Vain sissin luonne voi lannistaa

Kattoko kukaan eilen tai sunnuntaina sen ohjelman televisiossa jossa kerrottiin suomalaisesta köyhyydestä?

Siinä oli se kaveri, joka jako mainoksia ja ilmaisjakelu lehtiä ja haaveili toisesta työpaikasta, että voisi elää eikä tarvisisi huolehtia huomisesta.

Siinä oli rautainen jannu. Ja kaveri puhu täyttä asiaa siitä, että työttömyyden rahaa vastaan pitäisi saada tehdä töitä. Kaveri oli vaikeuksissa ja ei ehkä osannut tehdä lippusia ja lappusia niinkuin niitä kuuluisi, mutta se ei jättänyt työtään lehtien jaossa ja oli uskollinen omassa toimessaan vaikka työttömyydenvoimatoimiston ja Kelan väki olisi passittanut kaverin kurssille niin se ei mennyt vaan tahtoi tehdä työnsä siihen 200- 300e /kk hintaan, koska totesi, että kurssitellessa työt menee alta.

Ja, että se asia ei häntä kiinnosta minne olisi pakko mennä. Itse hän oli hakenut logistiikkapuolen ja varastonhoidon kurssille 7-8 kertaa muttei ollut päässyt.

Täytyy sanoa, että 10 pistettä tälle kaverille. Sitkeä kuin metsän piru ja ei yhtään temppua tai pelleilyä vaikka nälkäkin oli ehkä käynyt vierustoverina.

Ja ainoana asiana kaveri vaati, että kaikkien niiden, jotka tekevät sellaista työtä jonka ansio on alle minini työttömyyspäivärahan kuuluisi kuitenkin saada tämän minimipäivärahan suuruisen ansiot. Mutta valtiollehan se ei tietenkään käy.

Se on hyvä tavoite, että näin voisi olla.
Vaikka en uskokaan, että tähän voitaisiin koskaan päästä, koska silloinhan työttömyydenvoimatoimistoa ei tarvittaisi ja jokainen voisi tehdä ne kelan kanssa sopimansa asiat, jotka olennaisia olisivat omassa ympäristössään tai lähipiirissään tehdä. Kuten lehtien ja mainoksien jakamista tai niiden keräämistä jne. Ihmiset vapautettaisiin hyödyntämään omaa itseään. Olemaan aktiivisia passiivisena toimenpiteiden kohteena olemisen sijaan. Varmaan monenlaista pientä ja isompaakin asiaa on olemassa, mistä ihminen voi saada paitsi elantoa niin myös sisältöä elämäänsä.

Ja tähän kun vielä yhdistettäisiin se, että ihmiset saisivat opiskella työttömyyden rahaa vastaan haluamassaan oppilaitoksessa ja tehdä vaikka osapäivätyötä ilman, että joutuu näkemään nälkää, niin jokaisella olisi yhtäläiset mahdollisuudet toimeentuloon ja itsensä kehittämiseen.

Ottamatta kantaa siihen miten monen euron arvoiseksi itse kukin meistä on oman olemisensa arvioinut ja miten siitä sitten itsekseen itkee tai naapuriaan kadehtii. Niin ihan syvältä sydämestä teki hyvää nähdä, että kaikki eivät ole vielä suostuneet vellihousuiksi.

Ties mitä siitä vielä voi löytää, jos noin luotettavia ja terveellä ajatuksella varusttuja henkilöitä voisi päästä vallankahvat kiillottamaan kuin tämä tv:ssä ollut kaveri oli?

Kaikki ei sovi kaikille ja toisilla on oltava elämässään pumpulipatjat ja hunajapastillit.
Mutta entäs sitten ne joiden elämä perustuu siihen, että otsa hiessä halutaan leipää ansaita?