tervemenoo

Oon vajaa parikymppinen poika. Muutama vuos sit kaikki näytti hyvält - koulu, tytöt, urheilu. Tulevaisuus noin kokonaisuutena.

Sit sairastuin masennukseen. Ylpeänä paskiaisena en ole missään vaiheessa hakenut apua tai kertonut siitä kenellekkään. Nyt koulu on menny päin mäntyjä (kiva kattoo ku muut valmistuu ja itelläni se ei ole lähelläkään, puhumattakaan niistä arvosanoista). Tyttöystävää tai vastaavaa ollut muutamaan vuoteen. Kesätöissä en koskaan ole ollut. Suuntaa mihinkään ei ole. Jossain vaiheessa hain uskonnosta lohtua, mutta lopulta pitkän mietinnän oli sekin todettava huuhaaksi. Jumalan olemassaolosta en tiedä, mutta kristinusko ja muut uskonnot täyttä paskanjauhantaa mielestäni.

Mitään suuntaa elämälläni ei ole, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut moneen asiaan. Iteppä oon ollu vässykkä.

Jos joku nuori masentunut poika (koskee myös tyttöjä mut erityisesti poikii) lukee tän ni mun neuvo on tää. Hae ajoissa jostain apua ennen ku kaikki oon niin sanotusti fucked up. Vaikka se kynnys hakea apua on kova, niin hae silti.

Jees, mut mun osalta se on tervemenoo.