Moro.
Olen kohta 21-vuotias nuorimies. Viime joulukuussa kävin lääkärissä ja hän totesi minun olevan masentunut. Minulla pitäisi alkaa intti kohta, ensiksi pitää käydä yhdessä tarkastuksessa missä selviää tarkka päivämäärä.
Mennään ajassa taaksepäin.
Varusmiespalvelukseni alkoi siis 2007 tammikuussa ja olin hyvin motivoitunut koko hommaan. Sitten jalkani loukattua olin kipeä, mutta en niin pahasti että pitäisi keskeyttää koko armeija. Tulin sitten siihen pisteeseen että rupesi kyrsimään urakalla ja kun jalkani reistaili, jäin jälkeen opetuksessa. Ajattelin sitten käydä lääkärin juttusilla ja keskeyttää koko palvelus. Kun yksi hoitajista siellä sitten kysyi perhesuhteistani, murruin täysin kyyneliin. En ollut nähnyt äitiäni vuosiin enkä tiennyt missähän asui, lisäksi äidilläni on vakavia mielenterveysongelmia. Isäni ja äitini siis erosivat kun olin jotain 9-10 vuotias. Sen jälkeen äitini alkoholisoitui ja muutenkin hänestä tuli täysin "hullu". Sain todistaa sen moneen kertaan, kun hän oli minua ja kahta sisarustani "vahtimassa", kun isäni meni jonnekkin(kapakkaan/kaverille dokaa).
Vuosia myöhemmin sain eräässä perhe juhlassa kuulla(isäni sukua) että isäni petti äitiäni vielä kun he olivat yhdessä ja äitini oli hyvin epätoivoinen. Olin hyvin raivoissani enkä tiennyt mitä ajatella.Tämä muutti koko käsitykseni suvustani ja isästäni. No, palvelukseni armeijan harmaissa kuitenkin keskeytyi ja minulta kysyttiin siellä että haluaisinko apua esim. kunnan työkkäriltäni. Sanoin sitten nyyhkyttäen vieläkin järkytyksissäni(enhän ollut koskaan itkenyt koko asiaa, eiväthän miehet itke)että en tarvitse, hoidan asiani ilman ulkopuolista apua. En käsitellyt asiaa vaan sain töitä melkein heti kun pääsin intistä.
Nyt minulla on ollut noin puolisen vuotta tosi huono olo, itsemurha-ajatuksia, en pidä yhteyttä kavereihin, en halua asioda ihmisten kanssa ylipäätään yms.En ole varma auttavatko lääkkeet. Masennus testin perusteella minulla on keskivaikea masennus ja stressiä löytyy.On päiviä jolloin haluaisin vain kuolla.
Tiedän miten riistäisin itseltäni hengen. Haluan kuitenkin nähdä sisarusteni miten heillä menee elämässä.He ovat varmaan syy miksi vielä "pysyn kyydissä".
En usko että palvelukseni puolustusvoimissa jatkuu, mutta en tiedä mitä tekisin jos ei. Pitäähän asuntolainaa maksaa ja syödä. Intissä sitä ei tarvitsisi miettiä, mutta olenko henkisesti niin tasapainossa että palvelus sujuisi ilman vastoinkäymisiä. Olen miettinyt että menisin kouluun ensi syyskaudella ellei minua ole todettu palveluskelpoiseksi.
Minulla on ristiriitaiset tuntemukset isästäni, mutta hän kuitenkin on kasvattanut minut. Mielestäni hän onnistunut siinä paremmin kuin hyvin, olen suvaitsevainen ja reilu kaveri ja olen itse saanut miettiä omat mielipiteeni asioista, ilman että minulle sanottaisi minne pitäisi mennä peruskoulun jälkeen, mikä minusta tulisi "isona", mitä ajatella uskon asioista tai muista ihmisistä.
Kerroin juuri ensimmäistä kertaa tuntemuksistani ja asioistani, niitä en ole muille kertonut. Kommentoi vaan jos on jotain sydämellä.
what to do?
