Johanna Korhonen joutui törkeän syrjinnän kohteeksi.

Almalla oli jäänyt taustat tutkimatta, oma mokansa. Työnantajalla on oikeus valita duunarinsa, olihan siinä joku headhunter-paja häärinyt. Mikä lie ollut, kun muutama pikkuinen yksityiskohta oli jäänyt huomaamatta. Oisko ollut Erkon salajuonia.

Työsuhteenpurku olikin sitten vissiin vielä paremmin mokailtu. Kyllä päätoimittajasta pääsee eroon halvemmallakin. Jos joku osrami tosiaan on höpissyt perusteluissa sukupuolesta ja se voidaan todistaa, Alma maksaa, ei muuten. Aika amatöörimäistä hommaa tuolla tasolla kuitenkin, ei tarvi olla kovinkaan kummonen tehdas missä saadaan vaikkapa luottamusmies tyylikkäästi mäkeen laillisesti. Ja luottamusmiestä kun ei saa irtisanoa, ilman erittäin pätevää syytä.

Korhonen otti riskillä tuon asian. Käytti keinoja, mitä toimittajilla nyt satttuu olemaan, julkisuutta jostain syystä hyvin nopeasti ja tehokkaasti. Mikä lie ollut salajuoni.

Mielenkiinnolla seuraan oikeudenkäynnin etenemistä. Luulen, asia sovitaan rahalla. Korhonen tienaa ja pelastaa maineensa. Alma pääsee halvalla ja pelastaa maineensa.

Ei sota yhtä päätoimittajaa kaipaa, uus ukko oli remmissä pikaisella aikataululla. Korhosen on kuitenkin hankala löytää enää ikinä päätoimittajan pestiä, olihan Journalistilehdessäkin ollut luemma melkoista riitelyä.

Jos asiaa ei saada sovittua ja Alma häviää. Se toki hyvä asia tasa-arvolle. Mutta Korhosen tilanteeseen sillä ei ole vaikutusta. Almalla menee vähän rahaa ja maine saa ohimenevän kolauksen.

Jos Korhonen häviää, hän ei saa rahaa ja työllistymisensä on vieläkin hankalampaa. Alma säästää vähän rahaa, muttei isommin paikkaa mainettaan, suuri yleisö on jo tuominnut sen. Mutta sekin on ohimenevää.

Hyvä kuitenkin, että johtotasonkin asioista puhutaan. Tasa-arvo sinällään on hyvä puheenaihe. Lesboudella nyt ei nykyaikana lööppejä enää revitä.

Kiintoisa härdelli.

Ensinnäkin tulee miettiä, että tekikö Alma Media asiassa väärin? –Teki! Tekikö Johanna Korhonen asiassa väärin? –Teki! Alma Media ei olisi saanut hoitaa työsuhteen purkamista niin kuin se teki, muttei myöskään Korhonen olisi saanut harhauttaa työhaastattelussa.

Julkisen printtimedian päätoimittaja on julkisessa asemassa, jossa voidaan edellyttää normaalia tiukempaa suhtautumista eri asioihin. Aivan kuten papilta voidaan kysyä, että uskooko hän jumalaan, niin samoin voidaan kysyä päätoimittajalta, että onko hän vasemmistolainen. Lehti tai media edustaa tiettyä ajattelusuuntausta, johon sen johtohenkilön on voitava sitoutua. Mikäli lehti ei halua päätoimittajakseen pakanaa, äärioikeistolaista, tai homoseksuaalia, niin sillä on siihen perusteltu ja oikeutettu syy. Lehti haluaa tarjota tietynlaista viestiä, omalle ja tietynlaiselle kohderyhmälleen.

Johanna Korhonen jätti homoseksuaalisuutensa tietoisesti ja tahallaan oikaisematta siksi, että hän ajatteli harhauttamalla saavansa paikan, jota hän ei muutoin saisi. Tilanne on etäästi verrattavissa tilanteeseen, kun luterilainen pastori jättäisi oikaisematta tilanteen ja hän olisikin todellisuudessa muslimi. Korhonen on siis tahallisesti salannut OLEELLISTA tietoa, joka on vaikuttanut hänen rekrytointiinsa. Lakitermiä käyttäen, Johanna Korhonen on ollut ”vilpillisessä mielessä” jättäessään asian oikaisematta. Hän on siis tiennyt, tai hänen olisi pitänyt tietää, että asian kertominen muuttaisi hänen tilannettaan.

Alma Media teki asian täydellisesti väärin. Tarjottua rahasummaa tehtävästä luopumiselle ei olisi koskaan pitänyt myöntää. Työsuhteen purkamiselle koeajalla riittää perusteeksi "purku koeajalla" ja mikäli vastapuoli tällöin olisi heittänyt "lesbokortin", olisi siihen voinut vastata ympäripyöreästi. Korhonen ei ollut suoriutunut työnantajan odottamalla tavalla hänelle osoitetuista työtehtävistä. Ja nämä tehtävät voi käytännössä näyttää jokaisessa tehtävässä aloittavalle henkilölle, jos yritys niin haluaa. Korhosesta olisi päästy eroon täysin ilmaiseksi, ilman tarjottua rahaa ja ilman oikeudenkäyntiä.

Onko sitten eettisesti oikein irtisanoa/purkaa työsuhde homoseksuaalisuuden takia? Yleisesti vastaus on, että ei tietenkään ole. Mutta kuten edellä jo kerroin, on päätoimittajan tehtävä erilainen kuin tehtävät yleensä. Tähän myös Suomen laki antaa mahdollisuuden. Mikäli tehtävä niin vaatii, voidaan kysyä henkilöltä mm. uskontoa tai seksuaalista suuntautumista. Papin tulee uskoa jumalaan ja demarin päätoimittajan uskoa SDP:n arvoihin.

Joka tapauksessa toivon, että molemmat saavat näpäytyksen. Lehden HR-yksikkö tai sen edustajat ovat toimineet epäammattimaisesti ja Korhonen on totuutta vältellen saanut itselleen työpaikan. Kumpikaan ei ole toiminut asiassa niin kuin asia olisi edellyttänyt. Vahingonkorvaukset tulisi hylätä ja molemmat määrätä sakkoihin.