Elonkuohuissa polkusi kulkenut on
ollut myrskyä,tyyntä ja poutaa,
monen matkallas kohdannut oot karikon
venhees vieläkin aaltoja soutaa.
Olet sairas vaan periksi antaa et saa
vaikka korkeena lyö elonlaineet,
meitä jokaista Herramme niin rakastaa
sitä poista ei maalliset paineet.
Illan tullen kun silmäsi sulkemaan käyt
enkel`parvi on vuoteesi luona,
Herra silmiisi antaa nuo unien näyt
pitää huolen Hän hetkenä tuona.
Ikiuneen jos vaivutkin huolta ei näy
olet silloin jo tuskista vapaa,
luona vehreän niityn sun askelees käy
siellä monta myös tuttua tapaa.
Olet maasta sä tullut ja maaksi sä jäät
niin on kohdalla kaikilla meillä,
sinä kerranko nähdä saat karitsan häät?
Sitä viettää ei voi elonteillä.
Se on Taivasten juhla! Mä sinnekkö meen?
Sitä tietää ei voi kukaan meistä,
vankka usko vain Herraamme Kristukseen
hioo varmasti tylsääkin veistä.
Sinu silmissäs ystäväin hädän mä nään
tauti raju sun paikallaan pitää,
kädet liitän ja hiljaa vain uskomaan jään
toivo uuteen sun hengessäs itää.
Pölyn maisen kun kerran jättää mä saan
vaiti poistuen maan tanhuvilta,
toivon että saan nähdä kirkkauden maan
toive huulilta vaikenevilta.
ollut myrskyä,tyyntä ja poutaa,
monen matkallas kohdannut oot karikon
venhees vieläkin aaltoja soutaa.
Olet sairas vaan periksi antaa et saa
vaikka korkeena lyö elonlaineet,
meitä jokaista Herramme niin rakastaa
sitä poista ei maalliset paineet.
Illan tullen kun silmäsi sulkemaan käyt
enkel`parvi on vuoteesi luona,
Herra silmiisi antaa nuo unien näyt
pitää huolen Hän hetkenä tuona.
Ikiuneen jos vaivutkin huolta ei näy
olet silloin jo tuskista vapaa,
luona vehreän niityn sun askelees käy
siellä monta myös tuttua tapaa.
Olet maasta sä tullut ja maaksi sä jäät
niin on kohdalla kaikilla meillä,
sinä kerranko nähdä saat karitsan häät?
Sitä viettää ei voi elonteillä.
Se on Taivasten juhla! Mä sinnekkö meen?
Sitä tietää ei voi kukaan meistä,
vankka usko vain Herraamme Kristukseen
hioo varmasti tylsääkin veistä.
Sinu silmissäs ystäväin hädän mä nään
tauti raju sun paikallaan pitää,
kädet liitän ja hiljaa vain uskomaan jään
toivo uuteen sun hengessäs itää.
Pölyn maisen kun kerran jättää mä saan
vaiti poistuen maan tanhuvilta,
toivon että saan nähdä kirkkauden maan
toive huulilta vaikenevilta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nämä runosi ovat melko hartaita kaikki tyystin.
En ole kovinkaan sinut uskonnon kanssa, mutta
uskon johonkin meitä suurempaan.
Ja Sinun runoistasi taas voi lukea syvän uskon-
nollisuuden. Kirjoita vain, kyllähän tänne mahtuu
kaikkien tuotokset. Erilaisuus on rikkaus.
Lindalinda! Uskot johonkin ihmistä suurempaan,se on siinä!Muuta ei tarvita,jos on uskoa sinapinsiemenen verran.
Hyvää kevään odotusta sinulle ja perheellesi.
Oli todella hienoa kerrontaa.
KIITOKSET Margitta!