Mm.

Mitenhän alottaisin.. Olen ollut muutamia vuosia hyvin yksinäinen. Töiden jälkeen tulen kotia , teen ruuan yms, mutta kun ilta koittaa puhelin ei soi, ihmiset eivät vastaa. Kavereita minulle on mutta he sulkeutuvat omiin piireihinsä joihin minulle ei ole tilaa tai halua liittyä. Harrastan myös liikuntaa usein tapaan sen kautta ihmisiä mutta en sellasia persoonia joiden kanssa taas tulisi juteltua muuten. Kaikki alkoi vähän vajaa pari vuotta sitten kun 5 vuoden jälkeinen suhde meni poikki ja ympyrä sulkeutui. Baareissa tulee notkuttua mutta siellä taas en uskalla puhua ihmisille ajattelen sen jotenkin häiritsevältä muita kohtaan. Entä sitten naiset? Onhan noita ollut mutta he tai minä lopetamme yhteydenpidon syystä tai toisesta. Olen myös joskus yrittänyt luoda suhdetta ihmisen kanssa eron jälkeen mutta nämä päätyvät vain yhden illan juttuun tai siihen että kanssani on mukavempi olla kaveria? Ennen olin aina iloinen, hyvin sosiaallinen eikä ulkonäkönikään ole mikään paha olenhan sentään sportinen nuori mies. Tämä hiljainen yksinäisyyys on alkanut syvästi hajottamaan minua sisältäpäin. Tulipa tekstiä mutta myös puhtaampi olo.