Ai vieläkin mielisairas häirikkö riehuu

vastata samalla mitalla takaisin.
SIITÄ ei tule tuomiota, mutta sinun sairaista teksteistäsi kyllä.

"Kun et laista tuon enempää tiedä..."
Kyllä on tyhmyytesi huipussaan.

Sinua pyydettiin näyttämään täältä viesti, jossa neurologia on haukuttu siitä, että diagnoosia ei ole saatu, kuten väität. Et pysty näyttämään sellaista. Valheilla on katsos lyhyet jäljet mielisairaankin sepustuksilla.

Mitä aihetta kenelläkään on haukkua ketään, jos lapsella ei ole neurologista oireistoa? HAH-HAH!

KUKA voi naamioida huonon kasvatuksen adhd-diagnoosiksi? Kerro! Ei täällä kukaan niin ole tehnyt, sen tiedät itsekin.

Katso peiliin, niin näet skitsofrenian tunnusmerkistön ilmielävänä edessäsi!

En ole huostavanhempi.
Eikä suvussamme ole neurologisia diagnooseja.

huonoja kotioloja:

"Ja jos joku hohhoijaa-tyyppi tulee tähän vikisemään, että vanhemmat eivät kanna vastuuta, niin tule minun puolestani opettamaan kotiin tätä lasta! Tajuatko paljonko se vaatii sinulta panostamista? Pidä jatkuvasti yhteyttä joka aineen opettajaan, ota selvää nykyisistä opetusmenetelmistä - jos et itse satu olemaan erit.opettaja. Lukemattomia tapaamisia, puhelinkeskusteluja ja palavereja koulussa jatkuvasti. PLUS tietysti se aika, joka vaaditaan itse opettamiseen.

Pidä huolta, että olet itse valmistanut seuraavan "tunnin" tehtävät niin esim. matematiikassa, englannissa, fysiikassa, historiassa kuin biologiassakin. Palauta ensin mieleen omalta kouluajaltasi mm. eri aineiden ominaisuuksia ja niiden kemiallisia reaktioita, antiikin Rooman ihmisten elämäntavan, hallintokulttuurit ja filosofisen ajattelun, englannin kieliopin tarvittavilta osin, sekä sanaston, joka lapsen tulee hallita, äidinkielen sijamuodot jne. jne. jne.

Tuossa sinulle vähän esimakua siitä, mitä vanhemmilta nykyisin vaaditaan kun he kantavat vastuuta. Sen lisäksi tietysti vielä lapsen sairaalakäynnit, labraseurannat, yksilö- ja ryhmäterapiakäynnit molemmat erikseen. Huolehdit erityisruokavalion tuoreiden ruoka-aineiden saatavuudesta päivittäin. Annat tapa- ja käytöskasvatusta ja huolehdit arjen rutiineista.

On hyvin harvinaista, että viitsin käydä tällä palstalla kovin usein toteamassa noita tyhmyyden huippujen toteamuksia, että vanhemmat eivät kanna vastuuta ja diagnoosit muka hankitaan vain siksi, että laiminlyövät vanhemmat pääsisivät kuin koira veräjästä! "

huonoa kasvatusta ja kirjoitti:

huonoja kotioloja:

"Ja jos joku hohhoijaa-tyyppi tulee tähän vikisemään, että vanhemmat eivät kanna vastuuta, niin tule minun puolestani opettamaan kotiin tätä lasta! Tajuatko paljonko se vaatii sinulta panostamista? Pidä jatkuvasti yhteyttä joka aineen opettajaan, ota selvää nykyisistä opetusmenetelmistä - jos et itse satu olemaan erit.opettaja. Lukemattomia tapaamisia, puhelinkeskusteluja ja palavereja koulussa jatkuvasti. PLUS tietysti se aika, joka vaaditaan itse opettamiseen.

Pidä huolta, että olet itse valmistanut seuraavan "tunnin" tehtävät niin esim. matematiikassa, englannissa, fysiikassa, historiassa kuin biologiassakin. Palauta ensin mieleen omalta kouluajaltasi mm. eri aineiden ominaisuuksia ja niiden kemiallisia reaktioita, antiikin Rooman ihmisten elämäntavan, hallintokulttuurit ja filosofisen ajattelun, englannin kieliopin tarvittavilta osin, sekä sanaston, joka lapsen tulee hallita, äidinkielen sijamuodot jne. jne. jne.

