Sanat eivät edes riitä kertomaan tuskaa sydämessäni.
Olet aamulla ensimmäisenä mielessäni, illalla viimeisenä ja koko päivän siinä välissä.
Vihaan itseäni siksi!
En halua sinua ajatuksiini, päiviini, enkä uniini. Tahdon vain unohtaa ja palata siihen mitä oli ennen sinua.
Tiedän, aika parantaa haavat ja kultaa muistot, mutta minä en enää jaksa odottaa, enkä kestä tätä tuskaa !!!!
Tähän olisi niin helppo laittaa sinun nimesi, tai vinkki mistä itsesi tunnistaisit, mutta en sitä tee. Miksikö? Miksi soisin sinulle enää yhtään sairasta nautintoa siitä, että kaiken tekemäsi jälkeen kuitenkin kaipaan...
Tiedän - säälittävää, jopa omasta mielestäni.
Jatkan kuopan kaivamista rikkinäisellä lapiolla jäiseen maahan ja kun se on valmis, hautaan itseni sinne elävältä.
Loppupahan ikävöinti ja tää helvetin tuska !!!!!!!!
Olet aamulla ensimmäisenä mielessäni, illalla viimeisenä ja koko päivän siinä välissä.
Vihaan itseäni siksi!
En halua sinua ajatuksiini, päiviini, enkä uniini. Tahdon vain unohtaa ja palata siihen mitä oli ennen sinua.
Tiedän, aika parantaa haavat ja kultaa muistot, mutta minä en enää jaksa odottaa, enkä kestä tätä tuskaa !!!!
Tähän olisi niin helppo laittaa sinun nimesi, tai vinkki mistä itsesi tunnistaisit, mutta en sitä tee. Miksikö? Miksi soisin sinulle enää yhtään sairasta nautintoa siitä, että kaiken tekemäsi jälkeen kuitenkin kaipaan...
Tiedän - säälittävää, jopa omasta mielestäni.
Jatkan kuopan kaivamista rikkinäisellä lapiolla jäiseen maahan ja kun se on valmis, hautaan itseni sinne elävältä.
Loppupahan ikävöinti ja tää helvetin tuska !!!!!!!!
Vastaukset 19
Vanhimmat
mutta ajattelen samoin?Eikö meillä ole mitään puhuttavaa?
en halunnut loukata mutta menettämisen pelko ja loukatuksi tulemisen tunne sai mut ihan sekaisin ja mieleni järkkymään!!!
Se, jota ikävöin ja kaipaan suunnattomasti, hänen kanssa olisi puhuttavaa.
Täällä roikkuminen on aivan turhaa, satutan vaan itseäni lisää ja elättelen turhia toiveita.
Mutta minä en enempää pysty mitä olen tehnyt,
Jatkan siis kuopan kaivamista...
rakastan sinua, ymmärrän kyllä tuon jos juttelet kanssani ihan aikuisten oikeesti. Sitten voidaan arvioida tilanne uudestaan.
niin sinä pystyt!Ehkä on vain kyse siitä uskallatko kokeilla kantavatko rakkauden siivet...Ehkä petyit edellisessä suhteessa ja pelko jäi sisääsi kytemään?Et osaa luottaa etkä siksi uskalla antaa kaikkeasi ja heittäytyä koko sielullasi hänen syliinsä....
Rakastan varmaan aina...
Tämä ihminen oli minulle se suuri rakkaus, ja kaikki vaan tuntui niin oikealta.
Se mitä tapahtui vaivaa mieltäni aina, ja se mitä olen asian eteen tehnyt on minun tiedossani.
Luottaa? Ei, en koskaan voinut luottaa täysin, mutta se ei estänyt minua antamaan kaikkeani. Ainakin yritin, eikä se riittänyt. Ei sille kai olisi oikeasti riittänyt mikään...
Silti niin kaipaan, sattuu syvälle sieluun asti tämä ikävä. Joka aamu odotan että olo olisi helpompi kun eilinen, mutta vielä ei ole niin.
