näin ei pitänyt käydä
vaikka sitä rakkautta
odotinkin
mursit lukkoni
tiesin sydämessäni
tässä se on
otit kädestäni eräs kevät
hetken olit vierelläni
vieläkään en ymmärrä
kuinka syvällä olet minussa
minut uhrattiin
rakkauden alttarille
olemme vieläkin yhtä
mutta silti erillämme
välissä niin paljon esteitä
mukana ikävä ja kaipaus
unelma onnesta...meidän
ei auta lohdutuksen kyyneleet
vain korvaani kuiskatut hellät sanat
saavat minut myrskyämään meren tavoin
antaudun ajelehtimaan tuulen mukana
odottaen mihin vaahtopäät minut heittää
kun aamu saapuu
on mereni tyyntynyt
valkoiset purjeet auringon välkehtiessä
ohjaavat minut läpi päivän
kohti seuraavaa kohtaamistamme
yön hämäryydessä
vaikka sitä rakkautta
odotinkin
mursit lukkoni
tiesin sydämessäni
tässä se on
otit kädestäni eräs kevät
hetken olit vierelläni
vieläkään en ymmärrä
kuinka syvällä olet minussa
minut uhrattiin
rakkauden alttarille
olemme vieläkin yhtä
mutta silti erillämme
välissä niin paljon esteitä
mukana ikävä ja kaipaus
unelma onnesta...meidän
ei auta lohdutuksen kyyneleet
vain korvaani kuiskatut hellät sanat
saavat minut myrskyämään meren tavoin
antaudun ajelehtimaan tuulen mukana
odottaen mihin vaahtopäät minut heittää
kun aamu saapuu
on mereni tyyntynyt
valkoiset purjeet auringon välkehtiessä
ohjaavat minut läpi päivän
kohti seuraavaa kohtaamistamme
yön hämäryydessä
Vastaukset 6
Vanhimmat
(Hyvin nukutun yön jälkeen...:)
'Näin ei pitänyt käydä'...Miten sitä suojautuiskaan moiselta yhden nuolen sateelta..
ei mitenkään, täysin mahdotonta!
"kun aamu saapuu
on mereni tyyntynyt
valkoiset purjeet auringon välkehtiessä
ohjaavat minut läpi päivän
kohti seuraavaa kohtaamistamme
yön hämäryydessä"
Minusta tuo loppu on taas minua miellyttävä lasku runon loppuun,
vaikka kuinka myllertää ja on vaikka mitä, niin kuitenkin se toivo..
Hyvin juokseva teksitisi on heinoa lukea! :)
Lumituprakan keskeltä naputtelee Murukulta huomenet! :)
Joku kilpi pittää hankkia, kun tuosta tyynystä nuoli mennee läpi. Mie olin heittännä yöllä toisen tyynyn tuonne vaatekaapin eteen. Ketähän vastaan nyt olen yöllä taistellut?
Meillä on tasasen harmaata, ei lumipyryä ei aurinkoo. Älä ny kuiteskaan huku lumen sekaan, viritä se lumikone iskemään pahimpaan:)))
Niin, eihän niin koskaan pidä käydä.. kaikki vain..tapahtuu..
Runosi myötä jäin pohdiskelemaan, miten pienikin hetki tai kohtaaminen ajan virrassa voi vaikuttaa koko loppuelämään.. pitkiin iltoihin, arjen askareisiin...
Vieläkin yhtä, mutta välissä paljon esteitä... Hyvin sanottua ja sattuvaa on runosi.
...joku jää, ottaa paikan sydämestäsi. Siihen ei pysty vaikuttamaan itse eikä toinenkaan. Ja luultavasti kun on tuhkana, jälkeenjäänyt huomaa osa hänestä on poissa. Eläessä tämä ihminen on jälkeenjääneelle tärkeä, mutta kuinka tärkeä...sen monesti toisen kuolema paljastaa.
Läheisiäni seuranneena törmään tähän aika usein ja se on saanut minut pohtimaan rakkauden eri muotoja.
Tunteitten lehtä käännellään,
mites sekii lehti joka niin,
pitikää olla jotaki muuta.
Onkii kyynelistä paksuuntunnu,
elämänkirjaa tuoki yks sivu.
kaaru
"Kohtaamista"
sitäkää kun ei aina voi välttää,
eriparikengissäki on hankalaa kävellä.
Surullista Liisa huokaa.
Ois kuules nyt korvapuusteja jos kahviteltas ja
pyyhitään poskipäiltä vieriviä kyyneleitä.
niitä korvapuusteja kahvin kanssa vielä nautitaan...eiks niin:)
Kiitos sanoistasi