Tuossa sinulle vähän esimakua siitä, mitä vanhemmilta nykyisin vaaditaan kun he kantavat vastuuta. Sen lisäksi tietysti vielä lapsen sairaalakäynnit, labraseurannat, yksilö- ja ryhmäterapiakäynnit molemmat erikseen. Huolehdit erityisruokavalion tuoreiden ruoka-aineiden saatavuudesta päivittäin. Annat tapa- ja käytöskasvatusta ja huolehdit arjen rutiineista.

On hyvin harvinaista, että viitsin käydä tällä palstalla kovin usein toteamassa noita tyhmyyden huippujen toteamuksia, että vanhemmat eivät kanna vastuuta ja diagnoosit muka hankitaan vain siksi, että laiminlyövät vanhemmat pääsisivät kuin koira veräjästä! "

Lue lisää

työn vanhemmat tekevät erityislastensa kasvatuksessa, EIKÄ SIITÄ, miten sinä asiat mielessäsi valehtelet ja vääntelet.

saa kuka tahansa kirjoitti:

vastata samalla mitalla takaisin.
SIITÄ ei tule tuomiota, mutta sinun sairaista teksteistäsi kyllä.

"Kun et laista tuon enempää tiedä..."
Kyllä on tyhmyytesi huipussaan.

Sinua pyydettiin näyttämään täältä viesti, jossa neurologia on haukuttu siitä, että diagnoosia ei ole saatu, kuten väität. Et pysty näyttämään sellaista. Valheilla on katsos lyhyet jäljet mielisairaankin sepustuksilla.

Mitä aihetta kenelläkään on haukkua ketään, jos lapsella ei ole neurologista oireistoa? HAH-HAH!

KUKA voi naamioida huonon kasvatuksen adhd-diagnoosiksi? Kerro! Ei täällä kukaan niin ole tehnyt, sen tiedät itsekin.

Katso peiliin, niin näet skitsofrenian tunnusmerkistön ilmielävänä edessäsi!

En ole huostavanhempi.
Eikä suvussamme ole neurologisia diagnooseja.

Lue lisää

Samalla mitalla takaisin antava on yhtäläinen lian heittäjä.

ADHD-vaivasta on montaa mieltä. Olen minäkin kuullut joskus jostakin että se johtuisi vanhempien tavoista. Muistan myös sellaisenkin jonkun mielipiteen esitetyn, että sitä diagnoosia ei tulisi lapselle tehdä ollenkaan.

Mielipiteitä on niin monta kuin on katsojaa.

kumminkaan päin kirjoitti:

Samalla mitalla takaisin antava on yhtäläinen lian heittäjä.

ADHD-vaivasta on montaa mieltä. Olen minäkin kuullut joskus jostakin että se johtuisi vanhempien tavoista. Muistan myös sellaisenkin jonkun mielipiteen esitetyn, että sitä diagnoosia ei tulisi lapselle tehdä ollenkaan.

Mielipiteitä on niin monta kuin on katsojaa.

Lue lisää

Kyllä se vain näin on. Etkö sen vertaa ole elämässä oppinut?

Mielipiteitä ja luulotteluja on joka lähtöön, asiallista tietoa ei tänne irvistelemään tulevilla ole hajuksikaan.

Ai olet kuullut :D
Ei pidä uskoa kaikkia kuulemiaan vääriä mielipiteitä. Ota selvää asioista vai etkö osaa hakea tietoa netistä? Silloin et jää väärien kuulemiesi tietojen ja luulojen varaan.

Lue tuosta yllä olevasta ketjusta yksi esimerkki siitä, miten paljon lapsi hyötyy diagnoosin tekemisestä. Ihan noin malliksi vain.

Ei mielipidettä kannata muodostaa väärän tiedon varaan! Mitä ideaa siinä on?

