testaa oletko

masentunut, ollut monen vuoden ajan, enemmän tai vähemmän, mutta tämä lista sai kyllä silmät auki. Fyysisiä oireita on kaikkia noita, paitsi en nyt ihan uupuneeksi itseäni tunne, normiväsyneeksi vain töiden jälkeen.

Ja noin kaikki henkiset oireetkin ovat todella tuttuja! :( Ei vaan "uskalla" tehdä sitä ekaa soittoa lääkärille. Mitä sanon? "No hyvää päivää täällä Riitta-Liisa, olen masentunut, saiskos apua?"

Oikeastaan kaikki noista henkisistä oireista sopii muhun ja pari fyysisistäkin.. Mutta silti en vaan saa aikaseks hakea apua tjsp

ja otin yhteyttä lääkäriin joka otti yhteyttä mielenterveys-ja päihdetyön yksikköön psykiatriseen avohoitoon.. Meni jonkun aikaa että sain ajan kun oli jonoa mutta kun ajan sain ja pääsin juttelee ja teetettiin jotain testejä niin niiden perusteella sain lääkkeet.. Olen ne lopettanu jo jonkun aikaa sit mutta oireita on alkanu taas tulemaan. En haluis vaan taas turvautua lääkkeisiin.. Välillä tuntuu että on pakko. Kun vaan pääsee sen kynnyksen yli etä ottaa yhteyttä johonkin niin asiat alkaa helpottaa =)

Ainoa kohta joka ei minuun täsmännyt, on nivelten kolotus. Muut on olleet jo usean vuoden ja kasvamaan päin.

Jokainen tavallinen ihminen voi kokea mitä tahansa näistä, mutta ei tarkoita, että hän olisi masentunut.

Itseenikin pätee vain nuo unihäiriöt ja nekin ovat omaa syytä. Oudosti diagnoosi lääkäreiden viikkojen tutkimuksen alaisena on toinen, mutta en usko sitäkään. Tyypillisistä oireista tulee ilmi muitakin, mutta kenestä ei?

Samat oireet ja kymmeniä muita, olin kävelevä luuranko odottaen kuolin uutisia.
Sairastuin paniikkihäiriöön johon masennuksen lisäksi söin lääkkeitä, en ymmärtänyt miksi olin niin sairas, minulle taottiin päähän että olen vain masentunut ja oireet johtuvat siitä, eli vika kaikkiin oireisiin oli päässäni.
Ihmettelin miksi myös muu perhe poti tätä samaa sairautta, myöhemmn selvisi syy kaikkeen, asuttiin täysin homeisessa asunnossa, sitä ei asunnosta heti päällepäin huomannut.
Haettiin apua terveystarkastajalta, kuukausia pyydettiin tutkimaan asunto, ei tullut, omaiseni alkoivat myös huolestumaan perheeni tilasta ja soittivat myös tälle terveystarkastajalle. Lopulta monen painostama saapui paikalle toteamaan, ettei asunnossa ole vikaa vaan vika on meidän päässä.
Kirjoitti tämän lausuntoon tutkimatta asuntoa, tiesimme ettei lausunto ole pätevä millään muotoa ja aloimme itse tutkia asuntoa.
Löysimme paljon asioita jotka kielivät home/kosteusvauriosta, kuitenkaan tämä samainen terveystarkastaja ei suostunut tulemaan paikalle.
Valitettiin tästä käytännöstä ja meille saapui lastensuojeluviranomaiset, he onneksi huomasivat ettei kaikki ole asunnossa hyvin, eikä meidän asukkaiden terveys kestä kohta enempää enää, heidän avullaan saatiin uusi asunto ja päästiin sieltä pois.
Tämä asia vietiin kuitenkin oikeuteen, tahdoimme varmuuden sille, mikä meidät sairasti niin pahasti, emme voineet jättää niin vakavaa asiaa omanpään piikkiin, koska tiesimme ettei se voi yksinkertaisesti olla mahdollista.
8 kk:tta siitä kun kutsuimme paikalle terveystarkastajan ja saimme tämän ekan lausunnon, ettei asunnossa ole vikaa, 8 kk:tta ennen kuin asunto tukittiin oikeuden pakottamana, kuukausi pois muuttomme jälkeen tehtiin tutkimus joka selvensi meille miksi sairastuimme.

Homeet ja hiivat 240000/10000, kokonaisbakteerit 130000000/100000, aktinobakteerit (sädesienet) 7000000/500, jälkimmäinen luku sallittu määrä.

lisäksi neljää eri homelajia, aspergillus, acremonium, aspergillus niger ja punainen hiiva.

Sairastin siis lääkäreiden mielestä masennusta vain, ja terveystarkastaja sanoi että vika on päässämme.

