Hämärä kolkuttaa ovelle
ei tiedä tunnussanaa, enkä muutenkaan
välittäisi tavata näin myöhään.
Mutta sinä olet sen kaunis seuralainen
joten suon audienssin.
Sinä olet hämärän kirjoittama tarina
jonka sivuhenkilöistä
minä olen epäuskottavin.
Kai se joskus on myönnettävä
mutta ei tässä hetkessä vielä
minulla on muuta työtä.
Tänä yönä saman pöydän ääressä
eilinen ja huominen
vihamieliset rakastavaiset.
Nämä kaksi minun pitäisi saattaa yhteen.
Pimeys ei ole myötämielinen
vaikka lähestyn kunniallisin aikein.
Haluaisin vain jatkaa työtäni
unen ääripäästä toiseen
kunnes jossakin vaiheessa juna pysähtyy
ja saapuu aamu.
Huominen kruunaa sinut taas Miss Maailmaksi
ja haluan hiuskiehkurasi
sekä kainon toiveen maailmanrauhasta.
Teet vain täydellisiä tekoja
joten maapallo voi jatkaa kiertoaan.
Siihen pyörryttävään liikkeeseen
en totu koskaan.
Hämärän tullen kaipaan sinua työkseni.
Puhun yötä pimeämmäksi.
Annan sanavälien kasvaa.
Säilyt tässä lauseessa pitkään.
Hämärän kaunis seuralainen
14
424
Vastaukset
- *MURUKULTA*
Pidin tästä runostasi, rytmi oli hyvä ja jotenkin rauhallinen..
Kiitos siis sinulle Murukulta-vilkutuksin! :)- Miekko
Hei! Kävinkin sinua juuri kiittelemässä omasta runostasi, myös yöaiheinen... Se kosketti minua puolestaan.. taidamme olla yön verkoissa molemmat...
- * * * * * *
hämärässä on hyvä olla ja miettiä rauhassa.
eilinen avaa oven huomiselle. vain vallanvaihtoa.
eivät ne sovi yhteen
on vain aika, joka menee eteenpäin. on pysyttävä
mukana...- Miekko
Kiitos, tähtönen! Niin, eilinen kuitenkin liittyy minulla myös huomiseen.. Huominen määrittyy sen kautta, millainen suhde eiliseen on.. Huominen voi olla kaipausta tai jotain muuta, mutta yhteys on olemassa. Pysyn eilisen tahdissa huomennakin, ainoastaan niin pääsen eteenpäin....
- kaaru
kolme yötä olet ollut seuralainen
yön hämäryydessä ja hiljaisuudessa
olet lohduttanut minua
hellinyt lohduttavin käsin
kun pimeys on saapunut
pyydät aina minulta
saatko tulla luokseni
kuiskannut korvaani helliä sanoja
ja minun on sylissäsi ollut hyvä olla
turvallinen olo yön hämäryydessä
tein Sinusta ritarini
ja kun olen hetkeksi rauhoittunut
hellässä sylissäsi
niin aamun aurinko herättää
hymyilen onnellisena
olin saanut taas rakkautta
keskustellut kanssasi läpi yön
jaksan taas tämän päivän
saavuthan taas luokseni
kun uusi yö kohta koittaa
Sinua...Sinua tarvitsen
hämärän komea seuralainen
Taas Miekko mahtava...koskettava runo.
Kiitos!- Miekko
Kiitos... huh!.. mutta vastarunosi oli kyllä alkuperäistäni parempi! Hengästyttävä kiihko tuossa...
Sain idean kun katselin eilen "Järki ja tunteet"-sarjaa. Siinä neitoset antoivat miehille hiussuortuviaan, tai oikeammin miekkoset saksivat itse: "Kuinka sattuikaan, minulla onkin pienet sakset mukana". Haluan hiussuortuvan! Pakko saada! Tahtoo tahtoo tahtoo!!!
- Minanoita
Miekko, Miekko, vallan tyrmistyttävä
runo sinulta taas
"unen ääripäästä toiseen
kunnes jossakin vaiheessa juna pysähtyy
ja saapuu aamu". (kuulin korvissani maitojunan
pillin vihellyksen)
Ja viimeinen säkeistö kruunaa
koko komean runon!
"Hämärän tullen kaipaan sinua työkseni.
Puhun yötä pimeämmäksi.
Annan sanavälien kasvaa.
Säilyt tässä lauseessa pitkään"
Wau!- Miekko
Kiitos, Minänoita! Joo, mietin tuota junaa kun sitä on jo runossa ollut.. jättääkö pois... mutta kun se kuvaa sitä juttua just nyt niin pakkohan se oli taas laittaa... Sukua maitojunalle, kyllä... oikean vihellyksen kuulit :)
Loppu kuvaa ajatuksiani aika hyvin, ei siihen oikein lisättävää ole... Kiva, että tykkäsit :)
- kerppulintu
Sinun runoissasi on syvyyttä. Minusta on ihanaa lukea runoja, joita joutuu avaamaan pohdiskelemalla.