Vanhempien syyttelystä autisminkirjon oireyhtymien suhteen on luovuttu ulkomailla jo monta kymmentä vuotta sitten. Ja Suomessakin tieto etenee vähitellen, yritä pysyä kehityksen kelkassa mukana.

koska se ei kasvata ketään mihinkään suuntaan..
On syytä jättää haukkumiset ja mollaamiset puolin ja toisin ja pitää palsta fiksussa kunnossa.....HYVÄÄ RUNEBERGIN PÄIVÄÄ KAIKILLE.

Runoillaan tämänpäivän tyyliin

tulaan heittämään kirjoitti:

Kyllä se vain näin on. Etkö sen vertaa ole elämässä oppinut?

Mielipiteitä ja luulotteluja on joka lähtöön, asiallista tietoa ei tänne irvistelemään tulevilla ole hajuksikaan.

Ai olet kuullut :D
Ei pidä uskoa kaikkia kuulemiaan vääriä mielipiteitä. Ota selvää asioista vai etkö osaa hakea tietoa netistä? Silloin et jää väärien kuulemiesi tietojen ja luulojen varaan.

Lue tuosta yllä olevasta ketjusta yksi esimerkki siitä, miten paljon lapsi hyötyy diagnoosin tekemisestä. Ihan noin malliksi vain.

Ei mielipidettä kannata muodostaa väärän tiedon varaan! Mitä ideaa siinä on?

Vanhempien syyttelystä autisminkirjon oireyhtymien suhteen on luovuttu ulkomailla jo monta kymmentä vuotta sitten. Ja Suomessakin tieto etenee vähitellen, yritä pysyä kehityksen kelkassa mukana.

Lue lisää

Katson, että yrityksesi on manipuloida minua saadaksesi minusta myötäilijän omalle näkemyksellesi oikeana. En lähde mukaan, mutta en voi myöskään teilata näkemystäsi vääränä. Tiedekin on kuitenkin rajallinen, eli älä vaan postaa minulle mitään linkkejä.

Mielipiteeni lapsen hyötymisestä diagnoosista on, että vaikka rauhoittava lääkitys auttaa kyllä vilkasta lasta, mutta se ei poista vilkkauden perimmäistä syytä. Hoitaja ehkä saa mielenrauhan syyllisyydelleen diagnoosin myötä ja katsoo päässeensä syyllisyydestä. Tällainen on minun näkemykseni erään perheen vaiheista, mutta on mahdollista tietenkin, että äidin käytös ei ollut syynä lapsen saamaan diagnoosiin, mutta äiti toisteli ja toisteli lapsensa vihdoin saamaa dignoosia kuin jumalan sanaa ja tähän kiinnitin huomioni.

en toiseen kirjoitti:

Katson, että yrityksesi on manipuloida minua saadaksesi minusta myötäilijän omalle näkemyksellesi oikeana. En lähde mukaan, mutta en voi myöskään teilata näkemystäsi vääränä. Tiedekin on kuitenkin rajallinen, eli älä vaan postaa minulle mitään linkkejä.

Mielipiteeni lapsen hyötymisestä diagnoosista on, että vaikka rauhoittava lääkitys auttaa kyllä vilkasta lasta, mutta se ei poista vilkkauden perimmäistä syytä. Hoitaja ehkä saa mielenrauhan syyllisyydelleen diagnoosin myötä ja katsoo päässeensä syyllisyydestä. Tällainen on minun näkemykseni erään perheen vaiheista, mutta on mahdollista tietenkin, että äidin käytös ei ollut syynä lapsen saamaan diagnoosiin, mutta äiti toisteli ja toisteli lapsensa vihdoin saamaa dignoosia kuin jumalan sanaa ja tähän kiinnitin huomioni.

Lue lisää

mielipiteestäni, vaan nähdyistä tosiasioista, jota kyllä nykyinen tiedekin tukee tutkimuksillaan. Tiede on tietysti rajallista joka alueella, mutta neurologiassa on päästy viime vuosikymmeninä hyviin ja selkeisiin tuloksiin, jopa Suomessakin. Ja nykytieteen tulokset olen nähnyt hyviksi ja oikeiksi tässä asiassa niin omassa kuin muidenkin vastaavassa tilanteessa olevien perheiden elämässä.

