Ahmin ja oksensin viimeksi syyskuun lopussa ja eilen "ratkesin". Mulla on ihan kamala morkkis ja nyt pelkään että tulee pidempi putki taas. Pelkään itseäni, leikin ajatuksella ahmimisesta ja taas hirvittää ja pelottaa. Tiedän tasan mistä johtui, että näin kävi. Olen parin viikon verran taas laskenut kaloreita ja tarkkaan vahtinut mitä syön. Lisäksi on yksi ihastus jonka tunteista en saa selvää. Pelkään että en kelpaa. Miten saisin tämän jäämään nyt tähän yhteen kertaan? Päässä pyörii jo peruuttaa kaikki illan menot ja mennä kotiin ahmimaan ja oksemaan. Ääh, ahdistaa!
Ja eikö taas :(
Mar
2284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun se himo tulee, on myöhäistä taistella.
Itse olen tehnyt niin että olen jo takki päällä ollut lähdössä kauppaan ja sit ajatellut et mitä teen, en mä tätä halua ja olen riisunut takin. Sit kohta se on taas päällä ja olen kauppaan menossa. Sitä on jossain transsitilassa. Ei sitä vastaan voi taistella.
Mulla jäi nyt tammikuun puolestä välistä pidempi putki päälle, nyt tuntuu että olen pääsemässä kuiville siitä. Kaksi viikkoa ahmimista melkeinpä joka päivä.
Se mulla laukais ahmimisen kun tapahtu kaikkea ihanaa ja sellaista että en oikein tiennyt miten pitäis suhtautua ja mitä ajatella, yks mies kyseessä mullakin. Jotenkin sit tukahdutin ne kaikki tunteet ja epävarmuuden ruoalla. Kun vaan pystyis setvimään mielessään asioita ilman ruokahumalaa niin kuin normaalit ihmiset.
saada loppuun.. Mullakin tunteet pahentaa oloa hyvät tai pahat,helpointa olis elää erakkona korvessa,söisin ihan normaalisti:). On tää niin vitun sekoa,kun pelkään tunteita ja itseäni,pakoilen kaikkea..ja samalla tungen itseäni ongelmiin. . Mitähän vittua sitä keksis elämällään?, yks hyvä asia on jo onneks tuloillaan kun oon paksuna:),mut pelottaa kauanko kestän kuivilla kun on lapsikin,silloin syön kyllä ainoastaan iltasin ja vähän!,kun lapsi on unilla., en halua et lapsi joutuu elään tälläseen psykonkaa!