesi oli todellakin sisällöltään tyhjän tynnyrin kolinaa.
Tiedoksi Sinulle, minusta ei saa tekopyhää tekemälläkään!
Enemmittä puheitta:"Sinäpä sen sanoit."
Kerroin vain toiminnastani ja siitä, että minäkin olen toisinaan toisinajatteleva.
En todellakaan nähnyt viestissäni mitään korottavaa. Ne olivat vain toteamuksia.
Sain siihen aiheen kun itse aloitit kertomalla pyhäkoulunopettajuudestasi. En ole kovin vakuuttunut sen erinomaisuudesta - en edes tarpeellisuudestakaan sinänsä.
Kirkkohan kieltää ihmiseltä ajattelun omalla päällään.
tämä on tämä Albinonin Adatzo?
Jos tarkoitat Tomasso Albinonin Adagiota, niin se on yleensä hautajaismusiikkia kirkossa ja niin ollen ei oikein sovellu häihin.
Pyydän anteeksi loukkauksiani ja taitamatonta kirjoitteluani.
Osaltani tällä palstalla palaver on päättynyt.
Hajupoika anteeksipyyntöinesi, niin älä ihmeessä lopeta hyviä kirjoituksiasi, mutta nuo ilkeämieliset loukkauksesi voisit kyllä lopettaa.
Anteeksipyyntö niistä on täysin kohdallaan, mutta kirjoituksesi muuten olivat palstan parhaita. Olivat sitten kirjasta opittuja tai netistä, jostainhan meidän kaikkien on oppimme irti otettava.
Mutta noita loukkauksiasi olet oppinut jostain muualta.
Ymmärrän Sinua, sillä kaikkien meidän olisi anteeksi pyydettävä. Mutta jos anteeksipyyntömme jälkeenkin taas loukkaamme, sellaista ei kukaan jaksa alituisesti anteeksi antaa.