Miksi vaivautuisin laittamaan linkkejä kenellekään, joka ei tiedettä edes arvosta, vaan enemmän ontuvaan tietoon perustuvia mielipiteitä? Ja jokainen oikeaa tietoa haluava kyllä osaa hakea sitä itsekin, kuten aiemmin totesin.

Ei esim. diabetes-lääkityskään poista oireiden perimmäistä syytä, eikä moni muukaan lääkitys. Miksi silti pitäisi kieltäytyä lääkkeistä, joilla on ratkaiseva merkitys henkilön elämästä selviytymiseen?

Diagnoosi on todella vapauttava kokemus monelle vanhemmalle, jotka ovat olleet suunniltaan huolesta lapsen erikoisen käytöksen takia. Äidin huoli ja tuska ovat asioita, jotka sinulta ehkä jäivät huomaamatta. Lääkärit ovat siitä kyllä tietoisia ja ymmärtävät hyvin, miten huolesta ja ympäristön syyllistämisestä irti pääsy vapauttaa huoltajalla energiaa lapsesta huolehtimiseen.

eikä kyse ole kirjoitti:

mielipiteestäni, vaan nähdyistä tosiasioista, jota kyllä nykyinen tiedekin tukee tutkimuksillaan. Tiede on tietysti rajallista joka alueella, mutta neurologiassa on päästy viime vuosikymmeninä hyviin ja selkeisiin tuloksiin, jopa Suomessakin. Ja nykytieteen tulokset olen nähnyt hyviksi ja oikeiksi tässä asiassa niin omassa kuin muidenkin vastaavassa tilanteessa olevien perheiden elämässä.

Miksi vaivautuisin laittamaan linkkejä kenellekään, joka ei tiedettä edes arvosta, vaan enemmän ontuvaan tietoon perustuvia mielipiteitä? Ja jokainen oikeaa tietoa haluava kyllä osaa hakea sitä itsekin, kuten aiemmin totesin.

Ei esim. diabetes-lääkityskään poista oireiden perimmäistä syytä, eikä moni muukaan lääkitys. Miksi silti pitäisi kieltäytyä lääkkeistä, joilla on ratkaiseva merkitys henkilön elämästä selviytymiseen?

Diagnoosi on todella vapauttava kokemus monelle vanhemmalle, jotka ovat olleet suunniltaan huolesta lapsen erikoisen käytöksen takia. Äidin huoli ja tuska ovat asioita, jotka sinulta ehkä jäivät huomaamatta. Lääkärit ovat siitä kyllä tietoisia ja ymmärtävät hyvin, miten huolesta ja ympäristön syyllistämisestä irti pääsy vapauttaa huoltajalla energiaa lapsesta huolehtimiseen.

Lue lisää

ei äidin huolestuneisuus lapsestaan vaan itsestään. Se äiti ei huolehtinut mistään muusta kuin omasta "siitä" osasta itseään. No varmasti vapautti energiaa siltä osin lapsensa diagnoosi, parempi vienti ehkä. Siinä oli kuvioissa mukana lapsen isä, jota äiti syyllisti, mutta siellä vain lapsi olisi viihtynyt isällään paremmin mutta äitinsä motiivit olivat asumistuki ja muut tuet, määräaikaistyölliselle myyjättärelle. Vilpillinen nainen kaiken kaikkiaan. Ei sellaista kannata sinun puolustella, ei siitä saa kuin rupia pyllyyn. Toivotan onnea ja menestystä sinulle ja lapsellesi asiassasi.

huomaamatta kirjoitti:

ei äidin huolestuneisuus lapsestaan vaan itsestään. Se äiti ei huolehtinut mistään muusta kuin omasta "siitä" osasta itseään. No varmasti vapautti energiaa siltä osin lapsensa diagnoosi, parempi vienti ehkä. Siinä oli kuvioissa mukana lapsen isä, jota äiti syyllisti, mutta siellä vain lapsi olisi viihtynyt isällään paremmin mutta äitinsä motiivit olivat asumistuki ja muut tuet, määräaikaistyölliselle myyjättärelle. Vilpillinen nainen kaiken kaikkiaan. Ei sellaista kannata sinun puolustella, ei siitä saa kuin rupia pyllyyn. Toivotan onnea ja menestystä sinulle ja lapsellesi asiassasi.