En minä pelännyt rakastaa. Minulla oli niin hyvä olla tämän ihmisen lähellä, etten edes osaa verrata sitä mihinkään muunlaiseen tunteeseen kuin... että rakastin -joka solullani.
Nyt olen vain varjo entisestä.
Puolikas.
ole sitten hän siellä kaukana...
Satutin puheillani ja kirjoituksillani mutta hän olisi voinut muuttaa kaiken kun olisi edes raivostunut ja purkanut ulos pahan olonsa.Ehkä sitten olisi osannut keskustellakin.Niin kauan kun molemmilla on rakkautta jäljellä ja tahtoa yhteiseen on kaikki mahdollista!
Sinulla on ja niin minullakin mutta onko meillä mitään yhteistä paitsi rakkautemme....häneen?
Kaikki täällä haluaa luulla, että vähänkin osuvat kirjoitukset on hänelle suunnattuja. Pettyneitä, petettyjä, rakastuneita, jätettyjä jne. Meitä näemmä riittää....
Ja kuinka moni suhde välttäisi kaikki nämä turhat, välillä jopa mitättömästä tulleet riidat ja karikot, kun vaan puhuisimme toisillemme? Minäkin haluan uskoa että muutama täällä olleista viesteistä on suunnattu juuri minulle. Vai voiko olla sattumaa, että joku kirjoittaa juuri hänen sanoillaan ja tyylillään?
Voiko olla sattumaa, että niin monella voisi olla juuri samanlaisia huolia ja ongelmia, jotka sopivat niin hyvin meihin?
Voi olla, uskon sekä sattumiin, että kohtaloon, koska kohtalon oikusta mekin kaksi tapasimme ja pääsimme tutustumaan...
Lopetan itseni kiduttamisen täällä.
Sinä et ole hän ketä ikävöin, vaikka hetken niin halusin uskoa.
Toivon kaikkea hyvää elämääsi, ja että saat rakkaimpasi kanssa selvitettyä asianne. Toivon sitä koko sydämestäni.
"Niin kauan kun molemmilla on rakkautta jäljellä ja tahtoa yhteiseen on kaikki mahdollista!"
varmasti riittää.Olin myös tunnistavinani sinut tyylistäsi,kirjoittelimmehan paljon.Hyvää jatkoa sinullekin!
hän sulle teki?
ajatuksia :(
häntä syytäkään:)
Viestisi on täynnä kysymysmerkkejä???
miksi ,miksi ,miksi??
Etkö omasta mielestä voi enään tehdä mitään
asian eteen,,miksi kirjoitat ettet jaksa enään odottaa,, ?
onko joku pyytänyt odottamaan?
kun olet tehnyt jotain sen asian puolesta joka sua vaivaa ja koskettaa,,,saanut tunteita selvitteyttä toisen kanssa, ,saanut jonkin varmuuden siitä,,,on aina helpompi itselle mennä eteenpäin elämässä,,ei pidä jäädä tuleen makamaan ,tuska ,ikävä ,pettymys ,,hellittää ajan kanssa ,mutta ei revi sua kokonaan rikki.
pitää osata myöntää itseelle myös epäonnistumiset ja olla heikko ,,,vain sen kautta voi helpottaa ja tulla vahvemmaksi
nimikirjaimet esiin...ja äläkä turhaan kaiva jäistä maata....meitä on niin paljon...jotka ikävöi...toista.
tuon itsesäälissä räpiköimisen.??
mikä ajatuksissa välillä liikaa painaa.
Älä pahoita noiden korppikotkien;) puheista , väijyvät vain toivoen jonkun luovuttavan. En tosin niitä edes lukenut, mutta tietäähän...
Talven jatkoja sinulle
Oli kyllä aika kaunis ja mukava ketju, sinua
lukuunottamatta.
Käsittämättömän ilkeä ihminen olet.
näköjään kireet päivät menossa..
sinä tämän ketjun korppikotka.