Olen huomannut, että minulle on kahden viimeisen viikon aikana tullut omituisia pelkoja. Päässä jotain vikaa, vai ihan normaalia? :) Näihin pelkoihin kuuluu mm.:
- Lapsen isän kuolema. Vahtaan yöt läpeensä, että mies varmasti tulee kotiin. Jos menee pidempään, niin minun on aina pakko varmistaa, että kaikki on ok.
- Edessä olevan isyystestin tulos. Tämä minua oudoksuttaa eniten. Minulla kun ei ole ollut muita petikavereita, niin oma avomieheni on ainoa vaihtoehto isäksi lapselle. Mies kuitenkin haluaa tehdä testin, koska on edellisissä suhteissaan saanut kokea pettämistä ja muuta. Haluaa kuulema olla varma. Olen itse täysin varma isästä, mutta kuitenkin päässä pyörii ajatus siitä, että testi osoittaisi niin, ettei mieheni olisikaan lapsen isä.
- Yksin oleminen. Puhelin laskut kasvavat kovaa kyytiä, sillä yksi oleminen inhottaa. Minulla ei kuitenkaan ole tuttuja asuinpaikkakunnallani vielä, joten lörpöttelen jatkuvasti puhelimessa vanhojen ystävieni kanssa.
Listaa voi jatkaa vielä vaikka kuinka paljon, mutta tässä nyt niitä suurimpia pelkoja.
- Lapsen isän kuolema. Vahtaan yöt läpeensä, että mies varmasti tulee kotiin. Jos menee pidempään, niin minun on aina pakko varmistaa, että kaikki on ok.
- Edessä olevan isyystestin tulos. Tämä minua oudoksuttaa eniten. Minulla kun ei ole ollut muita petikavereita, niin oma avomieheni on ainoa vaihtoehto isäksi lapselle. Mies kuitenkin haluaa tehdä testin, koska on edellisissä suhteissaan saanut kokea pettämistä ja muuta. Haluaa kuulema olla varma. Olen itse täysin varma isästä, mutta kuitenkin päässä pyörii ajatus siitä, että testi osoittaisi niin, ettei mieheni olisikaan lapsen isä.
- Yksin oleminen. Puhelin laskut kasvavat kovaa kyytiä, sillä yksi oleminen inhottaa. Minulla ei kuitenkaan ole tuttuja asuinpaikkakunnallani vielä, joten lörpöttelen jatkuvasti puhelimessa vanhojen ystävieni kanssa.
Listaa voi jatkaa vielä vaikka kuinka paljon, mutta tässä nyt niitä suurimpia pelkoja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
pohtia asioita? Ainakin jos yksin viettää paljon aikaa niin ehtii pohtia höpöhöpöjäkin.
Itse olen toki myös aika paljon yksin kotona, kun ukko tekee oitkää päivää ja reissaakin ihan riittävästi, mutta jos tuntuu että omia ajatuksiaan ei pääse karkuun on se merkki sille että on lähdettävä johonkin ihmisten ilmoille. Leffaan, kahvilaan, kirjastoon lukemaan lehtiä tms. että saa muuta ajateltavaa. Ihan kävelylenkkikin raitistaa päätä kummasti.
Itseäni jännittää enemmän masuasukin terveys kuin isän, vaikka toki sitä eritavalla odottaa isää kotiin pitkiltä automatkoilta kun tuosta läheltä työpaikalta. Isä onneksi liimaatuu öisin kainaloon nukkumaan ja juttelee unissaan paljon joten turvallisuuden tunnetta riittää :D
Ei tuosta nyt voi päätellä että olisit ihan sekopää mutta toki tuntuu hassulta että mietit tuollaisia yhtään tosissaan.. siirrä ajatukset vaikka vauvan huoneen sisustamiseen tms.. vauvan tultua et ole yksin! Ja aikuisseuraakin tarttuu mammakerhoista (joihin muuten voi joillain paikkakunnilla mennä jo raskausaikana) ja sitä mukaa ystäviäkin vaunulenkeille ja kahveille ym.
Tai sitten aloittajalla alkaa sinkki huveta elimistöstä. Tiedän lähes 20 vuoden omakohtaisella kokemuksella, että jos sinkki hupenee, alkavat pelot hiipiä tilalle...