Lue lisää

väärää käytöstä puolustaisin?!?!

Tällaisen yhden esimerkinkö sinä annat vaikuttaa asenteeseesi kaikki neurologisia diagnooseja kohtaan? En oikein ymmärrä, mutta pidä sinä mielipiteesi.

Tuttavasi elämäntyyli ei kuulu koko asiaan, eikä heidän huoltajuuskiistansa, jos sellaista oli. Mutta koska sen esille toit, niin jos mielestäsi lapsen huoltajuus oli määrätty väärälle henkilölle, niin syytä siitä viranomaisia, äläkä lähivanhempaa. Kyllä määräaikaistyöttömällä huoltajalla on oikeus tukiin, oli huoltajana kumpi tahansa, isä tai äiti. Jos isä olisi ollut lähihuoltaja, hän olisi ollut myös tukien saaja. Ei lapsi määrää huoltajuutta, vaan viranomaiset. On nimittäin mielestäni aika sovinistinen asenne väittää, että nimenomaan äidit taistelevat huoltajuudesta tukien takia. Sitä viljellään tietyllä palstalla katkerien isien toimesta ihan riittävästi. Jos viranomaiset olisivat todenneet isän paremmaksi huoltajaksi, ei äidillä olisi ollut nokan koputusta. Eihän kukaan lapseton sinkku saa tukia lapsista, eikä edes vaadi niitä.

Kirjoitat kyllä niin alatyyliin tuttavastasi, että vähän laittaa epäilemään arvioidesi luotettavutta. Mutta se siitä, kuten sanoin, ei kuulu tähän asiaan millään tavalla.

Lapseni asiat ovat hyvin, mutta kiitos kuitenkin toivotuksesta!

eikä kyse ole kirjoitti:

mielipiteestäni, vaan nähdyistä tosiasioista, jota kyllä nykyinen tiedekin tukee tutkimuksillaan. Tiede on tietysti rajallista joka alueella, mutta neurologiassa on päästy viime vuosikymmeninä hyviin ja selkeisiin tuloksiin, jopa Suomessakin. Ja nykytieteen tulokset olen nähnyt hyviksi ja oikeiksi tässä asiassa niin omassa kuin muidenkin vastaavassa tilanteessa olevien perheiden elämässä.

Miksi vaivautuisin laittamaan linkkejä kenellekään, joka ei tiedettä edes arvosta, vaan enemmän ontuvaan tietoon perustuvia mielipiteitä? Ja jokainen oikeaa tietoa haluava kyllä osaa hakea sitä itsekin, kuten aiemmin totesin.

Ei esim. diabetes-lääkityskään poista oireiden perimmäistä syytä, eikä moni muukaan lääkitys. Miksi silti pitäisi kieltäytyä lääkkeistä, joilla on ratkaiseva merkitys henkilön elämästä selviytymiseen?

Diagnoosi on todella vapauttava kokemus monelle vanhemmalle, jotka ovat olleet suunniltaan huolesta lapsen erikoisen käytöksen takia. Äidin huoli ja tuska ovat asioita, jotka sinulta ehkä jäivät huomaamatta. Lääkärit ovat siitä kyllä tietoisia ja ymmärtävät hyvin, miten huolesta ja ympäristön syyllistämisestä irti pääsy vapauttaa huoltajalla energiaa lapsesta huolehtimiseen.

Lue lisää

oireisiin selkeä syy, sen olen monen lääkärin kuullut sanovan.

Tuttavaperheeseeni se vaikutti myös siten, että kroonisesta univajeesta kärsinyt äiti pääsi ensimmäinen kerran liki 10:een vuoteen nukkumaan kunnolla, kun lapsi sai diagnoosin ja sen myötä myös oikean lääkityksen.