Kirjoittajan maailmaa ei voi kuitenkaan tuntea. Se on yksi kiehtova puoli runoissa, kukin liittää ne omaan sielunmaisemaansa. Ja runoilijan sielu jää lopulta kuitenkin hämärään.
Kerppuli- Miekko
Kiitos, Kerppulintu! Joo, joskus laitan tarkoituksella sellaista joka avautuu ehkä vain Hänelle, sellaista kahdenkeskistä, intiimiä... Jonkinlainen ristiriita ehkä tässä on, kun aiheet syntyvät siitä kun tunnen niin paljon hellyyttä tätä ihmistä kohtaan, mutta kirjoitan sen sitten jotenkin pohdiskelevaan sävyyn... Muta kiva, että tykkäsit!
- Keltainen-toukokuu
.. ihmisestä taas kirjoitat, kauniisti kuten aina, eihän kukaan täydellinen ole.:)
Vanhemmiten ihminen alkaa aina paremmin tunnistaa epätäydellisyytensä. Runoilukaan ei enää tuota samaa iloa kuin ennen, joten taitaa olla viisaampi tarttua toiseen harrastukseen. Pääsee samalla korpitkin oksillen, täällä kun näyttää noita nokkijoita riittävän, tekemisen puutetta vai kateutta, tiedä häntä, toisarvoista kuitenkin ja merkityksetöntäkin. Tarkoituksellista pahansuopuutta on mahdotonta kitkeä pois, on vain elettävä omien arvojensa mukaan, välittämättä.
Tuskin on vihaa ja rakkautta paketissa, niinkuin eilistä ja huomistakaan, on vain tänään. Surulliseksi teki runosi minut, mahdottomalta näyttää tuo yhtälö, ratkaisuna päättymätön luku. Edes pyöristämällä ei saa arvoksi kahta.
Otanpa siveltimen käteeni seuraavaksi, josko siitä syntyisi jotakin säilytettävää. Parempia aikoja odotellessa. Adios amigo mio y vaya con Dios.:)
http://www.youtube.com/watch?v=m5_fiVnuAh4- Miekko
Niin, epätäydellisyytensä näkee päivä päivältä yhä selvemmin... Tuttuja tuntoja haastat..
Mikähän saa korpitkin nokkimaan.. jotakin olen havainnut, mutta en ole ymmärtänyt syytä, ehkä olen ollut niin vähän aikaa vasta.. Sekin luo vähän onton tunteen, kun ei tiedä mitä täällä on tekeillä.. Jotenkin ajattelin, että riittää kun kirjoitan rakkausrunoni.. helppo, kiva harraste.. mutta pitääkö tässä ottaa kanta asioihin, valita puolensa.. Ei kai rakkausruno sittenkään ole sen helpompi asia kuin rakkauskaan...
Joo, olet kyllä oikeassa! Mahdoton yhtälö! Parempi niin, alkaakin suunnitelma B hahmottua mielessäni.. Runoilla on/oli silti paikkansa.. sai tunteet kohdalleen, jos näin voi sanoa. Ehkä hyvinkin myös jotakin säilytettävää.
Hyvän linkin laitoit.. "Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin"...
Maalaamiseen keskityt... Älä unohda meitä. Aina voit palata. Miten käy, jos ei ole Keltaista toukokuuta? Ei kukaan voi ottaa paikkaasi. Ison aukon jätät palstalle ja sydämeen.
Minun tulee ikävä runojasi. Minun tulee ikävä ihmistä runojen takana. Minun tulee ikävä sinua.
- AmandaK
Me jaamme selkeästi saman mielen ja runollisen kielen, jos suot tällaisen pienen riimityksen tähän :D
Mä tykkäsin tästäkin runosta lujaa.
Joskus sitä haluaa hetken olla ajattelematta, tehdä muuta työtä. Minä näen tässä halua olla luopumatta tai vaihtoehtoiseti sitten toinen ääripää, eli totaali luopuminen. Kummin päin vain, mutta sen hyväksyminen ehkä siirretään kauemmas tästä hetkestä? Mutta ei vielä, vaan sitten kun siihen on voimia.
Näin minä sitä katsoin, ja katsoi sitä miten päin vain, tää runo koskettaa.- Miekko
Kiitos kauniista sanoistasi, Amanda.
Joo, tosiasiat on joskus parempi sysätä odottamaan parempaa hetkeä, unelmissa eläminen voi tässä hetkessä olla lohduttavampaa.
Luopumattamuus tai totaali luopuminen.. heitän vielä sellaisen välimuodon tähän, luopua tietoisesti kokonaan koska haluaa aloittaa ihan puhtaalta pöydältä kaiken.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874088Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella242911No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452310- 341321
- 10909
- 131885
- 6874
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12822- 11760
Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124756