Pakko sanoa tähän että kannattaa etsiä vikaa muualtakin kuin omasta mielestä, minäkin ensin luotin tähän masennukseen kun sairaus vei salakavalasti masennuksen kaltaiseen tilaan.
Jos tuo terveystarkastaja olisi toiminut oikeudenmukaisesti ja halunnut parastamme, hän olisi toiminut meidät nähdessään kuten lastensuojeluviranomaiset, koska sairautemme näkyi kauas, juuri tuo painon raju putoaminen, ja kaikki muut oireet joita luettelit.
Vieläkin kirpaisee ajatus miten ihmisiä viranomaistaholta kohdellaan, edes lapsella ei ole arvoa, tuntuu niin pahalle.

Pääsimme uuteen asuntoon ja tuo "masennus" on hiipunut parempaan kuin ihmeen kaupalla, oireet eivät kuitenkaan ole poistuneet, koska meidät asutettiin asuntoon joka on ollut asumiskiellossa homevaurion takia, tämä tieto meiltä tietenkin evättiin kun asunnon historiaa kyselimme ja kerroimme mistä tilanteesta olemme pois muuttamassa.

Itselläni ollut useita oireita tuosta em. listasta, sekä fyysisiä että henkisiä. Neljä vuotta on kulkenut tuo sairaus mukana ja nytkin kirjoittivat opiskeluista loppukevään sairaslomaa. Hoidossa olen ollut sen neljä vuotta, joskus vähemmän aktiivisesti, joskus intensiivisemmin.

Henkilökohtainen neuvoni on, jos epäilee olevansa masentunut:
Rohkeasti vain apua hakemaan, ei se ketään haittaa jos haluaa parantaa elämänlaatuaan.
(Eri asia on kuinka paikkakunnallasi riittää hoitokapasiteettia, mutta oma aktiivisuus avun hakemisessa palkitaan.)

Itsellä masennus oireili ensin järjettömänä uupumuksena.Nukuin 17-18 tuntia/vrk ja siinä yritin huolehtia yh:na kolmesta lapsesta.
Muut oireet tulivat pikkuhiljaa kun olin saanut sopivan mielialalääkityksen.lääkitystä ja terapiaa jatketaan edelleen,töihin paluusta ei vielä tietoa.Tässä vain yksi esimerkki kyseisestä sairaudesta.

Kaikki nämä oireet johtuvat siitä että ihminen ei toteuta jumalan suunnitelmaa ja on liian kiinni itsessään. Lääketiede ei pysty parantamaan kuin oireita.

Toisaalta olette siunattuja masennuksestanne sillä todella paatunut täytyy olla jossa ei tässä maailmassa masennusta tunne.

Ainoa tie ulos masennuksesta on Jeesus, ihmisen voimat on rajalliset. Yhdessä voitte tehdä ihmeitä.

Pakko sanoa, että melkein kaikki fyysiset oireet tällä hetkellä löytyy, sillä unirytmi on mennyt sekaisin 3vko sitten viikonloppuna.

Henkisistä ei ole tällä hetkellä mitään, mutta pitäisikö tämä tulkita piilomasennukseksi? :D

lykkäävät ja lykkäävät kuukausia, jopa vuosia tuota hoitoon menemistä, koska tässäkin alkuperäisessä mainitut oireet (varsinkin fyysiset) ovat melko yleisiä myös "normaaleilla" ihmisillä. Helposti sitä ajattelee että vaikkapa väsymys tai päänsärky johtuu jostain aivan muusta, ja että "ENHÄN MINÄ NYT VOI OLLA MASENTUNUT KUN MINULLA ON PERHE, YSTÄVÄT, TYÖ, RAHA-ASIAT KOHTALAISEN HYVIN YMS. YMS. YMS..."

Itselläni on varmaan puolet näistä mainituista masennuksen oireista, mutta en silti koe olevani masentunut... Ehkä olenkin, ja välissä siltä ehkä vähän tuntuukin, mutta sitten taas seuraava päivä on parempi enkä sitten enää ajattele koko asiaa. Kahdella läheisellä ihmiselläni on ollut masennusta, toisella keskiasteinen ja toisella vaikea, joten helposti ajattelen että minun oireeni eivät ole mitään niihin verrattuna.

Monilla paikkakunnilla, varsinkin pienemmillä, masennusta ITSELLÄÄN epäilevät leimataan helposti luulosairaiksi tai huomionhakuisiksi, tai jopa hulluiksi, eikä asialle välttämättä tehdä mitään. Sen vuoksi ei huvita edes lähteä hakemaan hoitoa...

Siksipä antaisin neuvon: LÄHEISET ELI PERHE JA YSTÄVÄT, JOS HUOMAATTE JOLLAIN RAKKAALLANNE MASENNUKSEN OIREITA, NIIN TEHKÄÄ TE ALOITE JA EHDOTTAKAA HÄNELLE HOITOON HAKEUTUMISTA JA OLKAA ITSE TUKENA KUN TÄMÄ LÄHEINEN LÄHTEE SITÄ HOITOA HAKEMAAN!!