On hirveää saada vuosia nukkua liian vähän! Sodassahan valvottamista on käytetty vihollisen henkisenä kidutuskeinona ja sitä se on, jos lapsi ei nuku ja hoitaja joutuu valvomaan vuosien ajan. Aivan turha tyrkyttää tähän mitään unikouluja tai muutakaan, ei tepsi AS-oireiseen lapseen, jonka aivojen soluaineenvaihdunnasta puuttuu melatoniini. Tästä sijarit ovat valittaneet paljon, miten "lapsi ei alkuun edes nukkunut meillä kunnolla".

AS-oireisto hellittää iän myötä, niin ehkä myös nukahtamis- ja unessapysymisvaikeudet. Vaikeimpiin tapauksiin lapsi saa lääkkeeksi melatoniinia. Äiti sanoi, että on kuin lahja suoraan taivaasta, kun koko perhe voi nukkua turvallisin mielin ensimmäisen kerran 10:een vuoteen.

vanhemmille saada lapsen kirjoitti:

oireisiin selkeä syy, sen olen monen lääkärin kuullut sanovan.

Tuttavaperheeseeni se vaikutti myös siten, että kroonisesta univajeesta kärsinyt äiti pääsi ensimmäinen kerran liki 10:een vuoteen nukkumaan kunnolla, kun lapsi sai diagnoosin ja sen myötä myös oikean lääkityksen.

On hirveää saada vuosia nukkua liian vähän! Sodassahan valvottamista on käytetty vihollisen henkisenä kidutuskeinona ja sitä se on, jos lapsi ei nuku ja hoitaja joutuu valvomaan vuosien ajan. Aivan turha tyrkyttää tähän mitään unikouluja tai muutakaan, ei tepsi AS-oireiseen lapseen, jonka aivojen soluaineenvaihdunnasta puuttuu melatoniini. Tästä sijarit ovat valittaneet paljon, miten "lapsi ei alkuun edes nukkunut meillä kunnolla".

AS-oireisto hellittää iän myötä, niin ehkä myös nukahtamis- ja unessapysymisvaikeudet. Vaikeimpiin tapauksiin lapsi saa lääkkeeksi melatoniinia. Äiti sanoi, että on kuin lahja suoraan taivaasta, kun koko perhe voi nukkua turvallisin mielin ensimmäisen kerran 10:een vuoteen.

Lue lisää

hyväksy sossu, eivätkä täällä irvistelijätkään. Äidille se on suuri miinus, mutta sijari saa kyllä olla miten silmä poskella tahansa väsymyksestä, siitä sossu ei tee numeroa ollenkaan.

Sitten häirikkö haukkuu vielä tällä palstalla, että "on se helvetti, että omia lapsia ei jakseta hoitaa". On se hyvä louskuleukojen louskuttaa asiasta kuin asiasta, kun ei tiedä perheen todellisesta tilanteesta yhtään mitään!

en toiseen kirjoitti:

Katson, että yrityksesi on manipuloida minua saadaksesi minusta myötäilijän omalle näkemyksellesi oikeana. En lähde mukaan, mutta en voi myöskään teilata näkemystäsi vääränä. Tiedekin on kuitenkin rajallinen, eli älä vaan postaa minulle mitään linkkejä.

Mielipiteeni lapsen hyötymisestä diagnoosista on, että vaikka rauhoittava lääkitys auttaa kyllä vilkasta lasta, mutta se ei poista vilkkauden perimmäistä syytä. Hoitaja ehkä saa mielenrauhan syyllisyydelleen diagnoosin myötä ja katsoo päässeensä syyllisyydestä. Tällainen on minun näkemykseni erään perheen vaiheista, mutta on mahdollista tietenkin, että äidin käytös ei ollut syynä lapsen saamaan diagnoosiin, mutta äiti toisteli ja toisteli lapsensa vihdoin saamaa dignoosia kuin jumalan sanaa ja tähän kiinnitin huomioni.

Lue lisää

tietyllä tavalla, mutta jos henkilö on NIIN epäluuloinen, että poissulkee tieteenkin saavutukset, pitää olla tosi tarkkana, että ei samalla suodata itseltään myös oikean tiedon perille tuloa. Rajansa siis epäluuloisuudellakin.

Muuten omat asenteet vääristyvät ja jäädään vain kuulopuheiden ja oletusten varaan, kuten joillekin palstan arvostelijoille tuntuu käyneen.