kertoisitteko

Yleensä paimensukuinen on rakenteeltaan pidempi runkoinen ja häntä on kiinnittynyt "alas" eli häntä ei ole tiiviisti kippuralla selän päällä. Paimensukuiset eivät täytä "virallisenlinjan" lapinkoiran kaikkia rotumääritelmän vaatimuksia, eivätkä useinkaan menesty näyttelyissä, poikkeuksia niissäkin on ihan valioarvoisiin saakkka.
http://www.paimensukuinen.fi/
http://www.lappalaiskoirat.fi/

Paimensukuinen lapinkoira on erään lapinkoira-harrastajaporukan nimitys niille oman sukuisille koirilleen. Se ero.

Itselläni on ollut lapinkoiria yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Kaksi ensimmäistä olivat sitä virallista linjaa, mutta sitten tutustuin paimensukuisiin lapinkoiriin ja rakastuin. Jotakin niissä on erilaista, jotakin sellaista jota on vaikea pukea sanoiksi. Tällä hetkellä kotonani on kolme lapinkoiraa, joista yksi on kodinvaihtajana otettu vanharouva, virallisen linjan koira, ja kaksi paimensukuista. Ensimmäiseksi tulee mieleen tuo ulkonäköero, joka on ihan selvästi näkyvä. Paimensukuiset ovat selvästi pidempirunkoisia (suorakulmion mallisia) ja tosiaan kantavat häntäänsä alempana. "Virallisen linjan" koirat ovat enemmän pystykorvamaisia, yhtä pitkiä kuin korkeita (neliön mallisia) ja kantavat häntää kippuralla selän päällä. Se on sitten makuasia kumpi on kauniimpi tai oikeampi tyyppi. Niin ihana kun tuo meidän vanharouva onkin, niin olen itse nykyään kääntynyt paimensukuisen suuntaan. Jotenkin vaan ei tunnu sopivan paimenkoiralle (sehän lapinkoira kuitenkin pohjimmiltaan on) tuo metsästyspystykorvan malli. Mitä tuohon näyttelyissä pärjäämiseen tulee, niin hyvin tuntuvat myös rotumääritelmien vastaiset koirat pärjäävän. Varsinkin monet ulkolaiset tuomarit pitävät kovasti ns. alkuperäisen näköisistä koirista. Paimensukuisia harrastavat ovat yleensä hyvinkin tarkkoja kenen tuomarin eteen kasvattejaan tahtovat vietävän ja sillä tuntuu olevan tavaton merkitys.

Paimennusvietissä olen omilla koirillani huomannut myös selvän eron ja kyllä nuo paimensukuiset sen homman paremmin taitavat. Toki koirat ovat yksilöitä, mutta saman olen todennut monilla muillakin tuttavapiirin koirilla... paimensukuiset ovat isona massana vielä lähempänä alkuperäistä käyttötarkoitustaan. Toisille tuo vietti on positiivinen ja toisille negatiivinen juttu... itselleni ehdottomasti positiivinen.

Myös luonteessa, tempperamentissa ja koulutettavuudessa olen huomannut eroja eri "tyyppien" välillä, mutta eivät ne vallan suuria ole. Puhutaanhan monissa roduissa näyttelylinjan ja käyttölinjan koirista, joilla voi olla isojakin eroja... ehkä tässä ollaan menossa samaan suuntaan. Kun noita tarpeeksi katselee niin alkaa huomata niitä pieniä eroja, jotka erottuvat myös koko massassa. Samasta rodusta kuitenkin on kyse ja onneksi, vielä ainakin tässä vaiheessa, erot ovat pieniä. Kannattaa tutustua molempien tyyppien edustajiin, katsoa huomaako koirissa eroja ja kumpaan tykästyy enemmän.

Käyttölinjaisten terveydestä huolehditaan paljon paremmin kuin näyttelylinjaisten.

Kumpikin ovat saman virallisen rodun edustajia, suomenlapinkoiria.
Paimensukuinen on epävirallinen termi kuvaamaan tietyn sukuisia koiria, joilla EI ole takanaan kuin tietyt kantakoirat.


"paimensukuinen" on ns tavallista/ virallisen linjaista _todennäköisemmin_ huonommin näyttelyssä pärjäävä. Jos ostaja tahtoo näyttelykoiraa, useammin pslk-kasvattajat ohjaavat ostamaan muualta. Jos tahtoo todennäköisesti näyttelyssä pärjäävää pentua, kannattaa katsoa muualta kuin paimensukuisista. Usein paimensukuisten ostajista kuulee, näiden olevan epätietoisia olevan olemassakaan mitään muita näyttelyitä kuin paimensukuisten oma epävirallinen, ja joskus luulevat, ettei heillä olisi edes mitään asiaa viralliseen näyttelyyn. Tämä on tietysti epätosi luulo. Paimensukuinen on ihan kunnon virallinen lapinkoira, suomenlapinkoira, jos on rekisteröity pentu aikanaan normaalisti Suomen Kennelliittoon. Kuten useimmiten varmasti normaalisti on.


Paimensukuisen linjan kasvattajat tahtovat pitäytyä tietystä kantakoirista polveutuvissa koirissa, eivätkä sillä tapaa ulkomuotojalosta, kuin monet muut tapanaan. Siinä on omat negat ja posit asiansa. Populaatio on pieni sitäkautta, ja siitä seuraa yhtä sun toista.

Muissa ns tavallisissa, virallisen linjaisiksi /tavallisiksi/ näyttelysukuisiksi monta kertaa yleisessä kielenkäytössä nimetyissä lapinkoirissa on myös paimensukuisia takana. Niihin on myös sekoitettu sellaisia alku-/kantakoiria, joita paimensukuisen lapinkoiran seuran kasvattajat eivät syystä tai toisesta hyväksy. Seuran kasvattajat eivät tahdo antaa omia uroksiaan, tai annettavan kasvattejaan, jalostukseen muille kuin oman populan nartuille. Samoin eivät tahdo omia kasvatteja käytettävän muiden kuin oman populan urosten kanssa, eivätkä itse käytä omille nartuille kuin oman populan uroksia.

Muut kuin paimensukuisen lapinkoiran seuran kasvattajat käyttävät omien makujensa mukaan vapaasti jalostukseen uroksia mistä tahansa lapinkoiranlinjoista, mistä mielivät.

Paimensukuisilla lapinkoirilla ulkomuoto on todella monenkirjavaa, joskin se on yleisestikin lapinkoiralla. Kuitenkin pslk-koirilla yleensä voi monta kertaa nähdä pidempää ruumiinmallia, vähemmän - paljonkin vähemmän - karvaa kuin muilla lapinkoirilla, ja yleisesti ottaen koiria voitaisiin luonnehtia vähemmän 'näyttävän' tyylisiksi näyttelykoiran tyyppiin ihastuneen makuun ja silmään.

Paimensukuisista käytetään usein lyhennystä pslk kun ns tavallisesta lyhennystä slk. Slku on suomenlapinkoirauros, slkn on suomenlapinkoiranarttu. Pslkn on paimensukuinen lapinkoiranarttu, pslku on paimensukuinen lapinkoirauros.

Asiasta lisätietoa paimensukuisten kasvattajien ja harrastajien kannalta kerrottuna löytää paimensukuisen lapinkoiran seuran googlaamalla.