2
165
Vastaukset
- Alunloppu
Sussa on paljon potentiaalia sekä ihmisenä, että miehenä kun pystyt käsittelemään ja tuomaan esille noin hyvin tunteitasi! Mutta niinhän se on, että herkät ja liian? syvällisesti ajattelevat ihmiset helpoimmin masentuvatkin. Musta sulla ei oo hätää, vaikka et inttiin meniskään enää. Tää suomen valtio kyllä huolehtii ettei kukaan kuole nälkään eli viime kädessä saamalla toimeentulotuke. Ne ottaa siellä huomioon asuntolainan korot ja voithan pankkiin sopia määräajaksi pelkän korkojen maksun. Musta on tärkeetä, että sulla on joku suunnitelma tulevaisuuden suhteen. Muuten tässä elämisessä ei oo paljon järkee, jos ei ole unelmia ja tavoitteita. Opiskelu on tärkeetä, on tärkeetä että saat jonkun ammatin. Ennen kouluun mahdollista pääsyä sun on varmaan hankittava töitä, ota yhteys työkkäriin. Mut jos oot nyt ihan poikki, etkä koe kykeneväsi töihin, sun pitäs varmaan saada lääkärintodistus ettei ne työkkäristä pakota sua johonkin työpaikkaan sillä uhkauksella että menetät työttömyyspäivärahan.
Mun suku on kanssa hullu ja taidan olla itekin, ainakin masentunut. Mulla on ollut tosi ristiriitaiset tunteet mun alkoholisti-äitiä kohtan ja tein niiden tunteiden kanssa töitä lähes 15 vuotta. Oli erilaisia vaiheita suhteessa äitiin: vihaa, välillä hyväksyin hänet, inhoa, välinpitämättömyyttä jne. Nyt 35-vuotiaana olen pystynyt päästämään hänestä irti, eikä mua haittaa millaista elämää hän elää. Annoin hänelle sydämmessäni anteeksi, kun tajusin että hänen itsemurha-yritykset, meidän lasten ja lastenlasten hylkääminen ei johtunut hänen ilkeydestään eikä hänellä ole ollut voimia tai kykyä muuttaa omaa tilannettaan. Tajusin, että äitini on sairas, mutta silti hieno ihminen, jolla on loistava huumorintaju ja että hän silti rakastaa meitä lapsia, vaikka ei kykenekään pitämään yhteyttä ja lupauksiaan.
No se oli tilitys mun loistavasta äiti-suhteesta...
Näin lopuksi: musta tuntuu, että susta löytyy paljon voimavaroja eteenpäin jaksamiseen. Oot vaan hämmentynyt nyt kun kaikki asiat on niin levällään. Se on pelottavaa, olla tavallaan kadoksissa itsessään ja elämässä, mutta ehkä vain siten voi löytää todellisen minän. Kaikki nää vastoinkäymiset ja pohdinnat vahvistavat sua tulevaisuutta varten! Ala nyt vaan selvittämään asioita yks kerrallaan ja lopulta huomaat että palapeli on taas koossa. Kyllä sä pärjäät. Muista pyytää apua ja ottaa sitä vastaan. - Suvituuli61
Tuli mieleen, että sun pitäisi päästä puhumaan ammattiauttajan kanssa menneisyytesi aiheuttamista haavoista.
Voisit vaikka tilata terveyskeskuslääkärille ajan, ja kysyt häneltä mitä sun kannattaisi tehdä. Hän voisi kirjoittaa sulle masennuslääkkeen reseptin ja neuvoa tien eteenpäin.
Itse olen saanut tätä tietä avun. Myöhemmin pääsin keskustelemaan elämästäni psykoterapeutille, jota voin suositella sydämestäni jokaiselle, jolla on mennyt elämä solmuun.
Siunausta elämääsi! Meillä on taivaassa Isä, joka rakastaa sinua ja minua, ja auttaa ahdistuksessamme, kun vain pyydämme Häneltä apua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1107133
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h955204Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1143463Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p333372Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska352504Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191846Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?961481Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3411431Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1311336- 481094