Itsemurha

Ei sitä tarttekaan selitellä kun elämä masentaa. Ja ei varmaan edes voi selittää sitä tunnetta. Se on yhtä ahdinkoa, pahaa oloa, välinpitämättömyyttä ja kaikkee sitä... Voin sanoa että itsemurha tuntuu todellakin välillä vaihtoehdolta. Enkä ole enää kamalan masentunut (kiitos hyvän hoidon). Mulle itsemurha ajatuksen tasolla on yksi (tällä hetkellä kaukainen) vaihtoehto. Sitten jos otan siitä pakkomielteen, elämä muuttuu pelkäksi itsemurhan umpikujaksi.

Hmm... jos haluat elää täysillä, niinkuin kirjoitit, ei välttämättä juuri nyt ole oikea hetki suunnitella omaa kuolemaansa. Ehkä nyt ois sopiva hetki muuttaa vakiintunutta ajattelutapaa, ottaa elämässä uusi askel ja tehdä rohkeasti muutos. Muistan miten haukuin päin naamaa joskus erään kaverin joka saarnasi siitä että aina on vaihtoehtoja kunhan suostuu ne näkemään. Se oli oikeassa mutta en voinut tunnustaa sitä itselleni. Tähän mennessä oon sitten kiivenny perse edellä puuhun, tutustunut ihmisiin, välillä onnistunutkin jossain (moukan tuurilla) ja päättänyt etten heitä enää toivoani. Aina on jotain opittavaa tältä elämältä, täytyy vaan muistaa se että toisinaan paskaa sataa niskaan, se kuuluu kai sopimukseen.